Lue keskustelun säännöt.
Puhetta pään sisällä
01.06.2016 |
Minulla on OCD ja kärsin pakkoajatuksista. Olen kuitenkin noin 5 kk sitten alkanut kuulemaan pääni sisällä ääniä. En siis kuule puhetta ulkopuolelta vaan ne ovat ajatuksiani. Ne kuitenkin vain pulpahtavat jostain ja yleensä se on oma ääneni, mutta ne saattavat olla myös tuntemattomia miehiä tai naisia. Joskus ne jopa arvostelevat minua tai tokaisevat jotain mikä ei liity mihinkään mitä sillä hetkellä teen. Olen myös pelännyt psykoosia koko tämän ajan ja alkanut ajattelemaan niin miten psykoottiset ihmiset ajattelevat, mutta kuitenkin tiedän, että en oikeasti usko niihin ajatuksiin. Mietin, että voisivatko nämäkin ajatukset tai "äänet" olla jonkinlaisia pakkoajatuksia? Onko kenelläkään kokemusta?
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Moi! Mä kärsin samasta vaivasta pahasti noin vuoden. Aika lailla se oli tuota, mitä kuvailet, mutta äänet oli aina vieraiden ihmisten ääniä. Mulla on ollut tuota aina, mutta tuo vuosi oli erityisen hirveä. En lopulta enää halunnut lähteä ulos, kun "ne" alkoivat heti aukoa päätään, jos en tehnyt jotain aivotyötä vaativaa jatkuvasti. Edelleen noita on, mutta olen saanut homman hallintaani.
Mulla on diagnoosi dissosiaatiohäiriöstä, mutta ei kai tuolla "leimalla" ole niin väliä. Mitään psykoosityyppistä mulla ei ole diagnosoitu, vaikka olen harhojakin nähnyt.
Mä väittelin noiden kanssa pitkään, mutta ei niitä voi voittaa. Ne on kuin pahimmat av-ihmiset, jotka menee henkilökohtaisuuksiin. Lopulta helpotti, kun elämäntilanne muuttui paremmaksi ja keksin hyödyllisiä kikkoja. Nykyisin annan niiden vain aukoa päätään. En provosoidu. Don't feed the troll. Mulla on myös sormimaneereita, joihin täytyy keskittyä, ja joita voi tehdä missä vain. Se auttaa vähän. Joskus kysyin ääniltä, mitä ne haluavat. Sanoivat yrittävänsä auttaa, ajattelevat mun parasta. Tajusin, että noinhan mun vanhemmatkin mua kasvatti. Loputtomalla syyllistämisellä. Mun pää koittaa tavallaan auttaa mua jollain primitiivisellä keinolla. Nykyisin näen nuo vain harmittomana osana omaa itseäni.
Ihmisen tiedostamaton puoli on suuri ja tärkeä. Et ole hullu, jos se vähän purkautuu päivätajuntaankin. Mutta tämä voi olla tosiaan todella ahdistavaa. "Niiden" jutut on usein niin pahoja. Älä kuitenkaan pelkää. Moni kuulee tai "kuulee" ääniä olematta sairas/toimintakyvytön.
Kuulostaa aika hurjalta. Itselläni näitä on vielä aika vähän ja harvemmin ne arvostelevat, mutta niinkin käy joskus. Ja näitä on ollut välillä huomattavasti vähemmän, mutta silloin kun olen yksin vailla tekemistä niin saatan havahtua siihen, että ajattelen jotain outoa enkä edes omalla äänelläni. Tämmöistä on myös välillä kun olen nukahtamaisillani.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on PTSD ja dissosiaatiohäiriö enkä ole koskaan kuullut ääniä. Ei siis kuulu tähän häiriöön, vaan lienee psykoottinen oire. Lääkäriin ap.
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa kyllä tuo psykoottiseen ajatteluun viittaa, hae apua mielenterveystoimistosta.
Käyn terapiassa ja olen hyvin täysijärkinen ihminen, mutta kärsin pahasta pelosta, pakko-oireisesta häiriöstä ja yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä. Uskon, että jos olisin psykoottinen en edes tajuaisi sitä.. tai pelkäisi sitä jatkuvasti?
