Oletko älykkäämpi vai tyhmempi kuin miehesi?
Tuntuuko miehesi kanssa keskustellessa, että toinen ei tajua monimutkaisempia asioita, joita koetat hänelle selittää? Vai tuntuvatko miehen ajatelmat sinulle liian korkealentoisilta?
Kommentit (43)
Kai se mies on älykkäämpi kun ajattelee hänen matemaattisia kykyjään. Itselle tuottaa vaikeuksia plus ja miinuslaskuja monimutkaisemmat.
Toisaalta taas. Miehellä tosi hidas sytytys. Itse tajuan sosiaaliset tilanteet, vitsit tai käytännön ratkaisut sekunneissa kun miehen täytyy pohtia minuuttitolkulla.
Mikä siis on älykkyyden määritelmä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen älykkäämpi sivistyksen ja abstraktin ajattelun kannalta. Mieheni taas on monipuolisempi osaamisessaan, ja hänellä on käytännön taitoja sekä sosiaalista älyä. Humaanius on myös yksi älyn muoto, ja arvostan sitä paljon hänessä.
Saatko miehesi kanssa aikaan hyviä keslusteluja? Antaako hän sinulle ajattelemisen aihetta (muutenkin kuin tahattomasti)?
Ihan superhyviä keskusteluja, ratkaisemme yhdessä keskustelemalla monia toista askarruttavia asioita, esim. työasioissa. Autamme siis toisiamme miettimällä ongelmia yhdessä. Se on kiinnostavaa, kun olemme aivan eri aloilla. Olen oppinut tosi paljon esim. tekniikasta, mekaniikasta ja eri laitteiden toiminnasta. Samoin juttelemme politiikasta, ihmissuhteista, vapaa-ajan kiinnostuksistamme ja kaikesta kiinnostavasta. Olen alkanut ajatella asioista valoisammin. Hän taas teoreettisemmin. Koskaan ei ole tarvinnut hävetä toista missään seurassa.
kuulostaa hyvältä. Meillä tuo toimii vain yhteen suuntaan. Mies on hyvin mielissään, jos kuuntelen hänen työasioitaan ja autan niissä tai keskustelen. Mutta hän ei ole kiinnostunut oikeastaan mistään motä mnä sanon. Yleensä en pääse edes lausetta loppuun, kun hän keskeyttää minut jollain ihan muulla huomiolla. Ei varmaan kovin vaikea arvata, että meillä ei nykyään keskustella. Tylsää.
Epäreilua, homman tulee toimia molempiin suuntiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen älykkäämpi sivistyksen ja abstraktin ajattelun kannalta. Mieheni taas on monipuolisempi osaamisessaan, ja hänellä on käytännön taitoja sekä sosiaalista älyä. Humaanius on myös yksi älyn muoto, ja arvostan sitä paljon hänessä.
Saatko miehesi kanssa aikaan hyviä keslusteluja? Antaako hän sinulle ajattelemisen aihetta (muutenkin kuin tahattomasti)?
Ihan superhyviä keskusteluja, ratkaisemme yhdessä keskustelemalla monia toista askarruttavia asioita, esim. työasioissa. Autamme siis toisiamme miettimällä ongelmia yhdessä. Se on kiinnostavaa, kun olemme aivan eri aloilla. Olen oppinut tosi paljon esim. tekniikasta, mekaniikasta ja eri laitteiden toiminnasta. Samoin juttelemme politiikasta, ihmissuhteista, vapaa-ajan kiinnostuksistamme ja kaikesta kiinnostavasta. Olen alkanut ajatella asioista valoisammin. Hän taas teoreettisemmin. Koskaan ei ole tarvinnut hävetä toista missään seurassa.
kuulostaa hyvältä. Meillä tuo toimii vain yhteen suuntaan. Mies on hyvin mielissään, jos kuuntelen hänen työasioitaan ja autan niissä tai keskustelen. Mutta hän ei ole kiinnostunut oikeastaan mistään motä mnä sanon. Yleensä en pääse edes lausetta loppuun, kun hän keskeyttää minut jollain ihan muulla huomiolla. Ei varmaan kovin vaikea arvata, että meillä ei nykyään keskustella. Tylsää.
