Lue keskustelun säännöt.
Miten pääkaupunkiseudulla asuvilla on varaa lapsiin?
06.06.2016 |
Siinähän se tulikin kysymykseni. Olemme miehen kanssa ostamassa ensiasuntoamme. Olemme molemmat 27-vuotiaita ja korkeasti koulutettuja. Oman alani töitä on heikosti tarjolla joten työskentelen osa-aikaisena palvelualalla. Mies on oman alan työssään ja tienaa vähän päälle 3000 € bruttona. Saamme lainaa sen verran säästöjen ja takauksen kanssa, että voimme ostaa pienen kaksion Espoosta, mutta ei kuitenkaan kaikista parhaimmilta alueilta.
Harmittaa tämä elämisen kalleus, sillä haluaisin kovasti jo lapsen, mutta ymmärrän että meillä ei siihen ole varaa. Jo nyt joudumme miettimään erittäin tarkasti mitä ostamme esim. ruokakaupasta. Auto on pakko olla miehen työn vuoksi. Vuokrat ovat myös niin kovia, ettei omistusasuminen juuri lisää kustannuksia, joten vuokralla asumisessa ei ole järkeä. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella työnäkymät ovat huonot. Näen tulevaisuuden harmaana ja huomaan, kuinka katkerana mietin kaikkia niitä tuttujani, jotka ovat pystyneet hankkimaan perheen ja heillä on vakityöpaikkakin odottamassa.
Miten teillä muilla? Onko kohtalotovereita? Oletteko hankkineet lapsia epävarmasta tilanteesta huolimatta?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Paljonko Riihimäeltä maksaa junamatkat?
Kuukauden kausilippu Riihimäki-Helsinki 199€ VR:n sivujen mukaan (kaukoliikenteen kausiliput). Matkakortilla seutulippu eli esim. Espoo-Helsinki 102€/kk (HSL:n sivut). Eli juu, kyllä Riihimäellä asuminen kustantaa 90€/kk enemmän matkoja, mutta jos vuokra on yli 90€/kk vähemmän kuin Espoossa, niin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin on varaa, kaksi akateemisesti koulutettua hyvätuloista. Ensin ostettiin kaksio, siitä muutettiin pieneen rivariin ja lopulta rakennettiin omakotitalo espooseen. Töitä on tehty pajon, siis sekä palkkatöissä että raksalla mutta on sen arvoista. Kauheesti ei matkustella ulkomailla, mutta vanhempien kesämökille päästään kun halutaan. Ruuasta ja harrastuksista ei tarvitse tinkiä. Kolme lasta on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljonko Riihimäeltä maksaa junamatkat?
Kuukauden kausilippu Riihimäki-Helsinki 199€ VR:n sivujen mukaan (kaukoliikenteen kausiliput). Matkakortilla seutulippu eli esim. Espoo-Helsinki 102€/kk (HSL:n sivut). Eli juu, kyllä Riihimäellä asuminen kustantaa 90€/kk enemmän matkoja, mutta jos vuokra on yli 90€/kk vähemmän kuin Espoossa, niin...
Ja jos tähän vielä katsotaan asuntojen hintatasoa, ihan nopea vilkaisu oikotien myytävistä kämpistä. Espoossa 60m^2, 2 huonetta, lasitettu parveke asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot/13246752 TAI Riihimäellä n. 70m^2, 3 huonetta, lasitettu parveke http://asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot/13217688
Eli Riihimäeltä saa hieman isomman, jokusen vuoden uudemman kerrostaloasunnon puoleen hintaan verrattuna Espoon hintatasoihin. Jos junamatkoista tulee 90€/kk enemmän kuin espoolaisena, niin aika monta kuukautta saa matkustella töihin ennen kuin tuo summa tulisi korvattua....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko pakko asua siellä pääkaupunkiseudulla? Täällä maakuntien Suomessa asuminen on kohtuuhintaista ja lapsiinkin on jopa varaa.
Tätä mietin itsekin. Ap sanoi, että töitä ei oikein löydy pääkaupunkiseudun ulkopuolelta, mutta ei se tarkoita, etteikö kämppää löytyisi. Espoosta saattaa mennä helposti 45min Helsinkiin bussilla. Sen verran kestää myös Riihimäki-Helsinki junamatka ja Riihimäeltä saa jo huomattavasti halvemmalla asunnon/talon kuin Espoosta. Eli ap:n ja muidenkin, jotka valittelevat pääkaupunkiseudun hintatasoa, kannattaa määritellä itselleen jokinlainen "maksimityömatka" ja katsoa asumista sen sisältä. Ei ole pakko asua pääkaupunkiseudulla ja silti voi työmatka-aika olla lyhyempi esim. Helsinkiin kuin joistain paikoista pääkaupunkiseudun sisällä.
