Lue keskustelun säännöt.
Miten pääkaupunkiseudulla asuvilla on varaa lapsiin?
06.06.2016 |
Siinähän se tulikin kysymykseni. Olemme miehen kanssa ostamassa ensiasuntoamme. Olemme molemmat 27-vuotiaita ja korkeasti koulutettuja. Oman alani töitä on heikosti tarjolla joten työskentelen osa-aikaisena palvelualalla. Mies on oman alan työssään ja tienaa vähän päälle 3000 € bruttona. Saamme lainaa sen verran säästöjen ja takauksen kanssa, että voimme ostaa pienen kaksion Espoosta, mutta ei kuitenkaan kaikista parhaimmilta alueilta.
Harmittaa tämä elämisen kalleus, sillä haluaisin kovasti jo lapsen, mutta ymmärrän että meillä ei siihen ole varaa. Jo nyt joudumme miettimään erittäin tarkasti mitä ostamme esim. ruokakaupasta. Auto on pakko olla miehen työn vuoksi. Vuokrat ovat myös niin kovia, ettei omistusasuminen juuri lisää kustannuksia, joten vuokralla asumisessa ei ole järkeä. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella työnäkymät ovat huonot. Näen tulevaisuuden harmaana ja huomaan, kuinka katkerana mietin kaikkia niitä tuttujani, jotka ovat pystyneet hankkimaan perheen ja heillä on vakityöpaikkakin odottamassa.
Miten teillä muilla? Onko kohtalotovereita? Oletteko hankkineet lapsia epävarmasta tilanteesta huolimatta?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on liian korkeat standardit sille, että pitäisi olla autot ja asunnot ennenkuin lapsia yrittää. Kyllä ennenkin pärjättiin vähemmällä, ei ollut lapsille omia huoneita jne. Rohkeasti vain lapsia tekemään!
Mekin mieheni kanssa tehtiin lapset tosi epävarmaan taloustilaneeseen 25-30 vuotiaina. Ajateltiin vaan että lapsia halutaan ja että kyllä kaksi työkykyistä ihmistä ne pystyy elättämään. Niin siinä sitten kävi että pikkulapsiaika kärvisteltiin pienillä tuloilla, mutta sitten työtkin vakiintui ja nyt menee oikein mukavasti. Iltatähdestäkin haaveillaan. :-)
viesti nro 39 jatkaa. Tuo on toisaalta totta.. Henkilökohtaisesti en kuitenkaa olisi tyytyväinen, jos en voisi tarjota lapsilleni "normaaleja" asioita. Mikä se normaali sitten kulloinkin on... Jos tänään ole varaa ostaa perheasuntoa ja nyt tekee lapset, niin mahtaako siihen perheasuntoon olla varaa jatkossakaan. Kulut lapsista nousee vuosi vuodelta (tai laskee kun lopettaa päivähoidon) samoin asuntojen hinnat pk seudulla nousee palkkoja nopeammin..
Toisaalta en suosittele ketään lykkäämään vuositolkulla lasten hankintaa siksi, ettei ole varaa asua hesassa. Itse en tässä elämäntilanteessa varmaan hesaan muuttaisi, koska "olen nähnyt parempaakin". Jos ammattini olisi toinen voisin harkita muuttavani seutukyntiin. Mutta koska työni olisi joka tapauksessa Hesan keskustassa homma kaatuu kohtuuttomiin työmatkoihin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mekin pärjätään ihan hyvin paritalo Asossa 100m2 ja vastike 1080€ hyvällä ja rauhallisella alueella hyvien palvelujen lähellä. Näin ollaan asuttu jo 15vuotta. Lapsia 4 ja kaikilla 2-3 harrastusta, joihin menee rahaa, matkustelemme aika paljon ulkomailla, nykyään tosin ei enää kaikki lapset kulje mukana reissuissa. Bruttotulot yhteensä noin 8200€.
27-vuotiaina vastavalmistuneina ostimme pienen rivarin Etelä-Espoosta ja saimme pian esikoisen. Asuimme aikaisemmin vuokralla keskustassa. Molemmat korkeasti koulutettuja. Minulla oli tuolloin määräaikainen työ, mutta uskoin työllistyväni jatkossa, koska alan työkokemusta oli jo usean vuoden ajalta (tein kokopäivätöitä opiskelun rinnalla viimeiset kolme vuotta). Sainkin hoitovapaalla vakituisen työpaikan. Palasin töihin vuodeksi ja sain ylennyksen. Olemme keskituloisia. Nyt olen siis äitiysvapaalla ja meillä kaksi alle 3-vuotiasta lasta ja olen 30 vuotta. Koska tulomme ovat aika samat, minulla tonnin suuremmat, en ole voinut olla pitkään kotona ja mieheni pitää osan vapaista. Nämä ovat toki valintoja, jotka jokainen perhe tekee siten kun katsoo parhaaksi. Haluan vain sanoa, että kyllä ne asiat järjestyvät tavalla tai toisella. Lapset ovat kuitenkin aivan ihania ja kyllä työasiat tavalla tai toisella järjestyvät. Vanhempainvapaallakin kannattaa olla aktiivinen ja miettiä työtilaisuuksia ja ottaa yhteyttä työnantajiin. Itse ostan paljon käytettynä ja olen saanut lainaksi tavaroita. Pidän siitä, en niinkään siksi etteikö meillä olisi varaa ostaa tavaroita uutena, vaan minusta on hölmöä ostaa uutena kaikki tavarat, koska pikkuvauvavaiheen tavaroiden käyttöaika per lapsi on niin lyhyt. Samoin itse lainaan ja annan tavaroita eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Mekin pärjätään ihan hyvin paritalo Asossa 100m2 ja vastike 1080€ hyvällä ja rauhallisella alueella hyvien palvelujen lähellä. Näin ollaan asuttu jo 15vuotta. Lapsia 4 ja kaikilla 2-3 harrastusta, joihin menee rahaa, matkustelemme aika paljon ulkomailla, nykyään tosin ei enää kaikki lapset kulje mukana reissuissa. Bruttotulot yhteensä noin 8200€.
Asosta vaan ei jää mitään käteen kun siitä lähtee, eli melkein yhtä huono kun asuis vuokralla. En tiedä johtuuko vain siitä, että olen maalainen, mutta itse en voisi ajatella että kotini olisi sellaisessa paikassa, josta minulla ei olisi varaa ostaa taloa...
Tuo pääkaupunki seudun asumiskalleus on mielestäni vakava kansantaloudellinen ongelma. On esim. Aivan järjetöntä, että maksetaan asumistukea hesaan sellaisille, joilla olisi varaa asua omalla kustannuksellaan jossain muualla. Vielä hullumpaa on titeysti maksaa asumistukea sosiaalipummeille pk-seudulle, jotka voisivat aivan yhtä hyvin asua ihan jossain muualla..
Niinpä! Huvittaa ja ärsyttää yhtä aikaa kuunnella näitä "mikset muuta kaupungin vuokra-asuntoon" -kommentteja. Ei niihin niin vaan muuteta, esimerkiksi itsekin olen ollut jonossa jo yli viisi vuotta, eikä yhtäkään asuntotarjousta ole tullut.