Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Katkaisin tänään välit äitiini ja muutin pois kotoa (olen 18)
06.06.2016 |
Valmistuin ylioppilaaksi lauantaina ja olin pitkään jo hakenut asuntoa itselleni. Täytin 18 jo viime syksynä, mutta nyt oli vasta tilaisuus lähteä. Sain tiedon asunnosta jo aikaisemmin, mutta pidin sen salaisuutena tähän asti, kunnes kaveri tuli hakemaan pakettiautolla kamani ja vei uuteen kotiini. Totesin vaan, että perään ei tarvitse soitella, mun oma elämä alkaa nyt. Luojan kiitos mulla on säästöjä ja saan tukia, sekä sain myös kesätyötä. Ensi syksyn tilanne ratkeaa sillä, pääsenkö opiskelemaan.
Viimeinen pisara oli, kun yo-juhlissani lauantaina äiti möläytti koko suvun kuullen "ei tosta *Annista* mitään kuitenkaan tule, M:n papereilla ei mennä mihinkään korkeakouluun", vaikka kävin useammissa pääsykokeissa ja menivät mielestäni hyvin, ja voi hyvin olla mahdollisuus päästä sisään. Tän möläytyksen jälkeen varmistuin että haluan lähteä, olin kestänyt vuositolkulla vastaavanlaista mollausta, huorittelua, läskiksi haukkumista, pikkusiskon suosimista jne...
Nyt oon ekaa iltaa omassa kodissa ja tuntuu siltä, että tein oikean päätöksen, kun lähdin noin vauhdilla.
Mitä sanotte, mammat?
Kommentit (21)
Ihan hyvä päätös häipyä. Ikävää, että äitisi on mulkku, joka ei voi tukea sinua tärkeässä vaiheessa elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitä tuohon sanoa? Itse olin 16 kun muutin pois kotoa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Ihan normaalia kai.
Oikein tehty. Nyt keskityt itseesi ja omaan elämääsi. Tsemppiä aikuisuuteen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hieman ristiriitaista, että sait tiedon asunnosta jo aiemmin ja silti muka vasta lauantaina teit lopullisen päätöksen.
Joskus voi olla ihan hyvä ottaa etäisyyttä omaan perheeseen, etenkin tuollaisessa tilanteessa kun ei saa omilta vanhemmiltaan tukea tai kannustusta, vaan pikemminkin mitätöintiä ja vähättelyä. Toivottavasti siipesi kantavat ja saat haluamasi opiskelupaikan. Ehkä ajan kanssa alat tulla myös äitisi kanssa paremmin toimeen. Erillään asuminen saattaa auttaa siinä kummasti.
Ja hei, onnea uuteen kotiin!
Vierailija kirjoitti:
0/5
Provon olisi voinut rakentaa paljon paremminkin.
Lauantaina teit lähtöpäätöksen, mutta asunto oli ollut tiedossa jo pitkään.
Sitten herästi ja päästit kissan sisälle.
Niin, lauantaina tajusin täydellisesti että nyt on aika lähteä. Se oli vain viimeinen pisara, jonka tajuat kyllä jos luet tekstini uudestaan :-)
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnittelut fiksusta päätöksestä ja siitä, että uskalsit sen tehdä jo tässä vaiheessa! Itse pistin välit poikki erittäin häiriintyneeseen äitiini vasta 32-vuotiaana, ja kadun ainoastaan sitä etten tehnyt sitä jo aiemmin. Mutta kun on aina alistettuna elänyt, ei se ollut niin helppoa...
Onnea tulevaisuuteen, ap, sinulla on koko elämä edessä! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi kivoja kommentteja, kiitos kaikille! Palasi taas usko tähän palstaan :D
-ap
Reipas ja määrätietoinen likka olet, pääset varmasti elämässäsi pitkälle! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullista, että tilanne meni noin pahaksi ja ymmärrän kyllä, kun mitta täyttyy. Silti toivon, että jos äitisi ymmärtää joku päivä syy-seuraussuhteen, antaisit hänelle tilaisuuden, onhan hän ainoa äitisi. Kunhan ensin seisot omilla jaloillasi vakaasti. :)
Onnea omaan elämään!
Äitisi vaikuttaa pershäiriöiseltä. Surullista, että tilanne on tuollainen. Mitä tahansa paskaa ei kuitenkaan tarvitse sietää, teit oikein, kun lähdit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutin ihan saman ikäisenä pois, ammattikoulupohjalla. Ei siinä mitään, asunnon saaminen ja työpaikan saaminen aluksi hankalampaa ja samoin aikuisuuteen opettelu. Jos osaat/viitsit tehdä elämälläsi jotain etkä käytä kaikkia rahoja turhuuteen, pärjäät :) kysy jos on jotain mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Muutin ihan saman ikäisenä pois, ammattikoulupohjalla. Ei siinä mitään, asunnon saaminen ja työpaikan saaminen aluksi hankalampaa ja samoin aikuisuuteen opettelu. Jos osaat/viitsit tehdä elämälläsi jotain etkä käytä kaikkia rahoja turhuuteen, pärjäät :) kysy jos on jotain mielessä.