Tämäkään ei ole ihan näin yksinkertaista. Jos kysymys oli, miten on varaa lapsiin, niin seuraava kysymys on sitten se, että miten pystyy pyörittämään lapsiperhearjen. Jos matkoihin alkaa mennä yli tunti molemmilla, niin sitten 10 tunnin hoitopäivät alkavat käydä lyhyiksi lapsille.
Nuo matka-ajat Riihmiäeltä jne. ovat muutenkin yleensä aika huvittavia. Eihän junalla mene asemalta asemalle kovinkaan pitkään, mutta harvapa asuu Riihimäen asemalla ja on töissä Helsingin asemalla. Riihimäen hintoja en ole katsonut, mutta radanvarralle lähellä asemaa hinnat alkavat olla jo samoissa luokissa kuin pk-seudulla.
Toinen kysymys on sitten vielä matkakustannusten hinta. Näitäkin on moni laskenut ja päätynyt siihen, ettei se kaukasi muuttaminen aina olekaan niin edullista. Toki tässä vaikuttaa aika monta muuttujaa - mutta taas kerran - ei se Riihimäelle muuttaminen ratkaise edes niitä kustannusongelmia välttämättä.
Pitääkö sen kämpän olla oma vai miksi vuokralla asuminen ei kelpaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikein hyvin on varaa, kun ei olla haaveiltu omasta asunnosta. Ollaan asuttu työsuhdeasunnossa, kaupungin vuokra-asunnossa ja viim. 15 vuotta aso-asunnossa. Tällä hetkellä asutaan paritalo-asossa. Nettotulot yht. 5000e/kk + lapsilisät 660e.
Pärjäähän sitä hyvin kun saa noita edullisia asuntoja, toista se on niillä jotka joutuu asumaan SATO:n, VVO:n yms. törkyhintaisissa asunnoissa vuokralla. Usein maksavat enemmän vuokraa kuin mitä asuntolaina olisi. Ja kun vuokra on korkea ei jää rahaa säästöön eikä saa asuntolainaa. Eikä saa myöskään edullisempaa kaupungin vuokra-asuntoa jne. Noidankehä on valmis.
Jos vuokra on tuloihin nähden liian suuri niin ei muuta kuin asumistuki-hakemus vireille.. Nykyään huomattava osa työssäkäyvistä saa sitä.. Kannattaa hakea, jos sitä saa vaikka 150€ niin sekin on jo iso helpotus :)
Ei pikkulapsesta ole juuri kuluja.
Kierrätysmenetelmällä saa alkuinvestoinnitkin pysymään kurissa. Ei tarvitse ostaa tuliteriä, viimeistä huutoa olevia vaunuja jne.
Pikkuasioilla (esim. opettaa hyvin aikaisin kuivaksi) saa kulut poljettua minimiin. Vaatteita saa pilkkahintaan tai ihan ilmaiseksi, jos verkostoituu.
Lapsi toki syö, mutta onhan lapsilisä kuitenkin.
En tarkoita nyt tällä mitään kerjäläismeininkiä, mutta tiedän tuttuja, jotka pienituloisina ovat kasvattaneet upeat lapset. Ei se pieni lapsi tarvitse mitään statusesineitä.
Tietysti jos kovin pitkälle ajattelette, niin rahaa vaativaa on esiteinistä lukion loppuun.... Mutta siihen on aikaa, ehditte rikastua :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvin on varaa, kaksi akateemisesti koulutettua hyvätuloista. Ensin ostettiin kaksio, siitä muutettiin pieneen rivariin ja lopulta rakennettiin omakotitalo espooseen. Töitä on tehty pajon, siis sekä palkkatöissä että raksalla mutta on sen arvoista. Kauheesti ei matkustella ulkomailla, mutta vanhempien kesämökille päästään kun halutaan. Ruuasta ja harrastuksista ei tarvitse tinkiä. Kolme lasta on.
"siis sekä palkkatöissä että raksalla" xD eikö raksa ole palkkatyötä vai ilmaiseksiko kävitte siellä töitä tekemässä?
Vierailija kirjoitti:
Pihistelin lisää ja tein lapset. Joku vanhuudenturvakin pitää olla. Priorisointi. Meillä oli liian pieni asunto, ei autoa ja aikuisiin ei mennyt rahaa. Sijoitettiin kaikki raha lapsiin ja se kannatti.
