Ongelmia taaperon nukkumaanmenossa

Meillä oli sama ongelma lapsen kanssa, 1v 5kk ikäisenä siirrettiin "normisänkyyn". Ja isomman ongelmasta teki sen, että nukkuvat vanhemman lapsen kanssa samassa huoneessa, ja kun nuorempi lähti seikkailemaan, ei vanhempi saanut nukuttua. 

Ongelma ratkesi juurikin sillä, että kun tyttö lähti seikkailemaan olkkariin meidän luokse, vuoroilloin miehen kanssa, lasta kädestä kiinni, samalla kun vie sänkyyn, sanoo että nyt nukutaan, uniaika, eikä mitään muuta. Muutama eka ilta tätä jatkui tunti puoltoista, mutta parissa viikossa sitten oppi pysymään sängyssään suurinpiirtein. 

Meillä oli pienen pinnasängyn jälkeen käytössä Brio Sleep ja siinä taisi olla laidat yli 3-vuotiaaksi asti. Ja lapsi on viety yläkertaan nukkumaan ja ovi kiinni, eikä ole tästäkään traumatisoitunut. Yleensä mitä paremmin lapsi nukkuu päiväunet, sitä paremmin nukkuu yöunetkin. Ei pääse yliväsymys yllättään. Ja tosi nopeasti lapsi oppii kaikki omasta mielestään hauskat ja vanhempien mielestä vittumaiset temput, kuten tuon juoksuttamisen iltaisin. Pitäisi tehdä välittömästi selväksi, että sieltä sängystä ei ole mitään asiaa pois. Ja jos nousee, niin viedään välittömästi takaisin eikä puhuta mitään. Huomioohan nämä pikkuapinat hakevat tempuillaan.

Itse ihmettelen vaan, että miksi te siirrätte näin pieniä pois pinnasängyistä. Minun kokemukseni mukaan noin 2-v on paljon parempi aika siihen. Lapsen kanssa pystyy jo paremmin keskustelemaan ja sopimaan asioista.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli pienen pinnasängyn jälkeen käytössä Brio Sleep ja siinä taisi olla laidat yli 3-vuotiaaksi asti. Ja lapsi on viety yläkertaan nukkumaan ja ovi kiinni, eikä ole tästäkään traumatisoitunut. Yleensä mitä paremmin lapsi nukkuu päiväunet, sitä paremmin nukkuu yöunetkin. Ei pääse yliväsymys yllättään. Ja tosi nopeasti lapsi oppii kaikki omasta mielestään hauskat ja vanhempien mielestä vittumaiset temput, kuten tuon juoksuttamisen iltaisin. Pitäisi tehdä välittömästi selväksi, että sieltä sängystä ei ole mitään asiaa pois. Ja jos nousee, niin viedään välittömästi takaisin eikä puhuta mitään. Huomioohan nämä pikkuapinat hakevat tempuillaan.

Ihanan rehellinen kommentti :D ❤

Vierailija kirjoitti:

Viimeinen reilu viikko on ollut ihan yhtä hullunmyllyä mitä tulee lapsen iltoihin. Siirryimme hetki sitten pinnasängystä tavalliseen lasten sänkyyn ja alku sujui vailla mutkia, saattoi pari kertaa kiivetä sängystä ulos, mutta uskoi järkipuhetta ja alkoi kiltisti nukkumaan hyvinkin pian (pinnasängystä nukahti n.10-20min aika rauhassa omiin höpötyksiin) ja sama aika kului uudessa sängyssäkin. Iltaisin meillä on samat tutut rutiinit: pestään hampaat, vaihdetaan vaippa ja yöpuku päälle ja luetaan iltasatu äidin kainalossa.