Meillä on myös näin. Mies kertoo mielellään omista asioistaan, mutta ei jaksa kuunnella minun kuulumisiani suunnilleen yhtä lausetta pidemmälle. Usein keskeyttää senkin. Olen puhunut hänelle tästä ja hän aina selittää, ettei huomaa käyttäytyvänsä niin.
Älykkyytemme on erilaista, joten on vaikea verrata. Mies osaa matikkaa minua paremmin ja puhuu nopeammin. Hän muistaa vielä kouluaikojen fysiikan ja kemian opit, minä en. Hän muistaa eri maiden kaupungit, minä en, esim. Tatarstanin pääkaupunkia muista.
Mutta minä muistan sukulaisten ja ystävien asiat häntä paremmin.
Minä olen älykkäämpi. Mies on niin tampio, että välillä oikein tuskastuttaa.
Hmm mjaa. Edellisessä suhteessa mies oli tieteellisesti superälykkäämpi kuin minä, esim matikassa oli ihan huippu, mutta tunnepuolella ei minkäänlaista alykkyyttä...
Nykyinen mies taas on empaattisempi, eli tunnepuolella paljon älykkäämpi kuin minä, mutta kumpi meistä olisi älykkäämpi? Mä veikkaan, että mulla no nopeampi tilanneäly ja ymmärrän muutenkin asiat paljon nopeammin kuin mies, mutta tuo osaa asiat paremmin.. :D
Mieheni on minua älykkäämpi ja minusta se on ihanaa!! En itsekään ihan penaalin tylsin kynä ole ja onkin mahtavaa keskustella asioista yhdessä. Usein ajatuksemme menevät samoja ratoja ja kiinnitämme samoihin asioihin huomiota. Ainoa, missä tulee usein kinaa on ympäristön hahmottaminen. Jos vaikka sovitaan treffipaikkaa jonnekin. Mies sanoo sellaisia maamerkkejä, joita en yhtään oo huomannut ja päinvastoin. Oikeasti huvittavaa, miten eritavalla saman tilan voi hahmottaa.
Mut mieheni on matemaattisesti lahjakas, omaksui isoja määriä tekstiä helposti ja muistaa asioita hyvin. Osaa myös soveltaa asioita käytäntöön. Itse olen enemmän tunneälykäs ja hyödynnän sitä työssänikin menestyksellä. Sanoisin, että täydennämme mieheni kanssa toisiamme.
Olen huomattavasti älykkäämpi kuin mieheni. Olen hänet nuorena valinnut (olin 17v) ja silloin en asiasta niinkään välittänyt. Miehellä on huomattavasti alhaisempi koulutus kuin minulla ja hän ei välitä "kehittää" itseään millään tavalla. Miehellä ei myöskään ole sosiaalisia taitoja joita monet täällä miehissään kehuu. Olisin ehkä voinut valita toisinkin.
Vierailija kirjoitti:
Tunneäly... "äly" niille joilla ei älyä ole.
Jep.. aivan kuin "älykkyys" tai "äly" = taito. On eri asia olla älykäs ja sitten taitava jossakin. Ei siinä, älykkyyskin on vaikeasti määriteltävä ja osittain abstrakti käsite. Itse luonnehdin älykkyyden juuri ajattelun taidoksi, eli osataan niin abstrakteissa kuin soveltavissa asioissa käyttää mielikuvitusta, tarkkailla asioita eri näkökulmista, tehdä johtopäätöksiä ja tutkia oman ajattelun oikeutusta. Sosiaaliset taidot eivät välttämättä ole sen vähäisempiä, mutta eivät ne mitään tunneÄLYÄ ole. Typerä termi.