"Joku vanhuudenturvakin pitää olla", voi voi, ei ne lapset sinusta huolehdi kun olet vanha, sitä vain toivoo niin. Suurinosa päätyy vanhainkotiin, olipa lapsia tai ei. Käyvät ehkä pari kertaa vuodessa katsomassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämäkään ei ole ihan näin yksinkertaista. Jos kysymys oli, miten on varaa lapsiin, niin seuraava kysymys on sitten se, että miten pystyy pyörittämään lapsiperhearjen. Jos matkoihin alkaa mennä yli tunti molemmilla, niin sitten 10 tunnin hoitopäivät alkavat käydä lyhyiksi lapsille.
Nuo matka-ajat Riihmiäeltä jne. ovat muutenkin yleensä aika huvittavia. Eihän junalla mene asemalta asemalle kovinkaan pitkään, mutta harvapa asuu Riihimäen asemalla ja on töissä Helsingin asemalla. Riihimäen hintoja en ole katsonut, mutta radanvarralle lähellä asemaa hinnat alkavat olla jo samoissa luokissa kuin pk-seudulla.
Jep, mutta yhtä pitkät matkat tulee tosiaan joistain Espoon kolkistakin. Bussi Kampista Leppävaaraan, matka-aika 45min. Ja tuskin kukaan myöskään Espoossa asuu bussi/juna-asemalla eikä työpaikka välttämättä ole rautatieasemalla. Eli pointti oli kai se, että ihan yhtä pitkään voi kestää työmatka Espoosta kuin Riihimäeltä, riippuen missä päin asuu ja missä työpaikka on. Siksi kannattaisi määritellä itselle se matka-aika, jonka työmatka saa kestää ja etsiä koko alueelta asumisvaihtoehtoja. Osalla kun tuntuu olevan tärkeää se, että asuu nimenomaan pääkaupunkiseudulla. Itselleni on aika sama, onko kotikaupunkini nimi Espoo vai Tuusula, jos asiat muutoin on kunnossa. Kaikille se ei kuitenkaan tunnu olevan ihan sama, vaan osa haluaa nimenomaan asua tietyssä kaupungissa. Ja sekin on tietysti ihan ok, mutta sitten ei ehkä voi valittaa joistain asioista, kun olisi voinut valita toisinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin on varaa, kaksi akateemisesti koulutettua hyvätuloista. Ensin ostettiin kaksio, siitä muutettiin pieneen rivariin ja lopulta rakennettiin omakotitalo espooseen. Töitä on tehty pajon, siis sekä palkkatöissä että raksalla mutta on sen arvoista. Kauheesti ei matkustella ulkomailla, mutta vanhempien kesämökille päästään kun halutaan. Ruuasta ja harrastuksista ei tarvitse tinkiä. Kolme lasta on.
"siis sekä palkkatöissä että raksalla" xD eikö raksa ole palkkatyötä vai ilmaiseksiko kävitte siellä töitä tekemässä?
Kirjoittaja tarkoitti varmaan tuota omakotitalon rakentamista. Omalla raksalla ollaan ilmaiseksi töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nythän ongelma on asumisen kalleus eikä lapsi.
Pääkaupunkiseudun hinnat ovat karanneet normaalin palkansaajan ulottumattomiin. Ellei sitten tosiaan halua asua vuokrayksiössä ja kallista sekin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies saa noin 8000€/kk.
Ei missään nimessä voida pitää meitä erittäin hyvätuloisina
Ettehän te olekaan hyvätuloisia. Miehesi on. Sinä olet irrallinen ihminen etkä miehesi osa.
Lue koko kommentti. Kirjoittaja sanoo miehensä olevan hyvätuloinen. He taas perheenä eivät ole. Pakko päästä painamaan toista alas? Mistäköhän se kertoo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö sen kämpän olla oma vai miksi vuokralla asuminen ei kelpaa?
Oletkos tietoinen pk-seudun vuokratasosta? Kaupungin asuntoja ei kaikille riitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkään ei ole ihan näin yksinkertaista. Jos kysymys oli, miten on varaa lapsiin, niin seuraava kysymys on sitten se, että miten pystyy pyörittämään lapsiperhearjen. Jos matkoihin alkaa mennä yli tunti molemmilla, niin sitten 10 tunnin hoitopäivät alkavat käydä lyhyiksi lapsille.
Nuo matka-ajat Riihmiäeltä jne. ovat muutenkin yleensä aika huvittavia. Eihän junalla mene asemalta asemalle kovinkaan pitkään, mutta harvapa asuu Riihimäen asemalla ja on töissä Helsingin asemalla. Riihimäen hintoja en ole katsonut, mutta radanvarralle lähellä asemaa hinnat alkavat olla jo samoissa luokissa kuin pk-seudulla.