Jos joku ei nyt ymmärtänyt mitä tarkoitain niin selvennän asiaa. En siis kuule ääniä niinkuin esim normaalia puhetta. Ne ovat ajatuksia pään sisällä. Jokainen ajattelee koko ajan jotakin, mutta kaikki ei kiinnitä siihen niin paljon huomita tai takerru niihin ajatuksiin. Mä kärsin pakko-oireisesta häiriöstä.. Takerrun niihin ajatuksiin ja ahdistun niistä..
Ap
Tottakai äänet kuuluu dissosaatiohäiriöön. Olin 2 kk mielisairaalassa tutkittavana ja minulle tehtiin esim aivokuvaus kun ei tiedetty ovatko ääneni skitsofreniaa mutta lopputulos oli että minulla on dissosiatiivinen identiteettihäiriö (ja OCD). Ei se edes useimmilla ilmene niin että huomaa puolen vuoden päästä käyttävänsä eri nimeä ja asuvansa vieraassa kaupungissa mieheksi pukeutuneena eikä tiedä miten sinne on joutunut tms extreme tapaukset mitkä päätyy leffoihin. Mutta tietty ei voi netissä kukaan ketään diagnosoida joten puhu psykiatrillesi tai mene sellaiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moi! Mä kärsin samasta vaivasta pahasti noin vuoden. Aika lailla se oli tuota, mitä kuvailet, mutta äänet oli aina vieraiden ihmisten ääniä. Mulla on ollut tuota aina, mutta tuo vuosi oli erityisen hirveä. En lopulta enää halunnut lähteä ulos, kun "ne" alkoivat heti aukoa päätään, jos en tehnyt jotain aivotyötä vaativaa jatkuvasti. Edelleen noita on, mutta olen saanut homman hallintaani.
Mulla on diagnoosi dissosiaatiohäiriöstä, mutta ei kai tuolla "leimalla" ole niin väliä. Mitään psykoosityyppistä mulla ei ole diagnosoitu, vaikka olen harhojakin nähnyt.
Mä väittelin noiden kanssa pitkään, mutta ei niitä voi voittaa. Ne on kuin pahimmat av-ihmiset, jotka menee henkilökohtaisuuksiin. Lopulta helpotti, kun elämäntilanne muuttui paremmaksi ja keksin hyödyllisiä kikkoja. Nykyisin annan niiden vain aukoa päätään. En provosoidu. Don't feed the troll. Mulla on myös sormimaneereita, joihin täytyy keskittyä, ja joita voi tehdä missä vain. Se auttaa vähän. Joskus kysyin ääniltä, mitä ne haluavat. Sanoivat yrittävänsä auttaa, ajattelevat mun parasta. Tajusin, että noinhan mun vanhemmatkin mua kasvatti. Loputtomalla syyllistämisellä. Mun pää koittaa tavallaan auttaa mua jollain primitiivisellä keinolla. Nykyisin näen nuo vain harmittomana osana omaa itseäni.
Ihmisen tiedostamaton puoli on suuri ja tärkeä. Et ole hullu, jos se vähän purkautuu päivätajuntaankin. Mutta tämä voi olla tosiaan todella ahdistavaa. "Niiden" jutut on usein niin pahoja. Älä kuitenkaan pelkää. Moni kuulee tai "kuulee" ääniä olematta sairas/toimintakyvytön.
Kuulostaa aika hurjalta. Itselläni näitä on vielä aika vähän ja harvemmin ne arvostelevat, mutta niinkin käy joskus. Ja näitä on ollut välillä huomattavasti vähemmän, mutta silloin kun olen yksin vailla tekemistä niin saatan havahtua siihen, että ajattelen jotain outoa enkä edes omalla äänelläni. Tämmöistä on myös välillä kun olen nukahtamaisillani.
Ap
En tietenkään ole psykiatri, mutta oman kokemukseni pohjalta sanoisin, että ei tuo kuulosta hirveän huolestuttavalta muuten kuin sen kannalta, että varmaan stressaat tuon takia. Toki olisi hyvä jutella jonkun ammattilaisen kanssa. Epätyypillistähän tämä on, mutta joidenkin pää vain toimii oudolla tavalla. Mainitsit, että sulla on OCD, joten sullakin on aivot viritetty vähän toisella tavalla kuin yleensä.
