Miten saada teini aisoihin? auttakaa tän kokeneet!

Lopulta karkasi kotoa viikoksi omille reissuille 23v poikaystävän kanssa. Poliisit löysi ja veivät lastenkotiin. Ei oppinut siitäkään mitään. Karkasi uudestaan. Sisko ja sen mies saivat tytön lastensuojelun kautta sijaiskotiin. Siellä vihdoin alkoi rauhoittua ja nykyään on hyvillä teillä oleva fiksu 18 vuotias nuori nainen, kotiväkeensäkin on hyvät välit.

Tässä tapauksessa suurin rakkauden teko äidiltä oli luopua lapsestaan ja täytyy sanoa että sijaiskoti oli huippu. Tytöllä oli vain niin kova meno päällä, että mikään ei pysäyttänyt ja millään ei ollut vaikutusta siis "ihan sama"-meininki. Jos olisi kotona väkisin yrittäneet pitää niin luulen ettei nykyisin olisi aivan sama tilanne, olisiko koulukaan alkanut maistua yms.

Toki mekin ollaan valmiita tekemään lapsen puolesta melkein mitä vain. Antamaan vaikka sitten vieraille se vastuu :(

Vaikka ei sitä tietenkään haluttaisi.



Tää on vaan niin väsyttävää. Ja kun tän lapsen touhut väistämättäkin vaikuttavat kodin ilmapiiriin. Nuoremmat joutuvat katselemaan ja kuuntelemaan välillä ihan pakostakin. Yöunet menee ja koko ajan mielessä tän vanhimman jutut. Jos joskus onkin pari hyvää päivää, niin jo kolmantena se pistää kaikki toiveet taas mataliksi :(



Kiva että siskontyttösi on taas oikeilla raiteilla.

niin hurjaa kuin teillä. Pelottaa vaan, mitä tästä tulee. Minäkin olen aivan väsynyt koko tilanteeseen ja tuntuu, että keinot ovat vähissä. Perheessä murkun lisäksi kaksi taaperoikäistä, jotka hämmentyneenä seuraavat menoa vierestä : /

Hurjaa vaihetta kesti 2-3 vuotta, kunnes rauhoituin. Olen hyvin menestynyt elämässäni kaikin puolin, mutta moni asia olisi saanut jäädä kokematta liian nuorena ja paljon särkynyttä on pitänyt paikkailla jälkeenpäin. Toivoin itse pahimmassa kuohunnassa, että vanhemmat olisivat asettaneet minulle tiukemmat rajat. Lopulta löysin ne itse.

Minä keskustelisin nuoren kanssa vakavasti ja asettaisin selkeät vaihtoehdot, esimerkiksi sijaiskoti tai rajojen noudattaminen kotona. Voimia.

Muistelen, että kun ottivat rahat pois, niin ihmeteltiin miten tyttö kuitenkin pärjäsi rahatta kavereidensa kanssa. Millä lie elänyt kun kotonaan kävi juuri kesälomallakin satunnaisesti silloin kun tiesi ettei siellä vanhemmat ainakaan ole paikalla. Pelättiin silloin, että joutuuko raha pulassa myymään itseään, mutta kotiinkaan ei tullut. Ja tuolla hällä väliä asenteella on altis kokeilemaan ties mitä aineita. Onneksi noilta kokemuksilta säästyi.

En tiedä mitä omien lasten kanssa tekisin jos samaan joutuisi. Ainakaan periksi ette anna! Vanhempien velvollisuus on kuitenkin kaikesta huolimatta pitää lapsistaan huolta ja tuossa tilanteessa entistä kovemmin, vaikka vaikeaa se onkin kun toinen pistää sitä enemmän hanttiin. Mutta kuka muukaan nuoresta kantaisi huolta jos ei juuri omat vanhemmat?

Voimia koko perheelle!

tuollainen karkaili, joikin, tupakoi, onneksi ei tehnyt pahempia juttuja mutta tuossakin tarpeeksi.



En väsynyt hakemaan häntä kotiin milloin mistäkin, saarnasin, huusin, itkin ja puhuin sievästi, mutta ikinä en väsynyt. En luovuttanut, aina olin valmis noutamaan lapseni jostakin kun oli karannut.



Hommasin apua myös koulukuraattorilta joka järjesti nuorisopsykiatrin juttelemaan pojalleni.



Nyt poikani on aikuinen ja todella fiksu mies, juttelemme asioista ja hän on sanonut että jos oisin luovuttanut jossain vaiheessa, eihän tiedä missä olisi nyt.



Voimia, niitä sinä tarvitset

kapinoiva tapaus.



Älä luovuta. Lähesty lasta huolesi kautta, älä huuda. Olisiko joku muu aikuinen joka voisi puhua hänen kanssaan? Oma äiti ei välttämättä ole paras mahdollinen, kun häntä vastaan just pitää kapinoida. Nuorten kriisikeskus tai perheneuvola voi olla myös avuksi.



Saattaa vaikuttaa siltä, että mikään ei tehoa, mutta kyllä ne teinitkin kuuntelee.

Meilläkin on 14-vuotias ja myös tänä vuonna täyttävä 12-vuotias. Molemmat tyttöjä. Minua huolettaa enemmänkin tämä meidän nuorempi tyttö. Hän kun on ollut sellainen tuittupää koko ikänsä. Ainakin vielä 14-vuotiaan kanssa tullaan hyvin juttuun vaikka aina välillä hällä väliä asenne onkin ja puhelin on pitänyt ottaa pois. Pelottaa kun koulu syksyllä taas alkaa että miten siellä sujuu kun viime vuosikin oli niin laiskaa opiskelua.

meillä on jo kaksi teini-iän ohittanutta, nykyään aikuista lasta. Heidän kanssaan ei ollut mitään ongelmia, jos ei huoneen siivouksesta natisemista joskus oteta huomioon. Voihan olla, että seuraavan kanssa sitten tulee kaksin verroin...

Sympatiat ap:lle, osoita että rakastat ja arvostat nuoren mielipidettä.

meillä on jo kaksi teini-iän ohittanutta, nykyään aikuista lasta. Heidän kanssaan ei ollut mitään ongelmia, jos ei huoneen siivouksesta natisemista joskus oteta huomioon. Voihan olla, että seuraavan kanssa sitten tulee kaksin verroin...

Meillä on likan kanssa ollut ihan kauheeta taistelua. Oon harvase viikonloppu ja viikollakin joutunut hakemaan häntä kotiin, kun ei ole itse tullut. Kieltämättä tää on voimille käyvää ja kiukuttavaa. Pakko se on vaan jaksaa, me jonotetaan perheneuvolaan, suostuivat ottamaan meidät vaikka ikäraja on kuulema 13-vuotta. Meidän likka on kanssa 14-vuotias.

Välillä lohdutan itseäni sillä että tää joskus loppuu, ja välillä tulee tunne että mitä jos ei, mitä sitten jos tää vaan pahenee entisestään ja likka joutuu ihan väärille urille?

Voimia kaikille murkkujen vanhemmille, koitetaan kestää!