Ongelma on nyt siinä, että lapsi tulee ennen nukahtamista sängystä pois vähintään 50 kertaa, juoksee makuuhuoneesta olohuoneeseen innoissaan ja ei kuuntele yhtään, vaikka kuinka tiukasti selittää, että nyt on ilta ja sinä menet nukkumaan. Jos makuuhuoneen oven sulkee, se auttaa koska kiusaus karata sängystä vähenee, mutta se ei tunnu oikein kivalta tehdä, mieheni on sitä mieltä, että se ei ole hyväksi lapsen psyykkeelle. Kun yli tunnin on rampannut olohuone-makuuhuone väliä taapero sylissä, menee lopulta tiukasti sanominen jo osaltani kunnon ärähdykseksi "nyt loppuu temput ja alat nukkumaan!" Jonka jälkeen lapsi yleensä rauhoittuu ja alkaa nukkumaan. Ei vaan tunnu hyvältä lopettaa iltaa huutamalla meidän kummankaan osalta..

Lapsi on mennyt yli vuoden verran unille kello kahdeksan aikaan ja on sillon selvästi väsynyt vieläkin - mutta nyt nukahtaminen tapahtuu lähempänä kymmentä kaiken rallin jäljiltä.

Pitääkö tosiaan kasata pinnasänky uudelleen vai mitä muut tekisitte? Päiväunia rajattiin päiväkodissa kahdesta tunnista yhteen ja puoleen, ei tunnu vaikuttavan iltoihin mitenkään. Niin ja lapsi on vähän reilu puolitoista vuotias. :)

Jatkossa se ovi vaan kiinni tai sitten isä laittaa sen lapsen nukkumaan. Lisäksi kun taapero karkaa sängystä, niin ei mitään puhetta, seurustelua tai mitään vaan takaisin sänkyyn nukkumaan vaikka sata kertaa. 

Meillä vanhempi lapsi siirtyi vasta 3,5-vuotiaana (!) tavalliseen sänkyyn. Ihan vaan koska ei ikinä ole yrittänyt kiivetä pinnasängystä pois ja on aina nukahtanut ja nukkunut siellä erinomaisesti. Kun lopulta saatiin aikaiseksi vaihtaa tavalliseen sänkyyn jatkuivat hyvät unet samaan tapaan kuin aiemminkin, kun on jo niin vanha. Nuorempi on 1,5 v. eikä tulis mieleenkään vaihtaa vielä pinnasängystä pois. Tiedän, että ei pysyis siellä enkä halua vaikeuttaa turhaan elämääni. En siis todellakaan sano, että yhtä pitkään pitäisi odottaa, kuin meidän esikoisen kanssa (se vaan jäi laiskuuden takia), mutta en ymmärrä miksi niin monet ovat laittamassa jo alle 2-vuotiasta normaaliin sänkyyn ja sit ihmetellään, kun nukkumisesta ei tule enää mitään? Aina kun ei ole edes syynä se, että kiipeää sieltä itse pois, vaan ihan muuten vaan halutaan vaihtaa?

Voi olla ikään kuuluvaa. Meillä 2 vuotiaalla edelleen unipussi käytössä ja selkeästi rauhoittaa alaosa auki niin pystyy liikkumaan. Pari vuotiaalla usein tulee vaihe,että nukahtaminen levotonta menee ohi.

#26 puhuu asiaa. Hesarissa oli joskus joku  lasten unikouluttaja joka sanoi, että Suomessa siirretään lapset ihan liian aikaisin pois pinnasängystä. Alle 2-vuotias ei vielä hahmota tilaa kunnolla ja on usein levoton. Lisäksi ainakin meillä alle 2-veenä lapsen meno oli täysin päätöntä, todellinen ikiliikkuja kyseessä. Pinnasänky ja unipussi oli käytössä, niillä saatiin pysymään pinnasängyssä. Nyt vanhempana on vähän rauhoittunut ja viihtyy illalla sängyssä ihan hyvin, lukee itse kirjoja ennen nukahtamistaan, miettii päivän tapahtumia, kuvittelee hauskoja juttuja..Lastensänky otettiin käyttöön vasta reilu 3-vuotiaana lapsen omasta toiveesta. Ja ovi on meillä todellakin kiinni!

Siirrettiin "isoon" sänkyyn sen takia, kun alkoi juurikin kiipeileen pinniksestä ulos ja kolhi itsensä aika ikävästi pariin kertaan. Ajattelin, että turvallisempi humpsahtaa siitä alas kuin pinnasängystä:) nyt vaan tulee sitten turhankin turvallisesti alas kun ollaan tän ongelman äärellä. ap