Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä tv-hahmojen evoluutiosta?
31.05.2016 |
80-luvulla tv-hahmot olivat voittamattomia ja ihailtavia ihmisiä.
Esim. Matlock, MacGyver, Ritari Ässä.
Nykyään tv-hahmoilla on traumoja ja mielenterveyshäiriöitä. Tv-hahmot eivät loista sosiaalisissa tilanteissa.
Esim. Dexter, House, Saga Noren (Silta)
Kommentit (17)
Evoluutio on valhe! Maapallero on 2000 vuotta vanha! TV on saatanasta!
Ylistäkäämme Herraa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tämä on ihan kiva muutos sitten, kun se viedään loppuun asti.
Voittamattomat hurmunaattorit ovat kivaa katseltavaa ja useimmat tajuavat, että sellaiset eivät edusta realistista ihmiskuvaa. Halutaan kuitenkin nähdä jotain oikeampaa, todellisempaa ja samaistuttavampaa...
Joten keittoon lisättiin mielenterveysongelmat ja sensellaiset. Oikeiden ihmisten ongelmat. Minua vain ärsyttää, kun näitä ongelmia ei aina esitetä tv:ssä kovin realistisesti. Minulle silmään pistää Asperger-kuvaukset, sillä itselläni on Aspergerin oireyhtymä. Esimerkiksi Spencer Reid (Criminal Minds) ja Will Graham (Hannibal) esitetään "mahdollisesti Aspergerin omaavina" hahmoina. He ovat söpöjä pikku superneroja, joita monet muut hahmot vihaavat tai kummeksuvat, mutta joihin kaikki hyväsydämiset hahmot rakastuvat, kun vain oppivat tuntemaan paremmin. Heidän ainoa synnynnäinen vikansa (eli vika, joka ei johdu sarjan tapahtumista) on sosiaalinen kömpelyys, joka sekin esitetään niin, että siitä vain ropisee lisää söpöyspisteitä.
Tämä kuvaus on todella positiivinen, mutta ei kaikenkattava, ja täten ei realistinen. Aspergerin oireyhtymä saadaan näyttämään joltain ihastuttavalta savant-pläjäykseltä, joka tuo tullessaan vain kukkaisia ja sateenkaaria, ja se luo ihmisille liian positiivisia odotuksia oikean elämän Asperger-henkilöiden suhteen. Sitten kun oikeassa elämässä joudutaan vaikeuksiin oikeiden Asperger-ongelmien kanssa, jotka eivät ole söpöjä eivätkä hurmaavia tilanteita, ihmiset pettyvät. "Aha, ei tuo olekaan mikään kiva luonnonlapsi, vaan pelkkä paskapää, enpä sitten viitsi olla enää kovin ystävällinen." Asperger näkyy ja se tunnetaan sanana, mutta kaikki eivät tiedä, mitä se todella tarkoittaa. Tv tuo asian esille, mutta ei selitä sitä loppuun asti. Siksi nekin ihmiset, jotka "tietävät" Aspergerin, eivät oikeasti osaa erottaa paskapäistä Aspergeria pelokkaasta ja ylirasittuneesta Aspergerista.
Haluaisin nähdä enemmän realistisia kuvauksia. Asperger tuo mukanaan monia kukkaisia ja sateenkaaria, mutta se tuo mukanaan myös paljon muuta. Haluan nähdä tv:ssä sen raastavan ristiriidan, kun Asperger-henkilö ei koe tulevansa kuulluksi eikä kykene kuulemaan muita, eikä muu maailma kykene ymmärtämään, mitä tämä yksi henkilö yrittää sanoa, sillä hän ei kykene kommunikoimaan odotetulla tavalla. Tilanne ei ole kenenkään vika, ketään ei voi syyttää eikä ketään voi velvoittaa muuttamaan toimintatapojaan, mutta tilanne ei vain toimi. Haluan nähdä sen musertavan ymmärryksen, että tämä hahmo ei voi koskaan tulla olemaan osa sitä maailmaa, jota hän on kasvanut ihannoimaan. Haluan nähdä omien kykyjen rajallisuuden tuottaman katkeruuden ja turhautuneisuuden. Haluan nähdä selityksen sille, miksi Asperger-hahmo ei kykene ilmaisemaan tunteitaan samoin, kuin muut. Ei mitään kivaa pikku savantia, joka ei vain "suostu" katsekontaktiin ja joka on "päättänyt" olla introvertti. Haluan huutoa, parkumista, heijailua, ölisemistä ja paiskomista vastapainona sille riemulle, kun hahmo ratkaisee kaikkien päitä vaivanneen ongelman käyttämällä omia, kauniita kykyjään.
