Miten pääkaupunkiseudulla asuvilla on varaa lapsiin?
Siinähän se tulikin kysymykseni. Olemme miehen kanssa ostamassa ensiasuntoamme. Olemme molemmat 27-vuotiaita ja korkeasti koulutettuja. Oman alani töitä on heikosti tarjolla joten työskentelen osa-aikaisena palvelualalla. Mies on oman alan työssään ja tienaa vähän päälle 3000 € bruttona. Saamme lainaa sen verran säästöjen ja takauksen kanssa, että voimme ostaa pienen kaksion Espoosta, mutta ei kuitenkaan kaikista parhaimmilta alueilta.
Harmittaa tämä elämisen kalleus, sillä haluaisin kovasti jo lapsen, mutta ymmärrän että meillä ei siihen ole varaa. Jo nyt joudumme miettimään erittäin tarkasti mitä ostamme esim. ruokakaupasta. Auto on pakko olla miehen työn vuoksi. Vuokrat ovat myös niin kovia, ettei omistusasuminen juuri lisää kustannuksia, joten vuokralla asumisessa ei ole järkeä. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella työnäkymät ovat huonot. Näen tulevaisuuden harmaana ja huomaan, kuinka katkerana mietin kaikkia niitä tuttujani, jotka ovat pystyneet hankkimaan perheen ja heillä on vakityöpaikkakin odottamassa.
Miten teillä muilla? Onko kohtalotovereita? Oletteko hankkineet lapsia epävarmasta tilanteesta huolimatta?
Kommentit (45)
Pienemmässä kaupungissa maalla pärjää duunaripalkalla perheellinen. Asumme 2 km kaupungin keskustasta 95 neliön asunnossa vuokralla ja tulot bruttona yht 3500. Kolme lasta. Pärjäämme ja reissaamme kotimaassa. Työtä riittää palvelualalla jos kokemusta.
Me ostimme Espoosta 4h ja keittiö (sitä ennen asuimme Helsingissä vuokralla ja kaksion vuokraan meni yhtä paljon kuin nyt lainanlyhennykseen). Yhtiöön oli tulossa remontteja, joten saimme asunnon aika hyvään hintaan. Nyt maksamme tietysti päälle noita remonttilainoja, mutta ne ovat pari sataa kuussa. Meillä jää ihan hyvin rahaa säästöönkin.
Ostimme Helsingin keskustasta kolmion. Yritämme parhaillamme lasta. Tulot reilu 8000 bruttona yhteensä.
Minä en ole koskaan ollut töissä, mies on ollut koko avioliiton ajan vakituisissa töissä. Meillä on kolme lasta. Mies saa noin 8000€/kk. Verojen jälkeen jää vähemmän käteen kuin kahdella 4000€/kk saavalla. Ei missään nimessä voida pitää meitä erittäin hyvätuloisina, vaikka mies sitä onkin. Ehkä sitten, kun minä joskus menen töihin. Jos niitä vain saisi!
Oikein hyvin on varaa, kun ei olla haaveiltu omasta asunnosta. Ollaan asuttu työsuhdeasunnossa, kaupungin vuokra-asunnossa ja viim. 15 vuotta aso-asunnossa. Tällä hetkellä asutaan paritalo-asossa. Nettotulot yht. 5000e/kk + lapsilisät 660e.
Jos olet ulkomaalainen ja et tee töitä, erittäin lokoisasti. Jos olet suomalainen työssäkävijä, saa miettiä todella tarkkaan onko varaa. Teinä en kyllä tekisi enää tällaiseen maailmaan lisää lapsia kärsimään
Pihistelin lisää ja tein lapset. Joku vanhuudenturvakin pitää olla. Priorisointi. Meillä oli liian pieni asunto, ei autoa ja aikuisiin ei mennyt rahaa. Sijoitettiin kaikki raha lapsiin ja se kannatti.
