Itkitkö lapsesi päättäjäisissä tai kevätjuhlissa?

En. Enkä myöskään jaa fb:ssä "rakas lapseni..."-lisää tämä päivityksiä jos lapsesi on rakas.

Silti 17-vuotiaani kertoo minulle usein rakastavansa ja halaa.

Kyllä siinä kevätjuhlaesitysten aikana kyynel tirahti silmäkulmaan useammankin kerran. Onneksi kukaan ei nähnyt, kun salissa oli niin hämärää. 😜

Kyllähän se kyynel vierähti kun tukeva koululaiseni kevätjuhlassa laulaa luikautti <3

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se kyynel vierähti kun tukeva koululaiseni kevätjuhlassa laulaa luikautti <3

Apua :D tuleva, ei tukeva :D

Kyllä sitä on tullut itkettyä joka kerta.

On niin herkkää ja kaunista katsoa lapsia ja nuoria.

Miksi se liikuttuminen o kertomisen arvoinen asia. Parantaako mamipisteitä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se kyynel vierähti kun tukeva koululaiseni kevätjuhlassa laulaa luikautti <3

Tukeva koululainen=sinä saat mennä peilin eteen vai oletko jo käynytkin?

Ala-asteelaisen juhlassa liikutuin kun lauloivat niin kauniisti. 9-luokkalaisen juhlassa meinattiin kuolla nauruun kun tanssivat melkein ja joka ikinen näytti todella hattuuntuneelta. Ihan kuin olisivat tanssineet jonkun uhan alla. Oma lapsi oli pahin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se kyynel vierähti kun tukeva koululaiseni kevätjuhlassa laulaa luikautti <3

Tukeva koululainen=sinä saat mennä peilin eteen vai oletko jo käynytkin?

Anteeksi, tuleva...😃 ..😄

Pieni itku tuli kun sitä Lintu -kappaletta laulettiin. Keskimmäinen lapseni lähti pieneltä ala-asteelta nyt isoon yläkouluun ja kyllä juhlat ovat aina jollakin tapaa liikuttavia.

Itkeä vollotin tietysti. Ei kai muuta voi jos aikoo olla hyvä vanhempi

Itkin lapseni valmistujaisissa. Toki tilanne oli itselleni erikoinen. Siellä oli esiintyjä, joka lauloi haloo helsingin maailman toisella puolen. Kertosäkeessä lauletaan, että äiti älä pelkää kyllä pidän itsestä huolen. Toinen lapseni yritti tehdä itsemurhan edellisenä viikonloppuna, joten sanat osui todella syvälle. Kyyneliä sain toki yrittää pidätellä siinäkin vaiheessa kun lapseni sai tutkintotodistuksen.

Yleensä en itke mutta vuosi sitten kun lapsi pääsi kutoselta ja luokan tytöt itki ja opettajan (mies) silmäkin kostui niin kyllä siinä herkistyi. Pieni luokka ja oppilaat olivat eskarista asti yhteistä matkaa taivaltaneet ja edessä oli jakaantuminen useaan eri luokkaan. Lisäksi minä olin heidän mukana luokkaretkellä yms. tapahtumissa niin olivat tuttujakin kaikki niin itkuhan siinä tuli.

Ei itkenyt, enkä itkenyt minäkään. Lähinnä helpotus kun ala-aste loppui ja lapsi vaihtaa koulua syksystä ja pääsee eroon kiusaajasta.

Liikutun helposti, joten kyllä nyyhkin esikoisen peruskoulun päätösjuhlassa moneen kertaan. Samoin kuopuksen tokaluokan kevätjuhla aiemmin (tänään oli vain kutosten kukitus ja todistusten jako) itketti, vaikka oma lapsi ei ees esiintynyt. Mut mua itkettää, kun joku onnistuu/tekee tosissaan/ on taitava /näyttää tunteitaan. Mä oon helppo. Tiedän.