Nukahtaessa muuten aika moni kuulee outoja. Se on ihan normaalia. :) Mäkin tietty kuulen aika paljon ja ajatukset jotenkin hajoaa jossain vaiheessa. Se on jotain tällaista: "pääskynen lensi kuinka puusta tulikaan. Hattukin on pudonnut maahan . Kahvia. Lääketieteelisillä norsuilla on kärsä." Joskus kuulen musiikkia. Kerran pahassa paikassa ollessani äänet lohduttivat mua kunnes nukahdin.
Ihmisen tajunta on vaan iso. Mieti, millaisia unia pää voi luoda. Joskus se piilo-osa vain vuotaa jostain esille, eikä se välttämättä heti tarkoita psykoosia. Googleta moniääniset. Itse en ole vuosiin käynyt tuon moniääniset ry:n sivuilla, mutta se voi olla hyödyllinen paikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa kyllä tuo psykoottiseen ajatteluun viittaa, hae apua mielenterveystoimistosta.
Käyn terapiassa ja olen hyvin täysijärkinen ihminen, mutta kärsin pahasta pelosta, pakko-oireisesta häiriöstä ja yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä. Uskon, että jos olisin psykoottinen en edes tajuaisi sitä.. tai pelkäisi sitä jatkuvasti?
Väärin, hyvin moni psykoosipotilas tietää olevansa pihalla psykoosin aikana, vaikka toisin väitetään. Toiseksi, psykoosin pelko ei ole mikään ahdistuneisuushäiriöisten yksinoikeus. Kolmanneksi, jos ymmärrät "äänet" omiksi ajatuksiksesi et ole psykoosissa. Hyvin voimakas ahdistus voi myös saada sinut oireilemaan tuolla tavalla, ilman että kyse olisi psykoosista.
-psykoosin sairastanut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moi! Mä kärsin samasta vaivasta pahasti noin vuoden. Aika lailla se oli tuota, mitä kuvailet, mutta äänet oli aina vieraiden ihmisten ääniä. Mulla on ollut tuota aina, mutta tuo vuosi oli erityisen hirveä. En lopulta enää halunnut lähteä ulos, kun "ne" alkoivat heti aukoa päätään, jos en tehnyt jotain aivotyötä vaativaa jatkuvasti. Edelleen noita on, mutta olen saanut homman hallintaani.
Mulla on diagnoosi dissosiaatiohäiriöstä, mutta ei kai tuolla "leimalla" ole niin väliä. Mitään psykoosityyppistä mulla ei ole diagnosoitu, vaikka olen harhojakin nähnyt.
Mä väittelin noiden kanssa pitkään, mutta ei niitä voi voittaa. Ne on kuin pahimmat av-ihmiset, jotka menee henkilökohtaisuuksiin. Lopulta helpotti, kun elämäntilanne muuttui paremmaksi ja keksin hyödyllisiä kikkoja. Nykyisin annan niiden vain aukoa päätään. En provosoidu. Don't feed the troll. Mulla on myös sormimaneereita, joihin täytyy keskittyä, ja joita voi tehdä missä vain. Se auttaa vähän. Joskus kysyin ääniltä, mitä ne haluavat. Sanoivat yrittävänsä auttaa, ajattelevat mun parasta. Tajusin, että noinhan mun vanhemmatkin mua kasvatti. Loputtomalla syyllistämisellä. Mun pää koittaa tavallaan auttaa mua jollain primitiivisellä keinolla. Nykyisin näen nuo vain harmittomana osana omaa itseäni.
Ihmisen tiedostamaton puoli on suuri ja tärkeä. Et ole hullu, jos se vähän purkautuu päivätajuntaankin. Mutta tämä voi olla tosiaan todella ahdistavaa. "Niiden" jutut on usein niin pahoja. Älä kuitenkaan pelkää. Moni kuulee tai "kuulee" ääniä olematta sairas/toimintakyvytön.
Kuulostaa aika hurjalta. Itselläni näitä on vielä aika vähän ja harvemmin ne arvostelevat, mutta niinkin käy joskus. Ja näitä on ollut välillä huomattavasti vähemmän, mutta silloin kun olen yksin vailla tekemistä niin saatan havahtua siihen, että ajattelen jotain outoa enkä edes omalla äänelläni. Tämmöistä on myös välillä kun olen nukahtamaisillani.
Ap
En tietenkään ole psykiatri, mutta oman kokemukseni pohjalta sanoisin, että ei tuo kuulosta hirveän huolestuttavalta muuten kuin sen kannalta, että varmaan stressaat tuon takia. Toki olisi hyvä jutella jonkun ammattilaisen kanssa. Epätyypillistähän tämä on, mutta joidenkin pää vain toimii oudolla tavalla. Mainitsit, että sulla on OCD, joten sullakin on aivot viritetty vähän toisella tavalla kuin yleensä.