Vierailija kirjoitti:
Näköjään oikein hyvin. Piha on täynnä mustatukkaisia ruskeasilmäisiä lapsia. Hyvin näyttää menevän. Ja lisää on jatkuvasti tulossa.
Vaikka kommentti on hieman kyseenalainen niin siinä on totuuden siemen, mutta samaa koskee myös valkonaamoja. Jos on tottunut että yhteiskunta maksaa ja huolehtii niin uskaltaa surutta lisääntyä. Työssäkäyvät jäävät siinä kakkoseksi, koska joutuvat itse kustantamaan kaiken.
Hei tuo onki hyvä! Pitääki sanoa lastenlapsia kinuavalle anopille, ettei meillä oo varaa kakaroihin.
Helposti,
ASO-kämppä, 15v vanha auto. Molemmat töissä, nettotulot yht 4000€ lapsilisineen. Hyvin eletään, tilava ja edullinen kämppä stadin radanvarsi lähiössä, pari muksua käyvät harrastuksissa ja kerhoissa, ulkomailla käydään kesällä Euroopassa ja talvella Aasiassa. Rahaa jää sukanvarteen vuositasolla 2-3 tonnia.
Turha itkeä jos sijoittaa kaikki rahansa seiniin, autoihin ja eläke vakuutuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Mies saa noin 8000€/kk.
Ei missään nimessä voida pitää meitä erittäin hyvätuloisina
Ettehän te olekaan hyvätuloisia. Miehesi on. Sinä olet irrallinen ihminen etkä miehesi osa.
Olette aika nuoria. Jos miehesi on sellaisella alalla, jolla on hyvä palkkakehitys, niin uskallatte kyllä perustaa perheen, vaikka itselläsi olisi epävarmempaa. Esim. mieheni on DI:nä tuplannut tulonsa kymmenessä vuodessa. Silloin kun saatiin esikoisemme, oli miehellä vakityö ja mulla määräaikainen, tulot yhteensä nippanappa 5000€/kk. Olimme 26v. ja 28v. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin on minullakin vakityö kotona vietetyistä vuosista huolimatta, ja bruttona tienaamme nykyään yhteensä 10500€/kk. Kaksi lasta ja hyvin olisimme tällä tulotasolla voineet kolmannenkin hankkia, mutta päätimme että näin on hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Siinähän se tulikin kysymykseni. Olemme miehen kanssa ostamassa ensiasuntoamme. Olemme molemmat 27-vuotiaita ja korkeasti koulutettuja. Oman alani töitä on heikosti tarjolla joten työskentelen osa-aikaisena palvelualalla. Mies on oman alan työssään ja tienaa vähän päälle 3000 € bruttona. Saamme lainaa sen verran säästöjen ja takauksen kanssa, että voimme ostaa pienen kaksion Espoosta, mutta ei kuitenkaan kaikista parhaimmilta alueilta.
Harmittaa tämä elämisen kalleus, sillä haluaisin kovasti jo lapsen, mutta ymmärrän että meillä ei siihen ole varaa. Jo nyt joudumme miettimään erittäin tarkasti mitä ostamme esim. ruokakaupasta. Auto on pakko olla miehen työn vuoksi. Vuokrat ovat myös niin kovia, ettei omistusasuminen juuri lisää kustannuksia, joten vuokralla asumisessa ei ole järkeä. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella työnäkymät ovat huonot. Näen tulevaisuuden harmaana ja huomaan, kuinka katkerana mietin kaikkia niitä tuttujani, jotka ovat pystyneet hankkimaan perheen ja heillä on vakityöpaikkakin odottamassa.
Miten teillä muilla? Onko kohtalotovereita? Oletteko hankkineet lapsia epävarmasta tilanteesta huolimatta?
Onko pakko asua siellä pääkaupunkiseudulla? Täällä maakuntien Suomessa asuminen on kohtuuhintaista ja lapsiinkin on jopa varaa.
itse muutin Helsinkiin kun en kotipaikkakunnaltani löytänyt enää töitä.
