Lapsi plastikkakirurgille "paranneltavaksi" ?

Go for it, sanoisin. Kyllä minä ainakin haluaisin, että mulla on napa. Ja valitettavasti tässä maassa erilaisuuden vuoksi joutuu kiusatuksi.

Plastiikkakirurgia sattuuihan yhtä paljon kuin välttämättömätkin leikkaukset. Itse on panisi omaa lastani käymään läpi vielä sitäkin kaiken muun päälle.

Pyydä sairaalasta esim. Sosiaalityöntekijältä vertaistukea. Teidän oma asia päätteeksi ryhtyä toimenpiteisiin piteeseen. Olet oikeassa että varmasti lapsi jossain vaiheessa elämäänsä miettii miksi hänellä ei ole ja on vihainen tms. Muita tunteita herättävää. Mutta. Aikuisena perustele faktat. Pyydä nähdä kuvia kirurgin tekemästä navasta. Ihminen pystyy elämään ilman esim. Kättä. Niin kai ilman napaa.

Mulla oli lapsena kosmeettinen haitta myös navan kanssa ja ns turha leikkaus olisi kyseessä ollut, äitini ei halunnut ottaa sitä ja itse päätin aikuisena ottaa sen. Olisin sen jo lapsena halunnut, koska salailu oli uuvuttavaa. Esim uimahallissa kaikilla kavereilla oli bikinit ja itsellä koko uikkari, muilla kavereilla oli napapaidat (90luku). Itse pidin pitkää t paitaa yms. En ole katkera vanhemmilleni, mutta olisin halunnut jo lapsena olla kuin muut.

Leikkaus ei kuitenkaan liene kovin suuri? Itse kyllä käyttäisi lapselleni tuon tilaisuuden, kun koulussa liikuntatuntien yhteydessä joutuu olemaan vatsa paljaana vaikka uimahallissa.

Tämä ei ole sama asia, mutta vauvaikäisenä lääkäri epäili minulla lonkkavikaa ja olisi laittanut kipsin. Äiti kieltäytyi ja nyt aikuisiällä siitä on ollut riesaa. Kouluaikana kiusattiin jo siitä, että kävelen toinen jalkaterä sisäänpäin.

Kyllä minä vanhempana haluaisin sen leikkauksen.

Lapsella tulee varmasti olemaan elämässä jo muutenkin pettymystä ja murhetta (koska jokaisella ihmisellähän niitä on!), joten on yksi stressitekijä poissa pelistä, kun ei ole isoa arpea rumentamassa vatsaa ja napakin on "normaali". Ja nuo asiat kannattaa hoitaa jo silloin, kun lapsi on pieni, koska iho palautuu hyvin.

Totta kai lapsi on vanhemmille täydellinen, mutta yritä nyt asettua lapsen asemaan. On totta, että maailma on pinnallinen, mutta kannattaako sitä vastaan kapinoida lapsen kustannuksella? Mielestäni ei. Eikä pienelle lapselle ehkä muutenkaan pitäisi antaa noin isoa päätöstä tehtäväksi (kun halusit odottaa, että lapsi ymmärtää asian itsekin, eli pitäisikö odottaa sitten lähes teini-ikään asti?).

Hankala dilemma. Kahden aikuistuvan lapsen äitinä voin kuitenkin sanoa, että lapset ovat petoja toisilleen. Vaikka kuinka opetat lapsellesi mainitsemiasi asioita fakta on kumminkin, että ihmset haluavat tuntea kuuluvansa joukkoon, harva meistä haluaa olla erilainen. Sanoisin, että mitä pienempänä asian korjaa, sen parempi. Jo eskari-ikäiset lapset ovat hyvin tarkkoja  omasta itsestään ja muista.

Sairaanhoitajana ja palstiikkakirurgien kanssa paljonkin työskennelleenä voin vakuuttaa, että lastasi hoidetaan asiantuntemuksella ja kipua hoidetaan varmasti niin, ettei lapsi joudu sitä kohtuuttomasti kärsimään. He ovat alansa ammattilaisia ja tätä asiaa on sinulle ehdotettu varmaankin sen takia, että useimmat vanhemmat päätyvät tällaiseen ratkaisuun.

Jos omalla lapsellani olisi kyseinen tilanne....tai joskus tulevaisuudessa esim.lapsenlapsellani, haluaisin/suosittelin ehdottomasti leikkausta.

Voisitko laittaa kuvan, niin näkisi paremmin mistä on kyse?

Napa on kyllä oikeasti aika turha. Mutta jos sen saisi ympättyä johonkin toiseen leikkaukseen kylkiäiseksi. Sillä lapsellahan voi sitten olla siisti napa, mutta kaverit kiusaa rilleistä. 

Onko sitä leikkausta pakko vielä tehdä, ts eikö olisi hyvä jos lapsi osaisi ilmaista asiassa mielipiteensä? Kyllähän hän myöhemminkin on melko varmasti oikeutettu tuollaiseen toimenpiteeseen julkisella puolellakin, mikäli niin itsekin toivoo. Kannattaa kysyä asiasta lääkäriltä, luulisi että plastiikkakirurgisesta kohentelusta olisi paremmin hyötyäkin sitten, tai että lopputulos olisi parempi, kun kaikkein nopein kasvu on ohi, eli pikkulapsiaika.

Kyllä ite omalle lapselleni moisen leikkauksen soisin jos lääkärikin sitä ehdottaa. Toki tilanteen mukaan, paha meidän ulkopuolisina on sanoa, onko nuo arvet ja navattomuus oikeasti häiritsevällä tasolla vai ei.

Itelle on tehty hyvin pienimuotoista korjailua huulille lapsena, tosin samssa leikkauksessa tehtiin kyllä ns. tärkeempääkin asiaa. Minä siin synnyin huulihalkiolapsena, ja arven vuoksi huuli jäi kovin paksuksi. Haukuttiin törröhuuleksi sun muuta hauskaa pienenä.

10 vuotiaana oli sitten halkioon liittyvä toinen leikkaus jossa laitettiin lonkasta luuta ikeneen luuduttamiseksi. Leikkauksen jälkeen kirurgi kertoi että oli siinä samalla hieman ohentanyt arven kohdalta huultani, että olisi tasaisempi. Ja nätti siitä tulikin :) Mutta toki sikäli eri tilanne kun tehtiin toisen leikkauksen yhteydessä.