On tääkin paradoksi. Olisi aikaa matkustella, vaan ei seuraa
Oon 27-vuotias lapseton ikisinkku. Vissiin pitäisi nauttia sinkkuudesta, matkustella ja kiertää maailmaa ja tehdä kaikkea muuta kivaa, kun ei ole perhettä esteenä. Aikaa ja rahaakin voisi aina sen verran löytyä. Ei vaan huvita lähteä mihinkään yksin. Kotimaassa saan ihan tarpeeksi olla omassa seurassani ja olen liian arka matkustamaan yksin. Ei ole ketään kaveria, jota voisi pyytää, koska kaikilla on puolisot tai tai muuta parempaa matkaseuraa. Tylsää. Viime kesänä repäisin ja menin sentään festareille yksin, mutta sekään ei ollut sama asia ilman seuraa.
Kommentit (27)
Näinpä. Ennen oli kavereita, mutta ei rahaa tai paikkaa hengailla. Nyt on rahaa, iso kämppä ja voisi hyvin pitää kaikenlaisia grillibileitä, mutta ei ole kavereita
Minä matkustan aina yksin ulkomaille ja se on vaan niin ihanaa. Saa mennä sinne minne haluaa milloin haluaa ja tehdä mitä haluaa eikä tarvitse ottaa muita huomioon. Kaksi kertaa olen ollut kaverin kanssa matkalla ja never again.
Missä asut ap? Mulla on kyllä kavereita mutta lisää mahtuu, hyviä ystäviä ei ole koskaan liikaa <3 itse pks.
Vierailija kirjoitti:
Lähe munkaa itellä sama ongelma !
Joo. Minne lähdetään?
Mene vaan yksin. Reissussa löytyy kavereita kyllä.
Mulla olis rahaa, muttei sellaista seuraa, jonka kanssa arvaisin lähteä. Eikä oikein aikaakaan. Joskus oli seuraa ja aikaa, muttei rahaa. Ja joskus on ollut kaikkia kolmea.
En voi käsittää mihin matkoilla seuralaista tarvitsee. Vaikka mulla on miesystävä ja kavereita, matkustan suurimmaksi osaksi yksin. Ei mikään voita sitä vapauden tunnetta, kun saa mennä ja tulla ihan oman mielen mukaan. Kukaan ei ole huokailemassa tai määräilemässä, ei tarvitse ottaa ketään huomioon. Kukaan ei tunne sua ja saat olla täysin vapaa mistään odotuksista.
Yksin nimenomaan kannattaa ja pitää lähteä jos se pelottaa! Siinä kasvaa ihan älyttömästi ihmisenä. Ihan naurettavaa jos aikuinen ihminen heittää matkustushaavensa hukkaan vain koska ei ole kaveria. Ryhdistäydy.
Miten tuo on muka paradoksi? Nyt et taida tietää mitä sana tarkoittaa.
Sain juuri viikonloppuna yhteydenoton hospitalityclubin kautta; naismatkailija kysyi haluaisinko esitellä hänelle Helsinkiä ja suositella jotain vierailukohteita Helsingin ulkopuolella. Helppo ja kiva tapa tutustua uusiin ihmisiin molemmin päin, sekä ottamalla itse yhteyttä paikallisiin kun suunnittelee matkaa jonnekin että olemalla itse oppaana kotikaupungissa. Eikä velvoita kuitenkaan mihinkään eli jos ei huvita niin voi ilmoittaa, että ei sovi. Majoitusta en itse tarjoa enkä tykkää yöpyä toisten luona, mutta yksin olen matkustellut paljon ja matkustan varmaan jatkossakin.
Hotellikuluilla on kiva olla jakaja...
Vierailija kirjoitti:
En voi käsittää mihin matkoilla seuralaista tarvitsee. Vaikka mulla on miesystävä ja kavereita, matkustan suurimmaksi osaksi yksin. Ei mikään voita sitä vapauden tunnetta, kun saa mennä ja tulla ihan oman mielen mukaan. Kukaan ei ole huokailemassa tai määräilemässä, ei tarvitse ottaa ketään huomioon. Kukaan ei tunne sua ja saat olla täysin vapaa mistään odotuksista.
Ööh, ai mihin tarvitsee seuralaista? No esimerkiksi seuraksi. On ihan mukava jakaa yhteinen kokemus jonkun kanssa. Varsinkin sellaisen, jonka kanssa ollaan samalla aaltopituudella. Voi jutella ja kokea asioita yhdessä, eikä tunne itseään yksinäiseksi. Siinä muutamia aisoita.
Vierailija kirjoitti:
En voi käsittää mihin matkoilla seuralaista tarvitsee. Vaikka mulla on miesystävä ja kavereita, matkustan suurimmaksi osaksi yksin. Ei mikään voita sitä vapauden tunnetta, kun saa mennä ja tulla ihan oman mielen mukaan. Kukaan ei ole huokailemassa tai määräilemässä, ei tarvitse ottaa ketään huomioon. Kukaan ei tunne sua ja saat olla täysin vapaa mistään odotuksista.
Minä saan mennä ja tulla muutenkin niin kuin lystään, eikä kukaan komentele tai huokaile. Ei tuollainen tuo mitään lisäarvoa siihen matkaamiseen. Yksin on vähän mälsä kierrellä nähtävyyksiä, kun ei voi jakaa näkemäänsä kenenkään kanssa. Yksin on tylsää jopa syödä ravintolassa.
Olisikohan esim facebook-ryhmiä matkakaveria kaipaaville?
