Lue keskustelun säännöt.
On tääkin paradoksi. Olisi aikaa matkustella, vaan ei seuraa
06.06.2016 |
Oon 27-vuotias lapseton ikisinkku. Vissiin pitäisi nauttia sinkkuudesta, matkustella ja kiertää maailmaa ja tehdä kaikkea muuta kivaa, kun ei ole perhettä esteenä. Aikaa ja rahaakin voisi aina sen verran löytyä. Ei vaan huvita lähteä mihinkään yksin. Kotimaassa saan ihan tarpeeksi olla omassa seurassani ja olen liian arka matkustamaan yksin. Ei ole ketään kaveria, jota voisi pyytää, koska kaikilla on puolisot tai tai muuta parempaa matkaseuraa. Tylsää. Viime kesänä repäisin ja menin sentään festareille yksin, mutta sekään ei ollut sama asia ilman seuraa.
Kommentit (27)
Silloin, kun elämässäni oli ihmisiä, olisin hyvin voinut matkustaa yksin. Nyt, kun elän erakkona, ei yksin matkustaminen tunnu yhtä kivalta ajatukselta. Eli kai se tasapainotila elämässä merkitsee jotain. Joskus kaipaa omaa rauhaa ja hiljaisuutta, joskus sitä on jo arkena niin paljon, että lomalla kaipaisi jotain kanssakokijaa rinnalleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisikohan esim facebook-ryhmiä matkakaveria kaipaaville?
Sellainen fb-ryhmä löytyy kuin Matkaseuraa maailmalle. Sinne vaan jäsenyyttä hakemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi käsittää mihin matkoilla seuralaista tarvitsee. Vaikka mulla on miesystävä ja kavereita, matkustan suurimmaksi osaksi yksin. Ei mikään voita sitä vapauden tunnetta, kun saa mennä ja tulla ihan oman mielen mukaan. Kukaan ei ole huokailemassa tai määräilemässä, ei tarvitse ottaa ketään huomioon. Kukaan ei tunne sua ja saat olla täysin vapaa mistään odotuksista.
Minä saan mennä ja tulla muutenkin niin kuin lystään, eikä kukaan komentele tai huokaile. Ei tuollainen tuo mitään lisäarvoa siihen matkaamiseen. Yksin on vähän mälsä kierrellä nähtävyyksiä, kun ei voi jakaa näkemäänsä kenenkään kanssa. Yksin on tylsää jopa syödä ravintolassa.
En ole vielä 40 vuoden matkailun jälkeen löytänyt yhtään sellaista ihmistä, joka haluaisi matkoilla tehdä täsmälleen samoja juttuja kuin minä. Herätä samaan aikaan, tai olla häiriintymättä kun minä herään, syödä samaan aikaan ja samassa paikassa, olla kiinnostunut just samoista taidemuseoista yhtä paljon ja yhtä kauan. Tai jos tullaan ja mennään koko ajan erikseen, mitä muuta siitä yhdessä matkailusta saa kuin jaetut hotellihuonekustannukset? Enkä edes tajua tuota nähtävyyksien jakamista; mikä siitä tekee niin paljon parempaa kun voit sanoa ääneen että onpa hieno kirkko ja toinen sanoo että niin on? Eikä kaikki tarvitse ruokailun ajaksikaan juttukaveria. Tietysti jos on niin sosiaalinen luonne, ettei osaa olla hiljaa yhtään, on varmasti kiva kun se juttukaveri on mukana.
Vaikka sinä et tajua, niin monet tajuavat. EIkä todellakaan tarvitse olla täsmälleen samat halut ja toiveet. Fiksut ihmiset osaavat tehdä välillä kompromisseja ja sopeutua ja toisaalta välillä ollaan omassa seurassa ja sovitaan treffit myöhemmäksi.
Vierailija kirjoitti:
Silloin, kun elämässäni oli ihmisiä, olisin hyvin voinut matkustaa yksin. Nyt, kun elän erakkona, ei yksin matkustaminen tunnu yhtä kivalta ajatukselta. Eli kai se tasapainotila elämässä merkitsee jotain. Joskus kaipaa omaa rauhaa ja hiljaisuutta, joskus sitä on jo arkena niin paljon, että lomalla kaipaisi jotain kanssakokijaa rinnalleen.
Hyvin sanottu. Tuo pätee myös minulla. Olisihan se eri juttu mennä yksin, jos olisi kumppani kotona odottamassa. Olisi kunnon irtiotto arjesta. Saan arkenakin nauttia hiljaisuudesta ja puhumatta kenenkään kanssa, joten edes matkalla seura toisi vaihtelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisikohan esim facebook-ryhmiä matkakaveria kaipaaville?
Sellainen fb-ryhmä löytyy kuin Matkaseuraa maailmalle. Sinne vaan jäsenyyttä hakemaan.
Kiitos vinkistä. :)
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinhän on parasta matkustaa. Ei tarvi tehdä kompromisseja mitä, missä ja milloin tehdään vaan voi reissata just niin kuin huvittaa.
Niin. Tuo on lähinnä probleema.