Mitä tehdä kun mies aina mykkäkouluilee?

Tuo on eräs vallankäyttömuoto.

Jos olette naimisissa, menkää avioparileirille. Opitte siellä kommunikaatiotaitoja.

älä aloita sitä sopimista ja keskustelua vaa oo ku sua ei kiinnostais herran mykkäkouluilu yhtää. kyl se siit jossai vaihees alkaa ihmettelee et onks sulla kaikki hyvin et etkai oo nyt ikuisesti vihanen jne :D 

Vierailija kirjoitti:

älä aloita sitä sopimista ja keskustelua vaa oo ku sua ei kiinnostais herran mykkäkouluilu yhtää. kyl se siit jossai vaihees alkaa ihmettelee et onks sulla kaikki hyvin et etkai oo nyt ikuisesti vihanen jne :D 

Joo mut mä en pysty siihen. Ehkä pakko vaan yrittää kovemmin. Olen joskus toista vuorokautta kokeillut, mutta sitten riitti. Kyllähän lapsetkin jo huomaavat sellaisen... -ap

Vierailija kirjoitti:

Tuo on eräs vallankäyttömuoto.

Jos olette naimisissa, menkää avioparileirille. Opitte siellä kommunikaatiotaitoja.

Mä voisin mennäkin, mutta tuota mököttävää miestä en saisi ikinä sellaiselle. -ap

Ja sinussahan ei tietenkään ole mitään vikaa, eikä lähettyvillä ole peiliä?

Lasten edessä riiteleminen on sairasta. Mutta sinä olet mielestäsi suurin uhri?

Suomalainen nainen on sairas päästään.

Meillä on miehen kanssa nyt 3. päivä mykkäkoulua. Ei mitään hajua mitä pitäis tehdä, ei ilmeisesti halua sopia/puhua vaan olla rauhassa. Musta tää alkaa vaikuttaa siltä että ollaan erottu? Ei onneks oo lapsia tai ketän sivullisia tästä kärsimässä.

Tätähän se mies haluaa... Yritä kovemmin...

Oli riidan aihe mikä vaan niin syy on sinun ja sinun vastuulla on sopiminen.

Kohta vältät riitelyä ettei tulisi mykkäkoulua- yrität enenmän.

Mies alistaa sinua tuolla mykkäkoulukäytöksellä ja sinä muutat käytöstä aivan itse hänen haluamaansa suuntaan.

Ota ero.

Vierailija kirjoitti:

Ja sinussahan ei tietenkään ole mitään vikaa, eikä lähettyvillä ole peiliä?

Lasten edessä riiteleminen on sairasta. Mutta sinä olet mielestäsi suurin uhri?

Suomalainen nainen on sairas päästään.

Aika kova väittämä tuo, että suomalainen nainen on automaattisesti sairas päästään. Ehkä sinun kannattaisi mennä ammattilaiselle juttelemaan tuosta naisvihastasi.

Anna mykkäkouluilla. Käyttäydy itse ihan normaalisti, ja jos toteat että kotoa ei juttuseuraa löydy niin ala etsiä muualta.

Henkistä väkivaltaahan tuo on, ja joka kerta kun itse alat sovitella, niin vain mahdollistat sen jatkumisen ja toistumisen.

Mykkäkoulua päiväkin, niin mies menisi ulkomajoitukseen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on miehen kanssa nyt 3. päivä mykkäkoulua. Ei mitään hajua mitä pitäis tehdä, ei ilmeisesti halua sopia/puhua vaan olla rauhassa. Musta tää alkaa vaikuttaa siltä että ollaan erottu? Ei onneks oo lapsia tai ketän sivullisia tästä kärsimässä.

Kamalaa! Mutta siis mun oma mies on kertonut, että heidän vanhempansa ovat pitäneet mykkäkoulua monta kuukautta!! En tiedä mitä siinä on sitten ollut taustalla, mutta siis ihan kotoa opittu tapa tämä. Kiinnostaisi kyllä tietää vähän tarkemmin, että minkälaiset ihmiset pitävät mykkäkoulua jne. -ap

Vierailija kirjoitti:

Tuo on eräs vallankäyttömuoto.

Jos olette naimisissa, menkää avioparileirille. Opitte siellä kommunikaatiotaitoja.

Miksi ihmiset aina sanovat näin? Miten niin se on vallankäyttömuoto? Olen itse sellainen mököttäjä ja en todellakaan tee sitä tahallaan. Minä en vaan osaa muuta. Menen jotenkin lukkoon ja osaan avautua vasta kun toinen tekee aloitteen ja tämä on varmasti ihan lapsuusajasta lähtien ollut. Toki teen töitä asian eteen kun sen tiedostan, mutta ihmettelen vaan miksi vedetään aina tuo vallankäyttö juttu..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on eräs vallankäyttömuoto.

Jos olette naimisissa, menkää avioparileirille. Opitte siellä kommunikaatiotaitoja.

