Kolmas lapsi pilasi elämäni
Rääkyy rääkymistään, vaatii syliä koko ajan. Teki mitä tahansa tuon lapsen kanssa, se huutaa. Mulla soi korvat ja tekis vaan mieli heittää tuo mukula seinään. Ikää sillä nyt 7kk. Olen väsynyt. Tämän kun olisin tiennyt (kaksi aikaisempaa lasta tosi helppoja), olisin jättänyt muksun tekemättä. Helvetti sentään!
Kommentit (18)
Ja ikää on enempi niin hermot menee nopeemmin? Onko iltatähti?
Hae nyt hyvä nainen ja äiti apua ja selvitä mistä johtuu? Eihän yksikään vauva itke ilman syytä. Voi olla vaikka kipua, josta et tiedä, koska koliikkikaan ei kestä tietenkään noin kauaa.
Vierailija kirjoitti:
Ja ikää on enempi niin hermot menee nopeemmin? Onko iltatähti?
Sulle voisi kyllä ihan ulkopuolisena sanoa, että jos saa iltatähden myöhemmin kuin ne ekat, niin hermot on yleensä paremmassa kunnossa, kuten myös kokemus ja kaikki. Mulla ainakin kolmas lapsi 32-ikäisenä tuntui siltä, että nythän mä vasta osaankin tän äitiyden. sain ekani 21- ja 23- vuotiaina ja silloin en osannut mitään!
Vauvalla on varmaan jokin vaiva, ei normaali lapsi itke koko ajan. Harmi että teillä noin, meillä taas kolmas oli helpoin. Tuntui kuin nukelta verrattuna vanhempiin.
Kauheeta miten äiti puhuu lapsestaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ikää on enempi niin hermot menee nopeemmin? Onko iltatähti?
Sulle voisi kyllä ihan ulkopuolisena sanoa, että jos saa iltatähden myöhemmin kuin ne ekat, niin hermot on yleensä paremmassa kunnossa, kuten myös kokemus ja kaikki. Mulla ainakin kolmas lapsi 32-ikäisenä tuntui siltä, että nythän mä vasta osaankin tän äitiyden. sain ekani 21- ja 23- vuotiaina ja silloin en osannut mitään!
No yllättäen sitä osaa enemmän kolmannen lapsensa kuin ensimmäisensä kanssa..
Tavallaan ymmärrän. En sentään kyllä kadu lapsen saamista, mutta on tämä ollut välillä paljon vaikeampaa kuin olisin osannut kuvitella. Viimeisin kokemus vauvasta ennen omaa lasta oli pikkuveljeni joka oli ihan todella hyväntuulinen ja nukkuikin kuin enkeli. Tämä oma taas, nyt jo taapero, on ollut hyvin suuritarpeinen ja nukkunut pahimmillaan vartin ja parhaimmillaan parin tunnin pätkissä. Unikouluista ei ole ollut apua. Onneksi nyt alkaa jo helpottaa kun kävelee ja viihtyy itsekseenkin enemmän, ehkä nämä yötkin vielä tästä...
Tsemppiä sulle ap, ja voimia! Hyvä että voit purkaa mieltäsi täällä, toivottavasti se auttaa vähän. Mulla auttoi sekin kun pysähtyy välillä ja ihan vaan hengittelee syvään vaikka 10 kertaa. Siinä aivot saa happea ja itsekin vähän tyyntyy niin vauvakin saattaa rauhoittua. Muista että olet paras äiti lapsellesi! Ja sullahan on jo kaksi ennestään, kyllä sä haltsaat tämän. :)
Uusioperheeseen piti saada rakkauden hedelmä?
Minusta on kyllä ihan ok sanoa asiat niin kuin ne on.
Meillä ei kolmas lapsi itkenyt, oli tosi helppo. Silti minusta kolmannen tulo lisäsi paljonkin kuormitusta. Ensinnäkin, yhdellä aikuisella on aivan täysi työ kolmessa pienessä, eli koskaan ei saa levähtää esim.työpäivän jälkeen. Toisena, vaikka aikuisia olisi paikalla kaksi, niin silti on riittämätön olo, koska aina jää se yksi lapsi yli, eli aina kaksi jää ilman aikuisen jakamatonta huomiota.
Jos kolmas ei olisi ollut niin selvästi oma päätökseni, niin sanoisin kyllä katuneeni kolmatta lasta. Vaikka en juuri tätä yksilöä sinänsä.
P.s. Jos lapsi itkee jatkuvasti, hänellä tai vuorovaikutuksessanne on jotakin vialla. Hae sinnikkäästi apua (neuvola, lääkäri, perheneuvola, perhetyö yms.).
7 kk ikäinen, tarkasta nyt ensimmäisenä ettei nivusessa pullota patti.Nivustyrä alkaa oireilla juuri tuossa iässä kun lapsi konttaa ja ponnistelee noustakseen ylös.Tyrä on todella kivulias ja siinä on myös kureutumisen vaara.
Mä olen paha ihminen, kun tunnen vahingoniloa. Mulla on itsellä kaksi ADHD-lasta, jotka on vauvasta asti kaivanneet kädestä pitämistä JOKA IKISESSÄ ASIASSA. Toisella oli myös koliikki. Eläissään eivät ole vielä kertaakaan menneet vapaaehtoisesti tai "kiltisti" nukkumaan saatika syömään. Tavallaan itse siihen tottuu, mutta "tavallisilla" perheillä ei ole Hajuakaan millaista se on. Ja sitten kiillotetaan omaa sädekehää, kuinka lasten hyvä käytös on kasvatuksesta kiinni. Kai sen sitten vasta ymmärtää kun kolahtaa omalle kohdalle.
Ei vaan, kyllä apua saa ja löytyy kun vain pyytää. Tai siis vaatii. Suosittelen.
Terv,
Ex-lastenhoitaja/nykyinen kotiäiti
Mikä helkutin pakko niitä lapsia on tehdä liukuhihnalla? Mulla yksi äärimmäisen rakas ja ihana, helppo ja hyvinkäyttäytyvä. Olen todella kiitollinen ja onnellinen hänestä. Ei tulisi mieleenkään tehdä toista, saati kolmatta. Haluan antaa hyvän lapsuuden yhdelle eikä semi kurjaa elämää monelle. Valintoja valintoja. Omia voimavaroja kannattaa punnita tarkkaan ettei elämä (eritoten lasten elämä) mene kurjaksi.
Vierailija kirjoitti:
Mikä helkutin pakko niitä lapsia on tehdä liukuhihnalla? Mulla yksi äärimmäisen rakas ja ihana, helppo ja hyvinkäyttäytyvä. Olen todella kiitollinen ja onnellinen hänestä. Ei tulisi mieleenkään tehdä toista, saati kolmatta. Haluan antaa hyvän lapsuuden yhdelle eikä semi kurjaa elämää monelle. Valintoja valintoja. Omia voimavaroja kannattaa punnita tarkkaan ettei elämä (eritoten lasten elämä) mene kurjaksi.
Komppaan. Lapsia kannattaa hankkia sen verran kuin pystyisi yksin hoitamaan.
Pieni lohtu on, että kyllä se viimeistään muutamassa vuodessa menee ohi.