Lue keskustelun säännöt.
Exän reaktio yhteydenottoon teki surumieliseksi
07.06.2016 |
Olen onnellisesti avoliitossa hyvän miehen kanssa. Tätä ennen olen seurustellut vakavasti kerran (19-vuotiaasta 24-vuotiaaksi saakka). Tuosta on jo useita vuosia aikaa. Erosimme tuon poikaystävän kanssa hyvissä väleissä, ja alkuun tapasimme vähän väliä, kävimme mm. syömässä. Se sitten luonnostaan väheni ja väheni, ja nyt en ole nähnyt häntä pariin vuoteen. Hänkin seurustelee tahollaan. En tiedä hänen elämästään muuta kuin sen, mitä joskus sosiaalisen median kautta välittyy minulle saakka.
Useimmiten en tietenkään ajattele koko tyyppiä, mutta jokin aika sitten vanhojen valokuvien katseleminen sai aikaan ihmeellisiä tunteita. Koko se aika, kun olin hänen kanssaan, tuntuu täysin epätodelliselta. En jotenkin edes kunnolla muista yhteistä asuntoamme tai yhteiselämäämme muutenkaan. Se tuntuu kuvitelmalta, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.
Päädyin kysymään häneltä viestitse, miten hänellä menee. Hän vastasi yhdellä sanalla että hyvin menee. Kysyin tarkentavasti, asuuko hän vielä samalla paikkakunnalla kuin ennen, eikä hän enää vastannut. Annoin sitten olla.
Tuon jälkeen hän on ollut mielessäni vähän väliä. Ihmeellistä, että olen viettänyt elämästäni useamman vuoden ihmisen kanssa, joka on nyt noin etäinen. Ja miksiköhän hän ei halunnut keskustella ollenkaan? Hänellä on siihen toki oikeus, minusta olisi vaan ollut hauskaa vaihtaa muutama sana. En todellakaan kaipaa häntä edes ystäväksi, mutta silti tuli jotenkin surumielinen olo siitä, että olimme joskus niin tärkeät toisillemme, ja nyt aivan yhdentekeviä. Tai no, minua kyllä olisi kiinnostanut jutella vähän ja kuulla mitä hänen elämässään on tapahtunut. Emme ole koskaan riidelleet pahasti, olemme vain vuosien aikana lakanneet pitämästä yhteyttä.
On vaikea edes täsmentää, millaisia tunteita pääni sisällä liikkuu. Entisen elämän muisteleminen teki olon hieman epämukavaksi, kun se kaikki ei edes tunnu minun elämältäni enää. Minäkö tosiaan asuin siinä kaupunkikaksiossa silloisen mieheni kanssa, minäkö tosiaan ruokin yhteisen akvaarion kaloja ja virkkasin päiväpeittoa parisänkyymme? Ehkä myös vähän loukkaannuin, kun hän on ilmeisesti tehnyt päätöksen ettemme ole enää yhteyksissä. En kyllä sitä aikonutkaan, olisi vain ollut kiva kuulla missä hän nykyään asuu, on töissä ja sellaisia perusasioita.
Oletteko te muut vain jättäneet entiset kumppanit kokonaan ajatuksistanne?
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
En minäkään suoraan sanottuna tykkäisi exien yhteydenotoista. He kuuluvat menneeseen elämään, jota ei ole tarvetta muistella, kun asiat ovat nyt mallillaan. En oikein jaksa edes lukioaikaisia kavereita, jos tapaaminen menee aina ikivanhojen juttujen jauhamiseen. Ollutta ja mennyttä.
Näin hän on varmaan ajatellut, ja hyväksyn ilman muuta sen. Pidimme tosiaan joitain vuosia sitten vielä harvakseltaan yhteyttä, ja siksi en ajatellut että kuulumisten kysyminen olisi paha asia. Tämä muutama vuosi on mennyt hiljaisuudessa jo senkin takia, että minä olen melkein unohtanut hänet.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä se yhteydenpito tuntui silloin ensin tärkeältä ja kohteliaaltakin, mutta hänellä on varmaan kuviot vakiintuneet siten, ettei tuo tunnu enää tärkeältä. Enkä usko, että sinullekaan lopulta.