Nukahtaessa muuten aika moni kuulee outoja. Se on ihan normaalia. :) Mäkin tietty kuulen aika paljon ja ajatukset jotenkin hajoaa jossain vaiheessa. Se on jotain tällaista: "pääskynen lensi kuinka puusta tulikaan. Hattukin on pudonnut maahan . Kahvia. Lääketieteelisillä norsuilla on kärsä." Joskus kuulen musiikkia. Kerran pahassa paikassa ollessani äänet lohduttivat mua kunnes nukahdin.
Ihmisen tajunta on vaan iso. Mieti, millaisia unia pää voi luoda. Joskus se piilo-osa vain vuotaa jostain esille, eikä se välttämättä heti tarkoita psykoosia. Googleta moniääniset. Itse en ole vuosiin käynyt tuon moniääniset ry:n sivuilla, mutta se voi olla hyödyllinen paikka.
Niin. Ajatukseni ovat kyllä täyttä paskaa suoraan sanottuna kun olen nukahtamassa. Tätä tapahtuu yleensä jos olen todella väsynyt enkä nukahda heti. Silloin ajatukset alkavat lentää ja sieltä tuleekin vastaan sitten vaikka ja mitä :D
Ap
Hei, täällä toinen OCD-piirteinen potilas!
Ymmärtääkseni pakkoajatuksille on tyypillistä, että ne tuntuvat ikään kuin siltä, kuin joku "syöttäisi" niitä päähän ulkopuolelta. (En oikein osaa sanoa, miten tuo itselläni menee.) Siten voisin kuvitella, että niiden kuuleminen melkein-ääninä menisi OCD:n mahdollisten varianttien piikkiin ilman, että se olisi sinällään psykoosiin viittaavaa. Kannattaisi silti varmaan jutella mt-ammattilaiselle. Onko sinulla jokin hoitokontakti tms. jonka kanssa voisit keskustella asiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa kyllä tuo psykoottiseen ajatteluun viittaa, hae apua mielenterveystoimistosta.
Käyn terapiassa ja olen hyvin täysijärkinen ihminen, mutta kärsin pahasta pelosta, pakko-oireisesta häiriöstä ja yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä. Uskon, että jos olisin psykoottinen en edes tajuaisi sitä.. tai pelkäisi sitä jatkuvasti?
Väärin, hyvin moni psykoosipotilas tietää olevansa pihalla psykoosin aikana, vaikka toisin väitetään. Toiseksi, psykoosin pelko ei ole mikään ahdistuneisuushäiriöisten yksinoikeus. Kolmanneksi, jos ymmärrät "äänet" omiksi ajatuksiksesi et ole psykoosissa. Hyvin voimakas ahdistus voi myös saada sinut oireilemaan tuolla tavalla, ilman että kyse olisi psykoosista.
-psykoosin sairastanut
Kiitos tiedosta. Ja ymmärrän erittäin hyvin, että ne ovat ajatuksiani, mutta ne ahdistavat. Pelkään niin paljon, että olen vähän liiankin tietoinen kaikesta, mutta silti epäilen mielenterveyttäni. Kiinnostaisi tietää millaiset ihmiset sairastuvat psykoosiin ja miksi? Tuntuu, että nykyään se on jotenkin todella yleistä vaikka näin ei kai kuitenkaan ole?
Ap
Virtahepo kirjoitti:
Hei, täällä toinen OCD-piirteinen potilas!
Ymmärtääkseni pakkoajatuksille on tyypillistä, että ne tuntuvat ikään kuin siltä, kuin joku "syöttäisi" niitä päähän ulkopuolelta. (En oikein osaa sanoa, miten tuo itselläni menee.) Siten voisin kuvitella, että niiden kuuleminen melkein-ääninä menisi OCD:n mahdollisten varianttien piikkiin ilman, että se olisi sinällään psykoosiin viittaavaa. Kannattaisi silti varmaan jutella mt-ammattilaiselle. Onko sinulla jokin hoitokontakti tms. jonka kanssa voisit keskustella asiasta?