Vierailija kirjoitti:
En voi käsittää mihin matkoilla seuralaista tarvitsee. Vaikka mulla on miesystävä ja kavereita, matkustan suurimmaksi osaksi yksin. Ei mikään voita sitä vapauden tunnetta, kun saa mennä ja tulla ihan oman mielen mukaan. Kukaan ei ole huokailemassa tai määräilemässä, ei tarvitse ottaa ketään huomioon. Kukaan ei tunne sua ja saat olla täysin vapaa mistään odotuksista.
Aivan. Lisäksi tuossa minun tapauksessa (3. tässä taas hei) nuo matkat kaverin kanssa oli sellaisia, että minä sain hoitaa ihan kaiken alusta loppuun. Kaveri heittäytyi täysin passiiviseksi matkalla ja minä sain raahata sitä perässäni, ottaa selvää asioista, tehdä about kaikki päätökset ja vielä ottaa vastaan kaverin kiukuttelut, v*ttuilut ja tiuskimiset kun esim. en tarpeeksi nopeasti osannut ottaa selvää mennäänkö paikkaan x tavalla y vai z. Lisäksi riitelimme about joka ikinen päivä.
Olin siis tuon ihmisen kanssa kahdella eri matkalla, näiden välillä oli pari vuotta. Tyhmänä luulin, että kaveri olisi vähän aikuistunut tuosta ensimmäisestä matkasta ja tuo sen kurja käytös olisi muuttunut. Mutta ei. Ihan samanlaista se oli ja ihan samalla lailla sain hoitaa kaikki sen puolesta ja raahata sitä mukanani kohteessa. Kolmatta kertaa en todellakaan enää ole lähdössä sen kanssa mihinkään vaikka kaveri haluaisi. (Onhan se hänelle tosi kätevää, että joku muu hoitaa kaiken ja sitten sille voi v*ttuillakin vielä päälle ja purkaa turhautumisen/stressin siihen).
Minä olen hyvin omatoiminen ihminen ja osaan ottaa asioista selvää. Senkään takia en kaipaa ketään matkoille enkä tuon hankalan riippakivikaverin jälkeen haluakaan enää ketään matkaani pilaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Yksin on vähän mälsä kierrellä nähtävyyksiä, kun ei voi jakaa näkemäänsä kenenkään kanssa. Yksin on tylsää jopa syödä ravintolassa.
Tuokin riippuu niin ihmisestä, kaikilla ei ole tylsää itsensä kanssa. Esim. minulla ei ole. Kykenen hyvin ihan keskenäni katsomaan nähtävyyksiä, syödä ulkona ja tehdä päivävaelluksia ilman, että tylsyys iskee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi käsittää mihin matkoilla seuralaista tarvitsee. Vaikka mulla on miesystävä ja kavereita, matkustan suurimmaksi osaksi yksin. Ei mikään voita sitä vapauden tunnetta, kun saa mennä ja tulla ihan oman mielen mukaan. Kukaan ei ole huokailemassa tai määräilemässä, ei tarvitse ottaa ketään huomioon. Kukaan ei tunne sua ja saat olla täysin vapaa mistään odotuksista.
Ööh, ai mihin tarvitsee seuralaista? No esimerkiksi seuraksi. On ihan mukava jakaa yhteinen kokemus jonkun kanssa. Varsinkin sellaisen, jonka kanssa ollaan samalla aaltopituudella. Voi jutella ja kokea asioita yhdessä, eikä tunne itseään yksinäiseksi. Siinä muutamia aisoita.
On ihan kiva? Aloittajan tilanteessa sitä seuralaista ei yksinkertaisesti ole, turha sitä on itkeä. Sitä kaveria eiihan oikeasti _tarvitse_, yksin matkustellessa kokee monia asioita mitä kaverin kanssa ei ikinä tulisi koettua.
Vierailija kirjoitti:
Mene vaan yksin. Reissussa löytyy kavereita kyllä.
Oon aika huono tutustumaan ihmisiin, joten tuskin löytäisin. En kiistä, etteikö joku sosisalisempi voisi löytääkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi käsittää mihin matkoilla seuralaista tarvitsee. Vaikka mulla on miesystävä ja kavereita, matkustan suurimmaksi osaksi yksin. Ei mikään voita sitä vapauden tunnetta, kun saa mennä ja tulla ihan oman mielen mukaan. Kukaan ei ole huokailemassa tai määräilemässä, ei tarvitse ottaa ketään huomioon. Kukaan ei tunne sua ja saat olla täysin vapaa mistään odotuksista.
Minä saan mennä ja tulla muutenkin niin kuin lystään, eikä kukaan komentele tai huokaile. Ei tuollainen tuo mitään lisäarvoa siihen matkaamiseen. Yksin on vähän mälsä kierrellä nähtävyyksiä, kun ei voi jakaa näkemäänsä kenenkään kanssa. Yksin on tylsää jopa syödä ravintolassa.
En ole vielä 40 vuoden matkailun jälkeen löytänyt yhtään sellaista ihmistä, joka haluaisi matkoilla tehdä täsmälleen samoja juttuja kuin minä. Herätä samaan aikaan, tai olla häiriintymättä kun minä herään, syödä samaan aikaan ja samassa paikassa, olla kiinnostunut just samoista taidemuseoista yhtä paljon ja yhtä kauan. Tai jos tullaan ja mennään koko ajan erikseen, mitä muuta siitä yhdessä matkailusta saa kuin jaetut hotellihuonekustannukset? Enkä edes tajua tuota nähtävyyksien jakamista; mikä siitä tekee niin paljon parempaa kun voit sanoa ääneen että onpa hieno kirkko ja toinen sanoo että niin on? Eikä kaikki tarvitse ruokailun ajaksikaan juttukaveria. Tietysti jos on niin sosiaalinen luonne, ettei osaa olla hiljaa yhtään, on varmasti kiva kun se juttukaveri on mukana.
Lähe munkaa itellä sama ongelma !