Kun hän toimi kuten sinäkin, piditte harvakseltaan yhteyttä, asia oli sinulle ok. Nyt olisit halunnut mennä vähän matkaa memory linea, mutta hän ei ja sinulla on surullinen olo. Elä kehtaa. :)
Jos nyksä on mustasukkainen eikä halua ärsyttää häntä. Tai sitten on niin hyvä suhde nykyiseen, että vaalii sitä erityisen tarkkaan.
"Vanha suola janottaa", mutta ei kannata lähteä siihen. Lakkaa ajattelemasta taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun hän toimi kuten sinäkin, piditte harvakseltaan yhteyttä, asia oli sinulle ok. Nyt olisit halunnut mennä vähän matkaa memory linea, mutta hän ei ja sinulla on surullinen olo. Elä kehtaa. :)
Jotenkin kai oletin, että kun aiemminkin kumpi tahansa on saattanut kysäistä miten menee, niin nytkin niin voisi tehdä. Eikä vain tämä asia saanut surumieliseksi, vaan muukin menneiden muistelu. Edellisestä muistelukerrasta olikin niin paljon aikaa, etteivät ne muistot edes tunnu todellisilta enää.
ap
Vierailija kirjoitti:
Kun hän toimi kuten sinäkin, piditte harvakseltaan yhteyttä, asia oli sinulle ok. Nyt olisit halunnut mennä vähän matkaa memory linea, mutta hän ei ja sinulla on surullinen olo. Elä kehtaa. :)
Niin. Harvoin nuo ajoitukset osuvat yksiin. Minuunkin otti yhteyttä eksä ja koin sen vaan epämiellyttävänä. Sen sijaan olisin itse halunnut fiilistellä liittyen toiseen eksään, mutta en todellakaan ala häiritä hänen nykyistä elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun hän toimi kuten sinäkin, piditte harvakseltaan yhteyttä, asia oli sinulle ok. Nyt olisit halunnut mennä vähän matkaa memory linea, mutta hän ei ja sinulla on surullinen olo. Elä kehtaa. :)
Jotenkin kai oletin, että kun aiemminkin kumpi tahansa on saattanut kysäistä miten menee, niin nytkin niin voisi tehdä. Eikä vain tämä asia saanut surumieliseksi, vaan muukin menneiden muistelu. Edellisestä muistelukerrasta olikin niin paljon aikaa, etteivät ne muistot edes tunnu todellisilta enää.
ap
Jotkut jutut vaan jäävät lopullisesti sinne menneisyyteen, eikä niitä kannata yrittää millään talossa lämmitellä, etenkään jos toinen antaa selvästi ymmärtää, että ei kiinnosta.
Muakin inhottaa mm. Lukio ja ammattikouluaikaisten kavereitten näkeminen, koska silloin olin niin eri ihminen kuin nykyään ja nää menneisyyden ihmiset kaivavat kaikki vanhat arvet esiin. Ihan kuin olisin edelleen samanlainen tai silloin päteneillä jutuilla olisi edelleen merkitystä.. Ärsytti jopa kun yksi lukioaikainen kaveri kehui tyylikkyyttäni ihan kuin en olisi osannut pukeutua aina..
Samasta syystä en pidä yhteyttä eksiin koska ne muistuttavat siitä soasta menneisyyttä joka oli niin kieroutunutta ja kamalaa ja hekään eivät ole pitäneet yhteyttä takaisin päin.