Vierailija kirjoitti:
Haluan nähdä tv:ssä sen raastavan ristiriidan, kun Asperger-henkilö ei koe tulevansa kuulluksi eikä kykene kuulemaan muita, eikä muu maailma kykene ymmärtämään, mitä tämä yksi henkilö yrittää sanoa, sillä hän ei kykene kommunikoimaan odotetulla tavalla. Tilanne ei ole kenenkään vika, ketään ei voi syyttää eikä ketään voi velvoittaa muuttamaan toimintatapojaan, mutta tilanne ei vain toimi.
Tämä vastaa siihen kysymykseen jota olen joskus pohtinut että näkeekö assit itse tätä ongelmaa ikinä, kun täällä pyörivistä asseista osa ei tunnu ymmärtävän ollenkaan. Esim. hamsterihemmon seikkailut naismaailmassa (ja niiden seurauksena raivonpurkaukset naisten käytöksestä) tai Hennan vauvanhoitamiset. Mutta on se nähtävästi täysin mahdollista tiedostaa tää juttu.
Minua ärsyttää nykysarjoissa kylmyyden ja epäkohteliaisuuden ihannointi. Esim. House. Muut hahmot eivät järin pidä hänestä (mutta siltikin tämä on heidän ajatustensa keskipiste), mutta katsojien on tarkoitus rakastaa häntä. Hänhän on sarjan päähenkilö ja muka niin cool.
Sarjojen päähenkilöiden ongelmia ovat suuri ego, itsekkyys, omahyväinen asenne. Ja muut hahmot ovat ärtyneisyydestäänkin huolimatta kiinnostuneita hänestä. Tuollaisiinko on tarkoitus samaistua? Tai jopa ihailla?
Matlock ja muut entiset oli ehkä liiankin täydellisiä, mutta ne keskittyivät asiaan eikä koko sarja ollut narsistista heidän persoonansa hyväilyä muun ollessa vain sivuseikka.
Jo pitkään on tehty niin, että perinteiset pahishahmot (rikolliset, hullut, vangit, murhaajatkin) on esitetty symppiksinä.
Koska aletaan esittää hyviksiä pahoina ( manipuloiva pyörätuolipotilas, väkivaltainen äiti, autisti, joka on myös vastenmielinen persoona, köyhä, jonka tila on itse aiheutettu, väkivaltainen homo jne.)
TV-kerronta on aina kaukana reaalimaailmasta, epärealistisuuden suunta vain vaihtelee aikakausittain
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä vastaa siihen kysymykseen jota olen joskus pohtinut että näkeekö assit itse tätä ongelmaa ikinä, kun täällä pyörivistä asseista osa ei tunnu ymmärtävän ollenkaan. Esim. hamsterihemmon seikkailut naismaailmassa (ja niiden seurauksena raivonpurkaukset naisten käytöksestä) tai Hennan vauvanhoitamiset. Mutta on se nähtävästi täysin mahdollista tiedostaa tää juttu.
Kyllä se on ihan mahdollista. Kaikki eivät kuitenkaan tiedosta sitä, eikä kukaan tiedosta sitä ennen, kuin oppii tiedostamaan sen. Minuakin lapsena raivostutti, kun toiset ovat niin tyhmiä ja yhyy kukaan ei ymmärrä, mutta aikuistuessani opin fiksummaksi. Ikäviä asioita ja kurjia tilanteita tapahtuu joskus ilman, että se on kenenkään syy. Se, että minua ei aina kuulla, ei aina (eikä edes yleensä) johdu siitä että toiset ovat ilkeitä eivätkä tieten tahtoen suostu kuuntelemaan. He ovat vain oppineet kommunikoimaan tavalla, johon minä en kykene. Minä en osaa käyttää sanattomia viestejä oikein, ja siksi minun kanssa kommunikoidessani tulee jättää sanattomat viestit huomioitta, mikäli haluaa ymmärtää minut oikein. Monet ovat kuitenkin aivan yhtä kykenemättömiä jättämään sanattomia viestejä huomioitta, kuin minä olen käyttämään niitä. Se ei ole minun vikani eikä se ole heidän vikansa. Se ei johdu kenenkään tyhmyydestä eikä kenenkään ilkeydestä. Mutta niin se vain silti menee ja se pitää kestää.