Vierailija kirjoitti:
Onko pakko asua siellä pääkaupunkiseudulla? Täällä maakuntien Suomessa asuminen on kohtuuhintaista ja lapsiinkin on jopa varaa.
Tätä mietin itsekin. Ap sanoi, että töitä ei oikein löydy pääkaupunkiseudun ulkopuolelta, mutta ei se tarkoita, etteikö kämppää löytyisi. Espoosta saattaa mennä helposti 45min Helsinkiin bussilla. Sen verran kestää myös Riihimäki-Helsinki junamatka ja Riihimäeltä saa jo huomattavasti halvemmalla asunnon/talon kuin Espoosta. Eli ap:n ja muidenkin, jotka valittelevat pääkaupunkiseudun hintatasoa, kannattaa määritellä itselleen jokinlainen "maksimityömatka" ja katsoa asumista sen sisältä. Ei ole pakko asua pääkaupunkiseudulla ja silti voi työmatka-aika olla lyhyempi esim. Helsinkiin kuin joistain paikoista pääkaupunkiseudun sisällä.
Me muutimme vuosiksi ulkomaille tienaamaan. Kun palasimme Suomeen oli meillä varaa omakotitaloon ja lapsiin, muuten ei varmastikkaan olisi ollut.
Vierailija kirjoitti:
Oikein hyvin on varaa, kun ei olla haaveiltu omasta asunnosta. Ollaan asuttu työsuhdeasunnossa, kaupungin vuokra-asunnossa ja viim. 15 vuotta aso-asunnossa. Tällä hetkellä asutaan paritalo-asossa. Nettotulot yht. 5000e/kk + lapsilisät 660e.
Pärjäähän sitä hyvin kun saa noita edullisia asuntoja, toista se on niillä jotka joutuu asumaan SATO:n, VVO:n yms. törkyhintaisissa asunnoissa vuokralla. Usein maksavat enemmän vuokraa kuin mitä asuntolaina olisi. Ja kun vuokra on korkea ei jää rahaa säästöön eikä saa asuntolainaa. Eikä saa myöskään edullisempaa kaupungin vuokra-asuntoa jne. Noidankehä on valmis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko pakko asua siellä pääkaupunkiseudulla? Täällä maakuntien Suomessa asuminen on kohtuuhintaista ja lapsiinkin on jopa varaa.
Tätä mietin itsekin. Ap sanoi, että töitä ei oikein löydy pääkaupunkiseudun ulkopuolelta, mutta ei se tarkoita, etteikö kämppää löytyisi. Espoosta saattaa mennä helposti 45min Helsinkiin bussilla. Sen verran kestää myös Riihimäki-Helsinki junamatka ja Riihimäeltä saa jo huomattavasti halvemmalla asunnon/talon kuin Espoosta. Eli ap:n ja muidenkin, jotka valittelevat pääkaupunkiseudun hintatasoa, kannattaa määritellä itselleen jokinlainen "maksimityömatka" ja katsoa asumista sen sisältä. Ei ole pakko asua pääkaupunkiseudulla ja silti voi työmatka-aika olla lyhyempi esim. Helsinkiin kuin joistain paikoista pääkaupunkiseudun sisällä.
Paljonko Riihimäeltä maksaa junamatkat?
Kehnoksi on tosiaan mennyt Suomessa keskituloisen perheellistyvän asema. Toivottavasti joku taloustutkija selvittää ennusmerkkejä jotka olisi tullut havaita 10-20 vuotta sitten ja otettaisiin niistä opiksi. No ei oteta. Aloittajan perheen vastapuolella on kuitenkin moninkertainen määrä jo elämänsä mallilleen saaneita tai olennaisesti parempituloisia tai perheitä joilla on erilainen suhtautuminen yhteiskuntaan ylipäätään. Sympatiat ap:lle.
Näköjään oikein hyvin. Piha on täynnä mustatukkaisia ruskeasilmäisiä lapsia. Hyvin näyttää menevän. Ja lisää on jatkuvasti tulossa.