Hei! Joo tiedän hyvin mitä tarkoitat tuolla, että joku "syöttäisi" niitä päähän.. Mutta en kuule ääniä ulkopuolelta vaan ne ovat pelkästään omia ajatuksiani. Käyn kyllä viikottain terapiassa ja keskustellaan näistä asioista jokaisella kerralla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla jonkun verran auttaa, kun pahimpina kausina pidän kuminauhaa ranteessa ja räpsäytän sitä, kun ajatus alkaa junnata samaa pelottavaa kokemusta. En tiedä, olisiko tästä jollekin muulle apua? Mulla on siis post-traumaattinen stressihäiriö. Voimia teille kaikille <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moi! Mä kärsin samasta vaivasta pahasti noin vuoden. Aika lailla se oli tuota, mitä kuvailet, mutta äänet oli aina vieraiden ihmisten ääniä. Mulla on ollut tuota aina, mutta tuo vuosi oli erityisen hirveä. En lopulta enää halunnut lähteä ulos, kun "ne" alkoivat heti aukoa päätään, jos en tehnyt jotain aivotyötä vaativaa jatkuvasti. Edelleen noita on, mutta olen saanut homman hallintaani.
Mulla on diagnoosi dissosiaatiohäiriöstä, mutta ei kai tuolla "leimalla" ole niin väliä. Mitään psykoosityyppistä mulla ei ole diagnosoitu, vaikka olen harhojakin nähnyt.
Mä väittelin noiden kanssa pitkään, mutta ei niitä voi voittaa. Ne on kuin pahimmat av-ihmiset, jotka menee henkilökohtaisuuksiin. Lopulta helpotti, kun elämäntilanne muuttui paremmaksi ja keksin hyödyllisiä kikkoja. Nykyisin annan niiden vain aukoa päätään. En provosoidu. Don't feed the troll. Mulla on myös sormimaneereita, joihin täytyy keskittyä, ja joita voi tehdä missä vain. Se auttaa vähän. Joskus kysyin ääniltä, mitä ne haluavat. Sanoivat yrittävänsä auttaa, ajattelevat mun parasta. Tajusin, että noinhan mun vanhemmatkin mua kasvatti. Loputtomalla syyllistämisellä. Mun pää koittaa tavallaan auttaa mua jollain primitiivisellä keinolla. Nykyisin näen nuo vain harmittomana osana omaa itseäni.
Ihmisen tiedostamaton puoli on suuri ja tärkeä. Et ole hullu, jos se vähän purkautuu päivätajuntaankin. Mutta tämä voi olla tosiaan todella ahdistavaa. "Niiden" jutut on usein niin pahoja. Älä kuitenkaan pelkää. Moni kuulee tai "kuulee" ääniä olematta sairas/toimintakyvytön.
Kuulostaa aika hurjalta. Itselläni näitä on vielä aika vähän ja harvemmin ne arvostelevat, mutta niinkin käy joskus. Ja näitä on ollut välillä huomattavasti vähemmän, mutta silloin kun olen yksin vailla tekemistä niin saatan havahtua siihen, että ajattelen jotain outoa enkä edes omalla äänelläni. Tämmöistä on myös välillä kun olen nukahtamaisillani.
Ap
En tietenkään ole psykiatri, mutta oman kokemukseni pohjalta sanoisin, että ei tuo kuulosta hirveän huolestuttavalta muuten kuin sen kannalta, että varmaan stressaat tuon takia. Toki olisi hyvä jutella jonkun ammattilaisen kanssa. Epätyypillistähän tämä on, mutta joidenkin pää vain toimii oudolla tavalla. Mainitsit, että sulla on OCD, joten sullakin on aivot viritetty vähän toisella tavalla kuin yleensä.
Nukahtaessa muuten aika moni kuulee outoja. Se on ihan normaalia. :) Mäkin tietty kuulen aika paljon ja ajatukset jotenkin hajoaa jossain vaiheessa. Se on jotain tällaista: "pääskynen lensi kuinka puusta tulikaan. Hattukin on pudonnut maahan . Kahvia. Lääketieteelisillä norsuilla on kärsä." Joskus kuulen musiikkia. Kerran pahassa paikassa ollessani äänet lohduttivat mua kunnes nukahdin.
Ihmisen tajunta on vaan iso. Mieti, millaisia unia pää voi luoda. Joskus se piilo-osa vain vuotaa jostain esille, eikä se välttämättä heti tarkoita psykoosia. Googleta moniääniset. Itse en ole vuosiin käynyt tuon moniääniset ry:n sivuilla, mutta se voi olla hyödyllinen paikka.