Kiitos! Joo, mullakin oli hakemus semi pitkään asuntoja varten. En olis välttämättä edes uskaltanut sitä laittaa, mutta kaveri sai vakuutettua että mulla on parempi olo kun pääsen kotoa pois. Se oli ihan oikeassa ja tajuan sen nyt.
Työpaikan saanti tosiaan stressaa, asun isossa kaupungissa täällä ei-niin-hyvällä alueella :D kulkuyhteydet on kuitenkin hyvät keskustaankin, eli toivottavasti löytyy tästä kaupungista vakkariduuni jos on tarvetta.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutin ihan saman ikäisenä pois, ammattikoulupohjalla. Ei siinä mitään, asunnon saaminen ja työpaikan saaminen aluksi hankalampaa ja samoin aikuisuuteen opettelu. Jos osaat/viitsit tehdä elämälläsi jotain etkä käytä kaikkia rahoja turhuuteen, pärjäät :) kysy jos on jotain mielessä.
Kiitos! Joo, mullakin oli hakemus semi pitkään asuntoja varten. En olis välttämättä edes uskaltanut sitä laittaa, mutta kaveri sai vakuutettua että mulla on parempi olo kun pääsen kotoa pois. Se oli ihan oikeassa ja tajuan sen nyt.
Työpaikan saanti tosiaan stressaa, asun isossa kaupungissa täällä ei-niin-hyvällä alueella :D kulkuyhteydet on kuitenkin hyvät keskustaankin, eli toivottavasti löytyy tästä kaupungista vakkariduuni jos on tarvetta.
-ap
Kannattaa muuten katsastaa ns kaupungin asunnot, esim tvt ja jos pääset opiskelemaan niin pääset opiskelija-asuntoihin ja vuokra on vähän maltillisempi. Olethan hommannut jo sähkö, netti ym sopimukset?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutin ihan saman ikäisenä pois, ammattikoulupohjalla. Ei siinä mitään, asunnon saaminen ja työpaikan saaminen aluksi hankalampaa ja samoin aikuisuuteen opettelu. Jos osaat/viitsit tehdä elämälläsi jotain etkä käytä kaikkia rahoja turhuuteen, pärjäät :) kysy jos on jotain mielessä.
Kiitos! Joo, mullakin oli hakemus semi pitkään asuntoja varten. En olis välttämättä edes uskaltanut sitä laittaa, mutta kaveri sai vakuutettua että mulla on parempi olo kun pääsen kotoa pois. Se oli ihan oikeassa ja tajuan sen nyt.
Työpaikan saanti tosiaan stressaa, asun isossa kaupungissa täällä ei-niin-hyvällä alueella :D kulkuyhteydet on kuitenkin hyvät keskustaankin, eli toivottavasti löytyy tästä kaupungista vakkariduuni jos on tarvetta.
-apKannattaa muuten katsastaa ns kaupungin asunnot, esim tvt ja jos pääset opiskelemaan niin pääset opiskelija-asuntoihin ja vuokra on vähän maltillisempi. Olethan hommannut jo sähkö, netti ym sopimukset?
Jeps, ajattelinkin vaihtaa jos pääsen opiskelemaan. Sähkö kuuluu vuokraan. Netti pitää vielä hoitaa.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Surullista, että tilanne meni noin pahaksi ja ymmärrän kyllä, kun mitta täyttyy. Silti toivon, että jos äitisi ymmärtää joku päivä syy-seuraussuhteen, antaisit hänelle tilaisuuden, onhan hän ainoa äitisi. Kunhan ensin seisot omilla jaloillasi vakaasti. :)
Onnea omaan elämään!
Mitä sen äidin tarkalleen pitäisi äkkiä ymmärtää? Että sen oman tyttären huorittelu ei olekaan OK? Ja sitten kun on valaistuksen kokenut ja ymmärtänyt että eihän sitä noin ihmisille puhutakaan, sitten nauretaan, itketään ja halataan. Ja ollaan yhdessä ikuisesti. Todella hyvä että tuo on ainut äiti, kuka kahta tuollaista kestäisikään?
Alue: Aihe vapaa
Ja jos jotain kiinnostaa, niin mun vanhemmat erosi kun olin yläkoulussa. Isää tapaan aina välillä, asuu toisessa kaupungissa.
-ap