Lue keskustelun säännöt.
Lastensuojelun sos.tt, omalla lapsella syömishäiriö
02.06.2016 |
Mitä mieltä lastensuojelun sosiaalityöntekijästä, jonka omalla lapsella on syömishäiriö, melkeinpä sanoisin että on anorektisen laiha.
Vaikuttaako teidän mielestä työskentelyyn?
Musta ainakin tuntuu, että olisi tosi hankala tuossa tilanteessa rajata omaa mieltä niin, että töissä ajattelee vain työasioita.
Kommentit (32)
Yhden Savossa asuvan sos tädin mies käy ryyppäämässä yhdessä mopopoikien kannattajajäsenkerhossa. Lisäksi otti taksikyydin baarissa tavanneen typykän luo klo.04.30 ja saapui kotiin tyydytettynä klo 07. Sos täti 38 v, 2 lasta ja typykkä ketä mies nai 19. Miehen ikä 41. Tämä siis 100 % tieto enkä voi kertoa mistä tiedän. Kyllä mua niin huvittaa kun näen tuota pariskuntaa kaupassa perheostoksilla. Täti on kyllä aivan järkyttävä näky eikä luonnekaan mukavimmasta päästä !. Ei ihme että miestä kiinnostaa vieraat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et voi olla tosissasi ap, et voi. Kukaan toisia auttava ei ole yli-ihminen, jonka omalle kohdalle ei mitään satu.
Sosiaalityöntekijät, lääkärit, psykologit ym. ovat ihan tavallisia ihmisiä. Ammatti ei suojaa ketää omalta tai perheenjäsenten/lähiomaisten psyykkiseltä sairastumiselta.
Sitä lastensuojelun tai minkä tahansa auttamisen ammattilaista, jonka omalle kohdalle on jotain joskus sattunut, minä jopa arvostan enemmän. Monille kuplassa ja pumpulissa eläneelle ehkä nuorelle auttajalle voi olla vaikeaa ymmärtää elämän eri sävyjä ja sitä, miten kaikki ei aina todellakaan ole omissa käsissä. Ja vaikka kaikkensa tekisi, ei aina ihan kaikki mene niinkuin strömsössä.
Aivokirurgin lapselle voi tulla aivokasvain, lasten syöpäosaston sairaanhoitajan oma lapsi voi sairastua syöpään, psykiatrin lapsi voi sairastua psyykkisesti. On se niin kummallista. Itse ole erityislastenohjaaja ja minulla on itselläni erityislapsi.
Vierailija kirjoitti:
Et voi olla tosissasi ap, et voi. Kukaan toisia auttava ei ole yli-ihminen, jonka omalle kohdalle ei mitään satu.
Sosiaalityöntekijät, lääkärit, psykologit ym. ovat ihan tavallisia ihmisiä. Ammatti ei suojaa ketää omalta tai perheenjäsenten/lähiomaisten psyykkiseltä sairastumiselta.
Sitä lastensuojelun tai minkä tahansa auttamisen ammattilaista, jonka omalle kohdalle on jotain joskus sattunut, minä jopa arvostan enemmän. Monille kuplassa ja pumpulissa eläneelle ehkä nuorelle auttajalle voi olla vaikeaa ymmärtää elämän eri sävyjä ja sitä, miten kaikki ei aina todellakaan ole omissa käsissä. Ja vaikka kaikkensa tekisi, ei aina ihan kaikki mene niinkuin strömsössä.
Tosissani olen. Satun tietämään tästä työntekijästä enemmän kuin voin paljastaa.
Ajattelen myös noin, että elämän eri sävyjen näkemisen pitäisi laajentaa ymmärrystä mutta aina näin ei ikävä kyllä ole.
-ap
Täytyy muistaa että on hyvin yksilöllistä miten asiat käsittelee, sillä tiedän monta perhettä joissa käy perhetyöntekijä joka on itse hyvin ylipainoinen ja lapsi anorektikko, siinä nuori ymmärtää että aina ei ole kyse kiloista vaan hyväksyykö oman kehon sellaisena kuin se on!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy muistaa että on hyvin yksilöllistä miten asiat käsittelee, sillä tiedän monta perhettä joissa käy perhetyöntekijä joka on itse hyvin ylipainoinen ja lapsi anorektikko, siinä nuori ymmärtää että aina ei ole kyse kiloista vaan hyväksyykö oman kehon sellaisena kuin se on!!!
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö lastensuojelun sosiaalityöntekijöiltä siis mielestäsi vaatia, että mitkään ihmiselämän ongelmat ja murheet eivät heitä koskettaisi ja miten tämä edes teoriassa olisi mahdollista toteuttaa? Eivät kai he mitään yli-ihmisiä ole, jotka meitä vajavaisia ovat siten kelvollisia arvioimaan?