Toivoisin, että tämän asian voisi näyttää tv:ssä. Uskon, että siitä olisi apua monelle Aspergerin oireyhtymän omaavalle ihmiselle ja heidän lähipiirilleen, jos tämä tuotaisiin esille. Plus, se olisi oikeasti realistinen kuvaus siitä, miten Asperger monesti toimii, ja minä ainakin pidän realistisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Jo pitkään on tehty niin, että perinteiset pahishahmot (rikolliset, hullut, vangit, murhaajatkin) on esitetty symppiksinä.
Koska aletaan esittää hyviksiä pahoina ( manipuloiva pyörätuolipotilas, väkivaltainen äiti, autisti, joka on myös vastenmielinen persoona, köyhä, jonka tila on itse aiheutettu, väkivaltainen homo jne.)
TV-kerronta on aina kaukana reaalimaailmasta, epärealistisuuden suunta vain vaihtelee aikakausittain
Eikös tätä ole jo vähän alettu tehdä? Zootopiassa oikea pahis olikin vähän odottamattomampi kaveri. Jossain Toy Storyn jatko-osassa pahis oli söpö nalle. Ja mikä tärkeintä, Inside Outissa ei ollut pahista ollenkaan! Se se vasta mainiota olikin, ei lapsille aina tarvitse opettaa, että ikävien asioiden takana on joku, joka haluaa tuottaa ikävyyksiä.
t:3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin nähdä enemmän realistisia kuvauksia. Asperger tuo mukanaan monia kukkaisia ja sateenkaaria, mutta se tuo mukanaan myös paljon muuta. Haluan nähdä tv:ssä sen raastavan ristiriidan, kun Asperger-henkilö ei koe tulevansa kuulluksi eikä kykene kuulemaan muita, eikä muu maailma kykene ymmärtämään, mitä tämä yksi henkilö yrittää sanoa, sillä hän ei kykene kommunikoimaan odotetulla tavalla.
...
Haluan nähdä sen musertavan ymmärryksen, että tämä hahmo ei voi koskaan tulla olemaan osa sitä maailmaa, jota hän on kasvanut ihannoimaan. Haluan nähdä omien kykyjen rajallisuuden tuottaman katkeruuden ja turhautuneisuuden. Haluan nähdä selityksen sille, miksi Asperger-hahmo ei kykene ilmaisemaan tunteitaan samoin, kuin muut. Ei mitään kivaa pikku savantia, joka ei vain "suostu" katsekontaktiin ja joka on "päättänyt" olla introvertti. Haluan huutoa, parkumista, heijailua, ölisemistä ja paiskomista vastapainona sille riemulle, kun hahmo ratkaisee kaikkien päitä vaivanneen ongelman käyttämällä omia, kauniita kykyjään.
Lyhensin viestiäsi. Suoraan sanottuna ulisit mielestäni turhasta ja teit kärpäsestä härkäsen.
Ja mitä tulee tuohon "aitoon aspergiin tv-sarjoissa", itse ainakin näen sellaista jatkuvasti. Hyvänä esimerkkinä Silta-sarjan päähenkilö Saga Noren.
Saga tietää olevansa erilainen ja se harmittaa häntä. Hän ei kuitenkaan onnistu muuttumaan normaaliksi. Muut ihmiset suhtautuvat huonosti. Kuitenkin Saga on todella hyvä poliisi.
Onko Silta-sarjan uudesta kaudesta puhetta ollut, en jaksa googlata niin kertokaa, jotka tiedätte. Tehdäänkö vai eikö tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla tv-hahmot olivat voittamattomia ja ihailtavia ihmisiä.