Niin. Ajatukseni ovat kyllä täyttä paskaa suoraan sanottuna kun olen nukahtamassa. Tätä tapahtuu yleensä jos olen todella väsynyt enkä nukahda heti. Silloin ajatukset alkavat lentää ja sieltä tuleekin vastaan sitten vaikka ja mitä :D
Ap
Unettomat yöt on sitten mahtavia tämän homman kanssa. Joskus otin paperia ja kynän yöpöydälle kun en saanut unta ja kuulin niin älyttömiä juttuja, etten halunnut unohtaa niitä. Välillä kirjoitin ne ylös ja menin taas makaamaan. Sain ylös aika kuolemattoman oloisia lauseita.
Välillä olen päivisinkin saanut ihan hyviä neuvoja. Olen kai ruvennut pitkän tappelun jälkeen tuntemaan jotain outoa sympatiaa ääniä/itseäni kohtaan. Tämäkin on mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ensi kosketus omiin ääniini oli n 10 v sitten kun nukahtaessa päästä kuului pölinää. Menin pari vuotta myöhemmin terapiaan jossa hoidettiin pakko-oireista häiriötä ja se oli vuosikausia ainoa diagnoosini masennuksen ja ahdistuksen lisäksi kunnes diagnosoitiin tuo dissosiaatiohäiriö. Mutta syitä noihin on toki vaikka mitä muitakin. (7)
Vierailija kirjoitti:
Mulla jonkun verran auttaa, kun pahimpina kausina pidän kuminauhaa ranteessa ja räpsäytän sitä, kun ajatus alkaa junnata samaa pelottavaa kokemusta. En tiedä, olisiko tästä jollekin muulle apua? Mulla on siis post-traumaattinen stressihäiriö. Voimia teille kaikille <3
Mäkin olen miettinyt tuota kuminauhaa. Se toisi samalla jotain, mitä räplätä. Revin liian usein sormeni verille räpläyshimossani. Voisi auttaa kahteen asiaan. Voimia sullekin. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moi! Mä kärsin samasta vaivasta pahasti noin vuoden. Aika lailla se oli tuota, mitä kuvailet, mutta äänet oli aina vieraiden ihmisten ääniä. Mulla on ollut tuota aina, mutta tuo vuosi oli erityisen hirveä. En lopulta enää halunnut lähteä ulos, kun "ne" alkoivat heti aukoa päätään, jos en tehnyt jotain aivotyötä vaativaa jatkuvasti. Edelleen noita on, mutta olen saanut homman hallintaani.
Mulla on diagnoosi dissosiaatiohäiriöstä, mutta ei kai tuolla "leimalla" ole niin väliä. Mitään psykoosityyppistä mulla ei ole diagnosoitu, vaikka olen harhojakin nähnyt.
Mä väittelin noiden kanssa pitkään, mutta ei niitä voi voittaa. Ne on kuin pahimmat av-ihmiset, jotka menee henkilökohtaisuuksiin. Lopulta helpotti, kun elämäntilanne muuttui paremmaksi ja keksin hyödyllisiä kikkoja. Nykyisin annan niiden vain aukoa päätään. En provosoidu. Don't feed the troll. Mulla on myös sormimaneereita, joihin täytyy keskittyä, ja joita voi tehdä missä vain. Se auttaa vähän. Joskus kysyin ääniltä, mitä ne haluavat. Sanoivat yrittävänsä auttaa, ajattelevat mun parasta. Tajusin, että noinhan mun vanhemmatkin mua kasvatti. Loputtomalla syyllistämisellä. Mun pää koittaa tavallaan auttaa mua jollain primitiivisellä keinolla. Nykyisin näen nuo vain harmittomana osana omaa itseäni.
Ihmisen tiedostamaton puoli on suuri ja tärkeä. Et ole hullu, jos se vähän purkautuu päivätajuntaankin. Mutta tämä voi olla tosiaan todella ahdistavaa. "Niiden" jutut on usein niin pahoja. Älä kuitenkaan pelkää. Moni kuulee tai "kuulee" ääniä olematta sairas/toimintakyvytön.