Jep, mutta yhtä pitkät matkat tulee tosiaan joistain Espoon kolkistakin. Bussi Kampista Leppävaaraan, matka-aika 45min. Ja tuskin kukaan myöskään Espoossa asuu bussi/juna-asemalla eikä työpaikka välttämättä ole rautatieasemalla. Eli pointti oli kai se, että ihan yhtä pitkään voi kestää työmatka Espoosta kuin Riihimäeltä, riippuen missä päin asuu ja missä työpaikka on. Siksi kannattaisi määritellä itselle se matka-aika, jonka työmatka saa kestää ja etsiä koko alueelta asumisvaihtoehtoja. Osalla kun tuntuu olevan tärkeää se, että asuu nimenomaan pääkaupunkiseudulla. Itselleni on aika sama, onko kotikaupunkini nimi Espoo vai Tuusula, jos asiat muutoin on kunnossa. Kaikille se ei kuitenkaan tunnu olevan ihan sama, vaan osa haluaa nimenomaan asua tietyssä kaupungissa. Ja sekin on tietysti ihan ok, mutta sitten ei ehkä voi valittaa joistain asioista, kun olisi voinut valita toisinkin.
Kampista Leppävaaraan ei kannata mennä bussilla vaan esimerkiksi kävellä Kampista rautatieasemalle, menee 5 minuuttia ja siitä junalla Leppävaaraan, juna kestää 13 tai 17 minuuttia riippuen junavuorosta.
Jos ei jaksa kävellä niin metrolla minuutti Kampista rautatiasemalle ja sieltä sitten juna Leppävaaraan.
Ongelmana onkin se että ap ei ole kokopäivätöissä. Jos olisi, tilanne olisi aivan toinen. Me ostimme remontoitavan asunnon Espoosta heti kun saimme kokopäivätyöt. Nettotulot olivat tuolloin 3500 euroa yhteensä ja remonttiin säästimme rahaa vuoden asumalla siinä asunnossa. Kaksi aikuista pärjäsi oikein hyvin ja kun sain vähän rahakkaamman työn, ostimme autonkin.
Kun tulomme olivat nettona reilu 4000 euroa ja asunto rempattu (80 neliön asunto) ja vähän rahaakin säästetty, hankimme lapsen. Asumiskuluihin meni 1500 euroa, joten kolme henkeä pärjäsi ihan hyvin lopuilla. Saimme rahaa säästöön, asuntolaina väheni ja muutimme lopulta omakotitaloon Tuusulaan. Edelleenkään emme hankkineet uutta vaan vähän vanhemman mutta remontoidun kohteen. Toisen lapsen saimme, kun olin jo 35-vuotias.
Tällä hetkellä nettotulomme ovat 4700 euroa. Meillä on paljon asuntolainaa (vanha talo vaatii remontteja) ja kaksi autoa, kun molempien työmatkat ovat noin 25 km eri suuntiin. Emme ole rikkaita mutta tulemme toimeen. Ulkomailla käymme ehkä joka kolmas vuosi, kotimaassa matkustamme jonkin verran. Molempien työmatkoihin menee noin puolisen tuntia, miehellä vähän kauemmin, jos jämähtää ruuhkaan (on töissä Helsingissä). Nuorempi lapsi on päivähoidossa noin 7-8 tuntia, mies vie aamuisin klo 8-9 ja minä haen iltapäivällä klo 16-17. Kalleinta ei ole asuminen, tason kun voi ihan itse päättää vaan se eläminen lapsiperheenä. Matkustaminen on kalliimpaa, lasten harrastukset, ruoat, vaatteet ja muut tarvikkeet maksavat koko ajan enemmän, mitä vanhemmiksi tulevat.