Esim. Matlock, MacGyver, Ritari Ässä.
Eihän näistä ole kuin MacGyver ihailtava. Matlock oli jääräpäinen kuin muuli ja Michael Knight taas selvä psykopaatti.
Vierailija kirjoitti:
Evoluutio on valhe! Maapallero on 2000 vuotta vanha! TV on saatanasta!
Ylistäkäämme Herraa!
Eivät kreationistit yleensä ole tällaisia, mutta on ilmeisesti helpompaa pilkata heitä kuin argumentoida heitä vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin nähdä enemmän realistisia kuvauksia. Asperger tuo mukanaan monia kukkaisia ja sateenkaaria, mutta se tuo mukanaan myös paljon muuta. Haluan nähdä tv:ssä sen raastavan ristiriidan, kun Asperger-henkilö ei koe tulevansa kuulluksi eikä kykene kuulemaan muita, eikä muu maailma kykene ymmärtämään, mitä tämä yksi henkilö yrittää sanoa, sillä hän ei kykene kommunikoimaan odotetulla tavalla.
...
Haluan nähdä sen musertavan ymmärryksen, että tämä hahmo ei voi koskaan tulla olemaan osa sitä maailmaa, jota hän on kasvanut ihannoimaan. Haluan nähdä omien kykyjen rajallisuuden tuottaman katkeruuden ja turhautuneisuuden. Haluan nähdä selityksen sille, miksi Asperger-hahmo ei kykene ilmaisemaan tunteitaan samoin, kuin muut. Ei mitään kivaa pikku savantia, joka ei vain "suostu" katsekontaktiin ja joka on "päättänyt" olla introvertti. Haluan huutoa, parkumista, heijailua, ölisemistä ja paiskomista vastapainona sille riemulle, kun hahmo ratkaisee kaikkien päitä vaivanneen ongelman käyttämällä omia, kauniita kykyjään.
Lyhensin viestiäsi. Suoraan sanottuna ulisit mielestäni turhasta ja teit kärpäsestä härkäsen.
Ja mitä tulee tuohon "aitoon aspergiin tv-sarjoissa", itse ainakin näen sellaista jatkuvasti. Hyvänä esimerkkinä Silta-sarjan päähenkilö Saga Noren.
Saga tietää olevansa erilainen ja se harmittaa häntä. Hän ei kuitenkaan onnistu muuttumaan normaaliksi. Muut ihmiset suhtautuvat huonosti. Kuitenkin Saga on todella hyvä poliisi.
Samoin Bones-sarjan päähenkilö Temperance Brennan on huono sosiaalisilta taidoiltaan. Ei yksinkertaisesti ymmärrä normeja eikä toimi samalla lailla kuin muut ihmiset. Saa jatkuvasti vihat niskaansa.
Kuitenkin hyvä omissa mielenkiinnonkohteissaan ja läheiset pitävät hänestä, koska ymmärtävät hänen haasteensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Columbolla tais olla vähän huono näkö toisessa silmässä, että jotain vikaa siinäkin oli.
Columbon näyttelijällä Peter Falkilla oli lasisilmä, mutta oliko roolihahmolla vikaa näössä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla tv-hahmot olivat voittamattomia ja ihailtavia ihmisiä.
Esim. Matlock, MacGyver, Ritari Ässä.Eihän näistä ole kuin MacGyver ihailtava. Matlock oli jääräpäinen kuin muuli ja Michael Knight taas selvä psykopaatti.
MacGyver kärsi perheettömyydestään. Kävi usein ilmi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla tv-hahmot olivat voittamattomia ja ihailtavia ihmisiä.
Esim. Matlock, MacGyver, Ritari Ässä.Eihän näistä ole kuin MacGyver ihailtava. Matlock oli jääräpäinen kuin muuli ja Michael Knight taas selvä psykopaatti.
MacGyver kärsi perheettömyydestään. Kävi usein ilmi.
Lisäksi se ettei suostunut käyttämään tuliaseita aiheutti lukuisia vaaratilanteita hänelle ja ihmisille ympärillään.
Columbolla tais olla vähän huono näkö toisessa silmässä, että jotain vikaa siinäkin oli.