Kuulostaa aika hurjalta. Itselläni näitä on vielä aika vähän ja harvemmin ne arvostelevat, mutta niinkin käy joskus. Ja näitä on ollut välillä huomattavasti vähemmän, mutta silloin kun olen yksin vailla tekemistä niin saatan havahtua siihen, että ajattelen jotain outoa enkä edes omalla äänelläni. Tämmöistä on myös välillä kun olen nukahtamaisillani.
Ap
En tietenkään ole psykiatri, mutta oman kokemukseni pohjalta sanoisin, että ei tuo kuulosta hirveän huolestuttavalta muuten kuin sen kannalta, että varmaan stressaat tuon takia. Toki olisi hyvä jutella jonkun ammattilaisen kanssa. Epätyypillistähän tämä on, mutta joidenkin pää vain toimii oudolla tavalla. Mainitsit, että sulla on OCD, joten sullakin on aivot viritetty vähän toisella tavalla kuin yleensä.
Nukahtaessa muuten aika moni kuulee outoja. Se on ihan normaalia. :) Mäkin tietty kuulen aika paljon ja ajatukset jotenkin hajoaa jossain vaiheessa. Se on jotain tällaista: "pääskynen lensi kuinka puusta tulikaan. Hattukin on pudonnut maahan . Kahvia. Lääketieteelisillä norsuilla on kärsä." Joskus kuulen musiikkia. Kerran pahassa paikassa ollessani äänet lohduttivat mua kunnes nukahdin.
Ihmisen tajunta on vaan iso. Mieti, millaisia unia pää voi luoda. Joskus se piilo-osa vain vuotaa jostain esille, eikä se välttämättä heti tarkoita psykoosia. Googleta moniääniset. Itse en ole vuosiin käynyt tuon moniääniset ry:n sivuilla, mutta se voi olla hyödyllinen paikka.
Niin. Ajatukseni ovat kyllä täyttä paskaa suoraan sanottuna kun olen nukahtamassa. Tätä tapahtuu yleensä jos olen todella väsynyt enkä nukahda heti. Silloin ajatukset alkavat lentää ja sieltä tuleekin vastaan sitten vaikka ja mitä :D
Ap
Unettomat yöt on sitten mahtavia tämän homman kanssa. Joskus otin paperia ja kynän yöpöydälle kun en saanut unta ja kuulin niin älyttömiä juttuja, etten halunnut unohtaa niitä. Välillä kirjoitin ne ylös ja menin taas makaamaan. Sain ylös aika kuolemattoman oloisia lauseita.
Välillä olen päivisinkin saanut ihan hyviä neuvoja. Olen kai ruvennut pitkän tappelun jälkeen tuntemaan jotain outoa sympatiaa ääniä/itseäni kohtaan. Tämäkin on mahdollista.
Heh! Voin vain kuvitella.. En nyt tiedä pitäisikö minun olla huolissaan enemmän tästä asiasta vai ei? Olenko nyt tulossa hulluksi kun outoja ajatuksia pulpahtelee mieleeni vaikka ymmärrän kuitenkin, että ne ovat vain ajatuksia. Pelkään niin paljon hulluksi tulemista, että säikähdän näitä outoja ajatuksia liikaakin.. En uskalla luottaa siihen, että nämä liittyvät pakko-oireiseen häiriöön eikä psykoosiin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mulla ensi kosketus omiin ääniini oli n 10 v sitten kun nukahtaessa päästä kuului pölinää. Menin pari vuotta myöhemmin terapiaan jossa hoidettiin pakko-oireista häiriötä ja se oli vuosikausia ainoa diagnoosini masennuksen ja ahdistuksen lisäksi kunnes diagnosoitiin tuo dissosiaatiohäiriö. Mutta syitä noihin on toki vaikka mitä muitakin. (7)
Hei! Mitä oireita tällaisessa dissosiaatiohäiriössä yleensä on?
