Nyt saa heittää kyssäreillä leukemiaa sairastavan lapsen äitiä, jos aihe askarruttaa.
Leukemia kun vähän väliä heitetään täällä diagnoosiksi vähän sun kellekin. En toisn tiedä paljon muuta kuin meidän perheen kokeman aiheesta, mutta kysellä saa, vastaan sen minkä osaan.
Kommentit (4)
2,5 vuotias lapsemme oli todella väsynyt, öisiä kuumepiikkejä, mustelmia kasvoissa ja oudoissa paikoissa (kuten selässä) ja ne tulivat aina parannuttuaan takas. Hemoglobiini oli sairaalaan mentäessä 38. Laajassa verenkuvassa näkyi myös muita muutoksia arvoissa, mutta ne voi vaihdella millaisia muutokset ovat. Tieto oli shokki, mutta vasta nyt alkaa oma pää pettää kun hoidot ovat loppusuoralla ja lapsi palaamassa normaaliin elämään (oisko siis nyt mun vuoro surra ja murehtia...). Äärettömän raskasta oli lohduttaa ympäristöä lapsen sairastuessa, en olisi halunnut jutella kenellekään, mutta tuntui että on pakko koska hekin ovat huolissaan eivätkä saa tietoa kuin meidän kautta. Omat vanhempani vein sairaalaan ja käskin kysellä lääkäreiltä ja hoitsuilta, kun en itse jaksanut. Se oli hyvä, sillä saatoin jättää lapsen hetkeksi heidän seuraan että saatoin itse hengähtää ja tiesin että he ovat mukana kaikessa.
Todellisuudessa uusiutumisen mahdollisuushan on lopun elämää. Mitä enemmä aikaa kuluu sitä epätodennäköisempää uusiutuminen on.
Kuinka te jaksatte nyt? Miten muut ihmiset reagoivat uutiseen? Kuinka vanha lapsi?