En voi sietää väitettä lapset eivät maksa mitään tai että lasten vaatteet voi ostaa kirpparilta ja lapsen voi opettaa vaipattomaksi jne. Lapset ovat yksilöitä. Heillä voi olla sairauksia, allergioita tms. jotka vaativat parempaa ja tarkempaa hoitoa. Aina imetys ei onnistu, lapsella voi olla pidätysvaikeuksia vielä viisivuotiaanakin, allergioiden takia voi kelvata vain tietynlaiset vaatteet ja tietynlaiset ruoat. Lisäksi lapsi kaipaa muutakin kuin vain kotiseiniä ja vanhempia. Ihan hyvä olisi hankkia lapselle polkupyörä, opettaa uimaan ja luistelemaan ja muutenkin vahvistaa lapsen taitoja. Henkisesti köyhä lapsuus on pahempaa kuin fyysisesti köyhä lapsuus, ja valitettavasti monet kuvittelevat, että lapsen voi lykkiä pihalle isoäidin hääpuvusta tehdyssä yöpaidassa ja siellä oppii itse tarvittavat taidot ja henkisen pääoman, oppii selviytymään ja saamaan kavereita ilman, että vanhempien tarvitsee nähdä minkäänlaista vaivaa. Jos ei ole rahaa, joutuu sitä vaivaa näkemään moninkertaisesti enemmän, jotta lapsi saa laadukkaat lähtökohdat elämälleen. Ja aina pitää varautua siihen, että oma lapsi ei olekaan se keskiverto, jolla ei ole korvatulehduksia eikä allergioita ja joka saa kavereita naapureista eikä välitä kännyköistä tai muotivaatteista tai harrastuksista. Aika usein kun se lapsi on todellakin yksilö, oma ainutlaatuinen itsensä, joka tarvitsee paljon tukea löytääkseen omat vahvuutensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikein hyvin on varaa, kun ei olla haaveiltu omasta asunnosta. Ollaan asuttu työsuhdeasunnossa, kaupungin vuokra-asunnossa ja viim. 15 vuotta aso-asunnossa. Tällä hetkellä asutaan paritalo-asossa. Nettotulot yht. 5000e/kk + lapsilisät 660e.
Pärjäähän sitä hyvin kun saa noita edullisia asuntoja, toista se on niillä jotka joutuu asumaan SATO:n, VVO:n yms. törkyhintaisissa asunnoissa vuokralla. Usein maksavat enemmän vuokraa kuin mitä asuntolaina olisi. Ja kun vuokra on korkea ei jää rahaa säästöön eikä saa asuntolainaa. Eikä saa myöskään edullisempaa kaupungin vuokra-asuntoa jne. Noidankehä on valmis.
Jos vuokra on tuloihin nähden liian suuri niin ei muuta kuin asumistuki-hakemus vireille.. Nykyään huomattava osa työssäkäyvistä saa sitä.. Kannattaa hakea, jos sitä saa vaikka 150€ niin sekin on jo iso helpotus :)
Rajat ovat aika korkeita, että saisi asumistukea. Monesti VVO:n asunnossa jää esimerkiksi yksinasuvalle perustuloiselle muutama sata euroa enemmän kuussa kuin toimeentulotukiasukkaille jää eikä ole oikeutettu asumistukeen. Eipä paljon kannusta työntekoon.
Asumme alle 100 t askukkaan kaupungissa ja olemme pohtineet pk seudulle muuttoa, joka taitaa kariutua tuohon asumisen kalleuteen ja pitkiin työmatkoihin. Olemme katsoneet asuntoja ja meitä tyydyttävän asunnon hinta olisi alkaen 500.000 euroa. Teemme tänä vuonna lopullisen ratkaisumme ja jos jäämme tänne niin ostamme okt noin 250.000 ja jätämme nykyisen asunnon vuokralle, joka vaihdetaan 10-15 vuoden päästä ranta huvilaan... Tällä hetkellä ansiot ovat yhteensä hieman yli 8.000/kk brutto. Hesassa olis ehkä 10.000/kk brutto. Jotenkin se pk-seudulle muutto viehättäis, mutta on se niin saataran kallista ja pitkät työmatkat ja ranta huvilankin sais unohtaa... Niin ja 2 lasta ja kolmas suunnitteilla...
Nykyään on liian korkeat standardit sille, että pitäisi olla autot ja asunnot ennenkuin lapsia yrittää. Kyllä ennenkin pärjättiin vähemmällä, ei ollut lapsille omia huoneita jne. Rohkeasti vain lapsia tekemään!
Mekin mieheni kanssa tehtiin lapset tosi epävarmaan taloustilaneeseen 25-30 vuotiaina. Ajateltiin vaan että lapsia halutaan ja että kyllä kaksi työkykyistä ihmistä ne pystyy elättämään. Niin siinä sitten kävi että pikkulapsiaika kärvisteltiin pienillä tuloilla, mutta sitten työtkin vakiintui ja nyt menee oikein mukavasti. Iltatähdestäkin haaveillaan. :-)
20 jatkaa vielä. Taloudellinen vaurastuminen vaatii joskus onnenpotkuja. Ei ole poissuljettua että nykypäivän Suomessa taviksen onnenpotku on työpaikan löytäminen edullisten asumiskustannusten paikkakunnalta. Tietenkin siinä häviää jotakin alkuperäisen asuinpaikan ominaisuuksista. Ja jotakin muuta tulee tilalle.