Ap
Mulla on dissosiaatiohäiriö. Rupesin kans kuulemaan ääniä enkä enää uskaltanut poistua kotoolta. Soitin lääkärille että määrää jotain neuroleptia kun ahdistaa.. Äänet hävisivät viikon sisällä. Olen perjaatteessa neurolepteja vastaan, mutta jos tilanne menee pahaksi kannattaa varmaan kokeilla.. Olin niin peloissani etten uskaltanut edes mennä päivystykseen tai puhua puhelimessa muuten kuin kuiskaamalla. Äänet pahenivat n. 6kk sisällä tähän pisteeseen. En uskaltanut poistua kun nopeasti yhdestä huoneesta, pelkäsin että "ne" näkevät minut verhojenkin läpi. Silti minua ei diagnosoitu psykoottiseksi vaan lääkäri ehdotti dissosiaatiota. En tosin tiedä kerroinko ihan kaiken kun kerroin jälkeenpäin noista oireistani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ensi kosketus omiin ääniini oli n 10 v sitten kun nukahtaessa päästä kuului pölinää. Menin pari vuotta myöhemmin terapiaan jossa hoidettiin pakko-oireista häiriötä ja se oli vuosikausia ainoa diagnoosini masennuksen ja ahdistuksen lisäksi kunnes diagnosoitiin tuo dissosiaatiohäiriö. Mutta syitä noihin on toki vaikka mitä muitakin. (7)
Hei! Mitä oireita tällaisessa dissosiaatiohäiriössä yleensä on?
Ap
No, niihin aikoihin kun en vielä tiennyt mikä mulla oikeasti on niin mulla oli hyvin paljon pakkoajatuksia (nykyään vähemmän). Lisäksi minusta tuntui etten yhtään tiedä kuka olen ja identiteetti tuntui vaihtuvan aina seuran mukaan. Olin tosi riippuvainen aina ihmisistä. Sitten mulle paukahti päälle derealisaatio / depersonalisaatio (tunne että maailma ja minä itse on epätodellisia) joka on ollut koko ajan siitä lähtien eli n 10 vuotta. Jossain vaiheessa aloin kuulla noita ääniä. En tiedä edelleenkään kuka olen, vaihdun toisiin monta kertaa päivässä voimatta sille mitään, huomaan tehneeni asioita mitä ei kannattaisi tai mitä en haluaisi ja elämäni on tästä syystä aika sekavaa. Jos pitää päättää jotain mulla on siihen noin 20 näkökantaa jotka poikkeavat kaikki toisistaan, ja useimmiten joku sisälläni tekee päätöksen mistä en ole tietoinen ja huomaan että joku on taas mennyt pieleen tms. Pystyn kyllä jälkeenpäin muistamaan tekemiseni mutta tuntuu kuin joku muu olisi tehnyt ne enkä aina ymmärrä miksi.
Moi! Mä kärsin samasta vaivasta pahasti noin vuoden. Aika lailla se oli tuota, mitä kuvailet, mutta äänet oli aina vieraiden ihmisten ääniä. Mulla on ollut tuota aina, mutta tuo vuosi oli erityisen hirveä. En lopulta enää halunnut lähteä ulos, kun "ne" alkoivat heti aukoa päätään, jos en tehnyt jotain aivotyötä vaativaa jatkuvasti. Edelleen noita on, mutta olen saanut homman hallintaani.
Mulla on diagnoosi dissosiaatiohäiriöstä, mutta ei kai tuolla "leimalla" ole niin väliä. Mitään psykoosityyppistä mulla ei ole diagnosoitu, vaikka olen harhojakin nähnyt.
Mä väittelin noiden kanssa pitkään, mutta ei niitä voi voittaa. Ne on kuin pahimmat av-ihmiset, jotka menee henkilökohtaisuuksiin. Lopulta helpotti, kun elämäntilanne muuttui paremmaksi ja keksin hyödyllisiä kikkoja. Nykyisin annan niiden vain aukoa päätään. En provosoidu. Don't feed the troll. Mulla on myös sormimaneereita, joihin täytyy keskittyä, ja joita voi tehdä missä vain. Se auttaa vähän. Joskus kysyin ääniltä, mitä ne haluavat. Sanoivat yrittävänsä auttaa, ajattelevat mun parasta. Tajusin, että noinhan mun vanhemmatkin mua kasvatti. Loputtomalla syyllistämisellä. Mun pää koittaa tavallaan auttaa mua jollain primitiivisellä keinolla. Nykyisin näen nuo vain harmittomana osana omaa itseäni.
Ihmisen tiedostamaton puoli on suuri ja tärkeä. Et ole hullu, jos se vähän purkautuu päivätajuntaankin. Mutta tämä voi olla tosiaan todella ahdistavaa. "Niiden" jutut on usein niin pahoja. Älä kuitenkaan pelkää. Moni kuulee tai "kuulee" ääniä olematta sairas/toimintakyvytön.