Jehovan todistajat <3

Rajatila

Minä aloin liikkumaan ylöspäin. Minä olin tietoinen siitä että minulla ei ollut kiinteää kehoa. Minä olin jonkinlainen energian muoto joka liikkui korkealla nopeudella pyörivässä liikkeessä. Minä olin täysin tajuissani. Minä tiesin että minä olin oma itseni ja minulla oli kaikki muistoni mukanani. Minä tiesin että minä olin jättänyt maanpallon taakseni. Minä löysin itseni sysimustalta tasangolta. Minä aloin kysymään kysymyksiä itseltäni. ”Onko tämä maailmankaikkeus? Missä minä olen? Minne minä olen menossa? Olenko minä täällä ikuisesti?” Yhtäkkiä minä aloin tuntea jotakin hyvin omituista. Ainut sana millä voin kuvata sitä on kärsimys, tai piina. Samaan aikaan minä pystyin tuntemaan että minä tarvitsen omaa kehoani. Minä halusin lähteä sieltä ja saada minun kehoni takaisin. Minä en pystynyt kestämään sitä kärsimystä. Minä muistin äänen joka puhui juuri ennen kuin lähdin ruumiistani (”Katso mitä sinulle tulee tapahtumaan.”) Minä aloin kirkua, ”OLE KILTTI, ÄLÄ ANNA TÄMÄN TAPAHTUA! MINÄ HYVÄKSYN ETTÄ EN ENÄÄ IKINÄ MENE TAKAISIN MAAN PÄÄLLE, MINÄ HYVÄKSYN ETTÄ EN IKINÄ NÄE MINUN LAPSIANI UUDESTAAN, MUTTA MINÄ EN VOI HYVÄKSYÄ SITÄ ETTÄ MINÄ OLEN TÄÄLLÄ IKUISESTI. EI! OLE KILTTI, ÄLÄ ANNA TÄMÄN TAPAHTUA!” Samatien minä kuulin monen äänen sanovan samanaikaisesti, ”Tämä on jotta uskoisit”. Minä vastasin että minä uskon vain Kaikkivaltiaaseen Jumalaan.

Sitten tuli hiljaisuus.

Kärsimys jota koin pysähtyi ja minä aloin liikkua valtavalla nopeudella jälleen. Minä löysin itseni taas sairaalan katosta. Tällä kertaa minun kehoni makasi paareilla ja minä näin hoitajan joka taputteli kehoani kasvoille sanoen, ”Haydee, herää!” Minä pystyin selvästi näkemään hänet samalla kun liikuin kohti kehoani. Sitten minut pudotettiin hellästi kehoni sisään. Hoitaja taputteli vielä kasvojani ja kutsui minun nimeäni. Minä avasin silmäni ja siinä hän oli, aivan silmieni edessä.
Minä katsoin häntä silmiin ajatellen, ”Minä toivon että tietäisit mistä minä olen tullut”. Minä en saanut kokemusta millään karistettua mielestäni ja minä olin valtavan huolissani ihmisistä maailmassa. Minä ajattelin, ”Jehovan todistajat pettivät minut, me olemme hengellisiä olentoja lihallisessa kehossa ja me tulemme ulos kehostamme kun kuolemme!” Ihmiset eivät tiedä mitä heille voi tapahtua. Heidän täytyy saada tietää tästä!”

Tämän kokemuksen kautta minä opin että koska minä en uskonut Jumalan Poikaan, minä olin pimeydessä. Ja pimeys oli se minne menin.

Matt 8:11-12, ”Ja minä sanon teille: monet tulevat idästä ja lännestä ja aterioitsevat Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin kanssa taivasten valtakunnassa; mutta valtakunnan lapset heitetään ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys."

Matt 25:30, ”Ja heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.”

Minä pääsin sairaalasta pari päivää tämän jälkeen. Minä en pystynyt olla ajattelematta minun ihmeellistä kokemustani. Minä toistelin itsekseni, ”Jehovan Todistajat pettivät minut opettaessaan että meidän kehostamme ei tule ulos henkeä kun me kuolemme, minä juuri koin sen”. Minä aloin välittää jokaisesta tässä maailmassa. Minä halusin varoittaa jokaisesta siitä pimeästä paikasta. Sitten minä aloin uskomaan Jeesuksee Kristukseen minun Herranani ja Pelastajanani, sekä käydä Kristityssä seurakunnassa.

Minä olen kertonut kokemuksestani eri seurakunnissa ja monien elämä on tullut kosketetuksi ja ihmiset ovat antaneet sydämensä Herralle. Kunnia Jumalalle.