Mikä on jäänyt harmittamaan omissa lakkiaisissa/valmistujaisissa?
Tänään koulujen päättyessä on tullut muisteltua myös omia lakkiaisia vuosien takaa. Tuli mieleen, että miksiköhän sinne piti kutsua niin paljon vieraita, kun ei sitten kaikkien kanssa ehtinyt kunnolla seurustella.
Myös oma asuvalinta joskus harmittaa, kun katselee kuvia.
Kommentit (26)
Känniriita silloisen poikakaverin kanssa iltabileissä :-(
Olin tuohon aikaan vielä äärettömän ujo eikä kavereita oikein ollut. Se ehkä harmittaa eniten. Jatkojuhliin kyllä lähdin puolituntemattomien kanssa, mutta eivät ne mitenkään ikimuistoiset olleet. Olisi varmasti ollut mukavampaa, jos olisi omistanut kunnon ystäviä, joiden kanssa olisi voinut viettää ikimuistoisen illan.
Olisi ollut kiva, jos joku olisi halunnut sanoa jotain. Edes pari sanaa olisi riittänyt. Ei sillä, eipä kukaan suostunut pitämään minkään valtakunnan (onnittelu)puhetta häissänikään. Tuleekohan hautajaisissakaan mitään...
Se, kun alkoholin kanssa täysin kokematon ja siihen erittäin kielteisesti suhtautuva äitini oli ostanut S-marketin kuohuviiniä, mitä sitten tarjoili shampanjana vieraille. Kyllä hävetti.
Vierailija kirjoitti:
Olisi ollut kiva, jos joku olisi halunnut sanoa jotain. Edes pari sanaa olisi riittänyt. Ei sillä, eipä kukaan suostunut pitämään minkään valtakunnan (onnittelu)puhetta häissänikään. Tuleekohan hautajaisissakaan mitään...
Joo tämä. Itse tykkään sellaisesta, että pidetään puheita ja sanotaan muutama kaunis sana - perheeni onkin sitten ihan toista maata ja koko juhlatilanne omaan makuuni liian rento. Mutta ei nyt tietenkään päivä pilalle mene tuollaisesta, tosi ihanat muistot jäi kyllä.
Harmittaa, että laitoin tuolloista pintamuotia olevat kengät. Kuvien kannalta ajattomampi tyyli olisi ollut parempi valinta. Mekko sentään oli tyyliltään aika klassinen, samoin meikki ja kampaus. Säälittää tänä vuonna valmistuneiden puolesta, miltä nykyinen töröhuuli-tekorusketus-tekoripsi-puskakulmakarva-tolppakorkomuoti näyttää myöhemmin.