No kyllä heidän pitäisi hallita se lastenkasvatus, koska työltä menee pohja pois.
Vähän kuin tupakoiva ylipainoinen juoppo lääkäri saarnaisi elintavoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivokirurgin lapselle voi tulla aivokasvain, lasten syöpäosaston sairaanhoitajan oma lapsi voi sairastua syöpään, psykiatrin lapsi voi sairastua psyykkisesti. On se niin kummallista. Itse ole erityislastenohjaaja ja minulla on itselläni erityislapsi.
Aivokasvain on eri asia kuin psyykkiset ongelmat.
Jos työkseen ratkoo muiden lapsia ja sosiaalityössä vielpä työkseen syyttää vanhempia niistä niin kyllä tuo vesittää sen oman ns työn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et voi olla tosissasi ap, et voi. Kukaan toisia auttava ei ole yli-ihminen, jonka omalle kohdalle ei mitään satu.
Sosiaalityöntekijät, lääkärit, psykologit ym. ovat ihan tavallisia ihmisiä. Ammatti ei suojaa ketää omalta tai perheenjäsenten/lähiomaisten psyykkiseltä sairastumiselta.
Sitä lastensuojelun tai minkä tahansa auttamisen ammattilaista, jonka omalle kohdalle on jotain joskus sattunut, minä jopa arvostan enemmän. Monille kuplassa ja pumpulissa eläneelle ehkä nuorelle auttajalle voi olla vaikeaa ymmärtää elämän eri sävyjä ja sitä, miten kaikki ei aina todellakaan ole omissa käsissä. Ja vaikka kaikkensa tekisi, ei aina ihan kaikki mene niinkuin strömsössä.
Tosissani olen. Satun tietämään tästä työntekijästä enemmän kuin voin paljastaa.
Ajattelen myös noin, että elämän eri sävyjen näkemisen pitäisi laajentaa ymmärrystä mutta aina näin ei ikävä kyllä ole.
-ap
Se on sun tulkinta asiasta, ei mikään Fakta Homma. Sä et työttömän merkonomin pätevyydellä ole yhtään mikään sanomaan sen sossun ammattitaidosta. Tuo on lähinnä noloa, mitä aivopierua sä näppikseltäsi suollat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monilla sosiaalityötä tekevillä ei ole valitettavasti muodollista pätevyyttä eli ei ole koulutusta tuohon työhön ja niin ollen on vaikea suhtautua asiakkaisiin kun ei ole koulutusta. Joillakin paikkakunnilla on saatu kyllä koulutettuja työntekijöitä.
Se on vähänkuin kiinteistövälittäjä. Kannattaa valita sellainen jolla on LKV -tutkinto niin on vähän turvallisempaa tehdä elämänsä suurinta kauppaa. Mutta toisaalta et voine valita omaa sosiaalityöntekijääsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et voi olla tosissasi ap, et voi. Kukaan toisia auttava ei ole yli-ihminen, jonka omalle kohdalle ei mitään satu.
Sosiaalityöntekijät, lääkärit, psykologit ym. ovat ihan tavallisia ihmisiä. Ammatti ei suojaa ketää omalta tai perheenjäsenten/lähiomaisten psyykkiseltä sairastumiselta.
Sitä lastensuojelun tai minkä tahansa auttamisen ammattilaista, jonka omalle kohdalle on jotain joskus sattunut, minä jopa arvostan enemmän. Monille kuplassa ja pumpulissa eläneelle ehkä nuorelle auttajalle voi olla vaikeaa ymmärtää elämän eri sävyjä ja sitä, miten kaikki ei aina todellakaan ole omissa käsissä. Ja vaikka kaikkensa tekisi, ei aina ihan kaikki mene niinkuin strömsössä.
Tosissani olen. Satun tietämään tästä työntekijästä enemmän kuin voin paljastaa.
Ajattelen myös noin, että elämän eri sävyjen näkemisen pitäisi laajentaa ymmärrystä mutta aina näin ei ikävä kyllä ole.
-ap
Se on sun tulkinta asiasta, ei mikään Fakta Homma. Sä et työttömän merkonomin pätevyydellä ole yhtään mikään sanomaan sen sossun ammattitaidosta. Tuo on lähinnä noloa, mitä aivopierua sä näppikseltäsi suollat.
Kontulan virastoss näemmä kaffepaussi.
En edelleenkään käsitä, onko pointtina siis vastuullinen työ/haastava elämäntilanne vai lastensuojelun sosiaalityöntekijä/oman lapsen mahdollinen asiakkuus lastensuojelussa?