Miksi ihmiset aina sanovat näin? Miten niin se on vallankäyttömuoto? Olen itse sellainen mököttäjä ja en todellakaan tee sitä tahallaan. Minä en vaan osaa muuta. Menen jotenkin lukkoon ja osaan avautua vasta kun toinen tekee aloitteen ja tämä on varmasti ihan lapsuusajasta lähtien ollut. Toki teen töitä asian eteen kun sen tiedostan, mutta ihmettelen vaan miksi vedetään aina tuo vallankäyttö juttu..

Omat vanhemmat ovat myös harrastaneet tuota mököttämistä..joten sieltä se on varmaan lähtöisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on eräs vallankäyttömuoto.

Jos olette naimisissa, menkää avioparileirille. Opitte siellä kommunikaatiotaitoja.

Miksi ihmiset aina sanovat näin? Miten niin se on vallankäyttömuoto? Olen itse sellainen mököttäjä ja en todellakaan tee sitä tahallaan. Minä en vaan osaa muuta. Menen jotenkin lukkoon ja osaan avautua vasta kun toinen tekee aloitteen ja tämä on varmasti ihan lapsuusajasta lähtien ollut. Toki teen töitä asian eteen kun sen tiedostan, mutta ihmettelen vaan miksi vedetään aina tuo vallankäyttö juttu..

Sanotko sitten esim että haluat olla rauhassa? Meillä mies vaan paiskoo ovia, ei sano heippaa kun lähtee jonnekin jne. Istuu hiljaa ja murjottaa. Tätä siis jatkuisi varmaan maailman tappiin saakka, jos en itse alkaisi juttelee niitä näitä hyväntuulisena, pahoittelemaan tai jotain siltä väliltä. Voin sanoa, että on kyllä aika rankkaa välillä. -ap

Älä pihtaa.

Parhaat neuvot nyt kuitenkin olleet ne, etten vaan välitä herran mykkäkouluilusta (vaikka todella vaikeaa onkin!), ja jos aina vaan jatkuu niin sanon että haen keskusteluseuraa jostain muualta, kun ei kerta kotoa sellaista löydy. Kiitos, yritetään pysyä nyt vahvana! -ap

Meillä on sama ongelma :( Kaiken lisäks mies usein häviää paikalta, lähtee salille, kavereille tms. Ei asuta yhdessä, eli jos ollaan erillään niin sitten lopettaa puheluihin ja viesteihin vastaamisen, ja toi odottelu on mulle yhtä helvettiä :( Sit kun taas jutellaan niin joko esittää ettei mitään ole tapahtunut tai odottaa et mä aloittaisin selvittelyn. En jaksais aina olla eka :( Ollaan yritetty puhua aiheesta ja olen sanonut miehelle että hänen pitää vaan oppia puhumaan, jos ei heti pysty niin rauhoittuu hetken, mut kukaa ei jaksa odottaa vuorokautta. Ja mies taas multa pyytänyt, että jos olen vihainen, niin lähestyisin häntä eri lailla - ei huutamalla tai itkemällä, vaan ihan puhumalla.

Kaipaisinkin vinkkejä et miten tuota itsehillintää vois kehittää? Etten aina hermostuis heti jos mies ei pysty heti puhumaan. Sit kaipaisin vinkkejä myös siihen että miten saisin omat ajatukset muualle silloin kun mies mykkäkouluilee? Tuntuu et silloin pyörii vain riita päässä :(

Minusta on aika huono neuvo tuo, että pitää olla välittämättä ja etsiä keskustelukavereita muualta. Mykkäkoulu on vallankäyttöä ja todella epäreilua sellaista eli itse asiassa henkistä väkivaltaa. Jos olisitte kaksin, niin mitäpä tuosta, mutta nyt annatte lapsille todella huonon mallin parisuhteesta. Lapset kasvavat käsitykseen, että suhteessa voi rankaista toista mykkäkoululla ja että se on normaalia, hyväksyttävää käytöstä.

Oletko keskustellut asiasta miehesi kanssa? Siis keskustellut, et riidellyt? Asiasta pitää puhua silloin, kun kaikki on hyvin, eikä ole riitaa päällä. Mistä miehesi on oppinut mykkäkoulutavan? Miten se on alkanut ja miksi? Onko hän ollut samanlainen muissa suhteissa? Pitivätkö hänen vanhempansa mykkäkoulua toisilleen tai lapsilleen?

Kerro miehellesi, miltä mykkäkoulu tuntuu ja huolestasi siitä, miten se vaikuttaa lapsiin. Yritä kuitenkin pitää keskustelu ymmärtävänä ja asiallisena. Mitä mies itse ajattelee tavastaan? Voisiko hän kuvitella opettelevansa toisenlaista käyttäytymistä, jotta lapset saisivat terveemmän mallin ristiriitojen selvittelystä? Suostuisiko miehesi pariterapiaan? Välittääkö hän siitä, että sinä kärsit mykkäkoulusta?

