Milloin olette lopettaneet vanhan koiranne?
Minulla kohta 12v vanha ukko. Sydänvika ollut viimeisen 5v ja on jokapäiväisellä lääkityksellä. Nyt sydän ilmeisesti heikommasta kunnossa, kun koira läähättää melkein koko ajan kun on hereillä. Lenkillä ei enää jaksa oikein käydä, kun takajalat alkaa olla huonot, ja ylös nousu ja kävely välillä hankalaa. Varsinkin sen jälkeen kun nousee ylös. Perä jatkuvasti tahriintuu kalasta, joten pesemme päivittäin. Nyt myös virtsaa useammin päivästä, ja jos ei heti pääse ulos, niin tekee sisälle. Nyt olen alkanut epäilemään, että saattaa myös karata pissaa ehkä unissaan, koska mahanalunen välillä pississä. Mitä olette mieltä? Päästäisitte koiran jo ikiuneen? Koira muuten virkeä, ja iloinen oma itsensä. Ainoastaan muut vaivat alkavat lisääntyä. Kyseessä ensimäinen koirani, joten Tämä on vaikeaa arvioida milloin on oikea aika :/
Kommentit (8)
Ja älkää välittäkö kirjoitusvirheistä. Kakkaa Tarkoitan eikä kalaa :D
Läähättäminen on huono merkki, vaikka muuten olisikin virkeä. Koirahan ei kipuaan juuri näytä, mutta käsittääkseni läähättäminen on selvä merkki siitä. Ja mun mielestä kenenkään ei tarvitse elää kivussa.
Kyllä, nyt on aika lähteä. Älä pitkitä tuota näytelmää enää. Tuo elämä ei ole koirasi arvoista elämää.
Meillä lopetettiin edellinen koira siinä vaiheessa, kun nivelrikko olisi vaatinut päivittäistä kipulääkettä, luonne muuttui ja juostessa peräpää saattoi mennä nurin. Ei liikkuva eläin tuollaista menoa olisi kestänyt. Ikää ei ollut kuin 8 vuotta, mutta valitettavasti keinoniveliä ei koiralle vielä asenneta.
Tsemppiä..joskus on vain pakko tehdä kipeä päätös.
Kyllä minä jo päästäisin. Hellekesäkin on sydänvikaiselle aikamoista piinaa, eikä tuo sisälle tarpeiden teko varmaan ole hänellekään kivaa, jos on tottunut sisäsiisti olemaan. Onko se enää kunnon elämää, jos ei lenkille jaksa mennä hajuja haistelemaan? Ja oliskohan munuaiset pettämässä, jos pissiä tulee useammin. Voithan konsultoida eläinlääkäriä.
Itse olen lopettanut haimavikaisen koiran, jolle annettiin vuosi elinaikaa lääkkeillä. Tuttu lopetti diabeetikkokoiran, joka meni sängyn alle piiloon kun olisi pitänyt lääkkeet ottaa.
Lopettaisin kertomasi perusteella.
Liikuntakyky on eläimelle toisessa asemassa kuin ihmisellä. Se on kaikki kaikessa. Ei eläimellä on ns. henkistä elämää, joka korvaisi fyysisen puolen.
Olen jo vähän parempikuntoisenkin koiran lopettanut, oli tosin paljon vahempi, 15-vuotias. Päätös oli tavallaan helppo, vaikka tietysti luopuminen on aina raskasta.
Tiedän kuitenkin, että tein oikein.
Itse olen lopettanut siinä vaiheessa, kun koiralla on vaivoja, joista kärsii. Ei välttämättä selkeää kipua, mutta jos on esim. tyystin menettänyt elämänilon vaivojensa johdosta.
Tärkein kysymys on se, onko sillä kipuja? Minun koiralla oli samaa vaivaa, mutta koska se ei vaikuttanut kivuliaalta ja koetti välillä leikkiäkin noutamista (tahtoi itse, että heitä lelu ja nakkasin muutaman metrin päähän mistä se köpötteli sen hakemaan) en lopettanut. Mentiin lääkärille vasta sitten, kun koira alkoi olla väsynyt ja ei kiinnostanut enää lähteä ulos tai leikkiä.
Ota nyt ensimmäiseksi se kala pois koiran persiistä, niin katso sitten koheneeko kunto.