Eksäsi on fiksu kuitatessaan kyselysi parilla lauseella. Hän ilmeisesti arvostaa nykyistä vaimoaan ja haluaa keskittyä nykyhetkeen menneisyyden haihattelun sijaan. Itse seurustelin miehen kanssa joka ei noin toiminut ja miten kamalalta se tuntuikaan, koska se paljasti miehen kykenemättömyyden päästä eteen päin elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun hän toimi kuten sinäkin, piditte harvakseltaan yhteyttä, asia oli sinulle ok. Nyt olisit halunnut mennä vähän matkaa memory linea, mutta hän ei ja sinulla on surullinen olo. Elä kehtaa. :)
Jotenkin kai oletin, että kun aiemminkin kumpi tahansa on saattanut kysäistä miten menee, niin nytkin niin voisi tehdä. Eikä vain tämä asia saanut surumieliseksi, vaan muukin menneiden muistelu. Edellisestä muistelukerrasta olikin niin paljon aikaa, etteivät ne muistot edes tunnu todellisilta enää.
ap
Jotkut jutut vaan jäävät lopullisesti sinne menneisyyteen, eikä niitä kannata yrittää millään talossa lämmitellä, etenkään jos toinen antaa selvästi ymmärtää, että ei kiinnosta.
sorry, millään tasolla
En kyllä yhtään tykkäisi, että mieheni viestittelisi yhtään mitään vanhojen kanssa.
Ajattelisin heti, että ovat iskemässä uudelleen. Pahat olisi mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En näe mitään syytä olla exien kanssa yhteydessä ellei lapsia ole. Emme olleet ystäviä ennen suhdetta emmekä jää ystäviksi suhteen päätyttyä. Minulla on ihan tarpeeksi kavereita, en tarvitse uusia. Varsinkaan näitä kysellään kuulumiset kerran vuodessa tuttuja.
fiksu mies kun ei vastannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin olittehan te kauan yhdessä. En tiedä, suhtautuisinko en aviovaimoon eri tavalla kuin ex avovaimoon.
Viimeksi nähnyt exää kuusi vuotta sitten. Viime talvena lähetin osanottotekstarin hänen läheisensä kuoleman johdosta, mutta nyt olen nähnyt viitenä yönä peräkkäin unta exästä.
Ei ole tosiaan ikävä, enkä tiedä sanoisinko mitää vaikka näkisinkin, mutta tosi ärsyttävää tuo unien näkeminen.
Munkin exä yritti vielä pitkään kysellä kuulumisia yms eron jälkeen. Vastailin aina lyhyesti sen suuremmin viemättä keskustelua eteenpäin. Mua ei kiinnosta mun exä tai sen elämä. Se on mennyttä. Mikään muu kuin menneisyys ei yhdistä meitä. Nykyisyydessä ei ole mitään. Ollaan kasvettu ihmisinä ja muututtu.
Ex kuitenkin on kaverini Facebookissa ja seuraa minua Instagramissa, joten siinä mielessä hän ei ole ilmaissut haluavansa kokonaan eroon minusta. Minulle on aivan sama, olemmeko ystäviä somessa, mutta noidenkaan asioiden takia en olisi voinut mistään päätellä ettei hän halua yhteydenottoa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ex kuitenkin on kaverini Facebookissa ja seuraa minua Instagramissa, joten siinä mielessä hän ei ole ilmaissut haluavansa kokonaan eroon minusta. Minulle on aivan sama, olemmeko ystäviä somessa, mutta noidenkaan asioiden takia en olisi voinut mistään päätellä ettei hän halua yhteydenottoa.
ap
Miksi mietit tätä niin paljon? Sulla on nykyinenkin mies ja elämä edessä. Anna kakara-aikaisten eksien olla ja keep going. Ulkona on kiva ilma mm.!
Vastaisin hyvin pitkälti kuten eksäs.
"Hyvin menee, mutta sovitaanko ettei olla yhteyksissä. Meidän juttu on ollutta ja mennyttä"
En minäkään suoraan sanottuna tykkäisi exien yhteydenotoista. He kuuluvat menneeseen elämään, jota ei ole tarvetta muistella, kun asiat ovat nyt mallillaan. En oikein jaksa edes lukioaikaisia kavereita, jos tapaaminen menee aina ikivanhojen juttujen jauhamiseen. Ollutta ja mennyttä.