Jos sinun, lasten ja parisuhteen hyvinvointi ei miestä kiinnosta, tekisin itse omat johtopäätökseni. Jos mies sitkeästi pitää kiinni oikeudestaan olla henkisesti väkivaltainen, tuskin hän muutenkaan häävinen kumppani on.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sama ongelma :( Kaiken lisäks mies usein häviää paikalta, lähtee salille, kavereille tms. Ei asuta yhdessä, eli jos ollaan erillään niin sitten lopettaa puheluihin ja viesteihin vastaamisen, ja toi odottelu on mulle yhtä helvettiä :( Sit kun taas jutellaan niin joko esittää ettei mitään ole tapahtunut tai odottaa et mä aloittaisin selvittelyn. En jaksais aina olla eka :( Ollaan yritetty puhua aiheesta ja olen sanonut miehelle että hänen pitää vaan oppia puhumaan, jos ei heti pysty niin rauhoittuu hetken, mut kukaa ei jaksa odottaa vuorokautta. Ja mies taas multa pyytänyt, että jos olen vihainen, niin lähestyisin häntä eri lailla - ei huutamalla tai itkemällä, vaan ihan puhumalla.

Kaipaisinkin vinkkejä et miten tuota itsehillintää vois kehittää? Etten aina hermostuis heti jos mies ei pysty heti puhumaan. Sit kaipaisin vinkkejä myös siihen että miten saisin omat ajatukset muualle silloin kun mies mykkäkouluilee? Tuntuu et silloin pyörii vain riita päässä :(

Minusta tuo ei ole ollenkaan sama ongelma. On täysin luonnollista, että jossain vaiheessa mies hakee etäisyyttä, jos et suostu lopettamaan itkemistä ja huutamista. Ei se ole mykkäkoulua, vaan itsesuojelua! Miehesi ei pidä mitään mykkäkoulua, jos hän kerran haluaa puhua normaalilla tavalla kanssasi. Usein toistuva tai pitkään jatkuva itkeminen ja huutaminen parisuhteessa eivät ole mielestäni normaalia käytöstä. Ne voivat olla jopa henkistä väkivaltaa, jolta toisen on ihan luvallista suojautua. Miehenäsi harkitsisin vakavasti, kannattaako ikinä muuttaa yhteen. Minne hän sitten pakenee? Missä mahdolliset (tulevat) lapset olisivat/ovat silloin, kun pidät huutokonserttejasi?

Ehkä voisit etsiä keskusteluapua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sama ongelma :( Kaiken lisäks mies usein häviää paikalta, lähtee salille, kavereille tms. Ei asuta yhdessä, eli jos ollaan erillään niin sitten lopettaa puheluihin ja viesteihin vastaamisen, ja toi odottelu on mulle yhtä helvettiä :( Sit kun taas jutellaan niin joko esittää ettei mitään ole tapahtunut tai odottaa et mä aloittaisin selvittelyn. En jaksais aina olla eka :( Ollaan yritetty puhua aiheesta ja olen sanonut miehelle että hänen pitää vaan oppia puhumaan, jos ei heti pysty niin rauhoittuu hetken, mut kukaa ei jaksa odottaa vuorokautta. Ja mies taas multa pyytänyt, että jos olen vihainen, niin lähestyisin häntä eri lailla - ei huutamalla tai itkemällä, vaan ihan puhumalla.

Kaipaisinkin vinkkejä et miten tuota itsehillintää vois kehittää? Etten aina hermostuis heti jos mies ei pysty heti puhumaan. Sit kaipaisin vinkkejä myös siihen että miten saisin omat ajatukset muualle silloin kun mies mykkäkouluilee? Tuntuu et silloin pyörii vain riita päässä :(

Minusta tuo ei ole ollenkaan sama ongelma. On täysin luonnollista, että jossain vaiheessa mies hakee etäisyyttä, jos et suostu lopettamaan itkemistä ja huutamista. Ei se ole mykkäkoulua, vaan itsesuojelua! Miehesi ei pidä mitään mykkäkoulua, jos hän kerran haluaa puhua normaalilla tavalla kanssasi. Usein toistuva tai pitkään jatkuva itkeminen ja huutaminen parisuhteessa eivät ole mielestäni normaalia käytöstä. Ne voivat olla jopa henkistä väkivaltaa, jolta toisen on ihan luvallista suojautua. Miehenäsi harkitsisin vakavasti, kannattaako ikinä muuttaa yhteen. Minne hän sitten pakenee? Missä mahdolliset (tulevat) lapset olisivat/ovat silloin, kun pidät huutokonserttejasi?

Ehkä voisit etsiä keskusteluapua?

Kiitos kommentistasi, ja ihan asiaa kirjoitit. Olen nyt lähiaikoina opetellut siihen, että yritän keskustella enkä huutaa tms. Nämä itkemiset ja huutamiset tulee oikeastaan enemminkin siinä vaiheessa kun huomaan ettei miestä kiinnosta selvittää asioita. Siinä vaiheessa ollaan molemmat yleensä sen verran vihaisia ettei keskustelusta meinaa enää tulla mitään... -17