Mieheni on älykäs, mutta pidän itseäni älykkäämpänä. Tämä nousee esille esimerkiksi kiistoissa tai riitatilanteissa, joissa pyrin paitsi perustelemaan oman kantani johdonmukaisesti mutta myös asettumaan hänen asemaansa kyselemällä asianmukaisesti hänen mielipiteitään ja tunnetilojaan, muodostaen lopullisen näkemykseni asiasta näiden pohjalta. Mies taas ei kykene tällaiseen vaan joutuu aina tunnekuohun valtaan eikä näe asioita tunnetilojen takana. Ihmisillä on paljon yksipuolisia näkemyksiä, sen olen huomannut ja siitä yllättynyt.
Ollaan varmaan aika samalla tasolla. On asioita missä mies on älykkäämpi, ja on sitten taas osaalueita, jossa minä loistan. Ja alueita, missä ollaan molemmat tasapuolisen tyhmiä
OT/ Minä en edes halua ajatella kumpi meistä on älykkäämpi. Riittää, että rakastan Häntä. Se kattaa kaiken. Autan Häntä, niin ala-, kuin "ylämäissä" Joku tuolla aiemmin mainitsi, että pitäisi keskustella häntä kiinnostavista asioista. Hmph, tuskin tarvitsee enempää kommentoida.
Nuo abstraktiot. Tarkoittanee tippaleipäaivoilla tuotettuja väännöksiä yksinkertaisista asioista. Lisäksi huvittaa tuo opiskelun korostaminen ja merkitys älykkyyden mittaamisessa. Joopa joo.
Tyypillistä nykyajan kovuutta ja pinnallisutta, joka on tunkenut erottamaan pareja toisistaan. Ei tiedä hyvää suhteen jatkuvuudelle./OT
T: Hänen mies.
Mahtava ketju! Suurin osa pitää itseään miestään älykkäämpänä ja vain yksi on tunnistanut olevansa miestään tyhmempi. Myös tunneäly mainittu.
Mulla on tyttöystävä vain tyhmä panopupu. Järkevät ja mielenkiintoiset keskustelut hoidan miesten kesken.
Minusta minä olen paljon viisaampi.
Molemmat ollaan älykkäitä, onneksi. Ex mieheni ei ollut, ja nyt eron huomaa kyllä. Itselläni on kyllä enemmän tunneälyä kun miehellä.
Vierailija kirjoitti:
Olen älykkäämpi sivistyksen ja abstraktin ajattelun kannalta. Mieheni taas on monipuolisempi osaamisessaan, ja hänellä on käytännön taitoja sekä sosiaalista älyä. Humaanius on myös yksi älyn muoto, ja arvostan sitä paljon hänessä.
Meillä pitkälti sama. Paitsi että minun mieheni on minua älykkäämpi myös matemaattisilla alueilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunneäly... "äly" niille joilla ei älyä ole.
Jep.. aivan kuin "älykkyys" tai "äly" = taito. On eri asia olla älykäs ja sitten taitava jossakin. Ei siinä, älykkyyskin on vaikeasti määriteltävä ja osittain abstrakti käsite. Itse luonnehdin älykkyyden juuri ajattelun taidoksi, eli osataan niin abstrakteissa kuin soveltavissa asioissa käyttää mielikuvitusta, tarkkailla asioita eri näkökulmista, tehdä johtopäätöksiä ja tutkia oman ajattelun oikeutusta. Sosiaaliset taidot eivät välttämättä ole sen vähäisempiä, mutta eivät ne mitään tunneÄLYÄ ole. Typerä termi.
Mieheni on älykäs, mutta pidän itseäni älykkäämpänä. Tämä nousee esille esimerkiksi kiistoissa tai riitatilanteissa, joissa pyrin paitsi perustelemaan oman kantani johdonmukaisesti mutta myös asettumaan hänen asemaansa kyselemällä asianmukaisesti hänen mielipiteitään ja tunnetilojaan, muodostaen lopullisen näkemykseni asiasta näiden pohjalta. Mies taas ei kykene tällaiseen vaan joutuu aina tunnekuohun valtaan eikä näe asioita tunnetilojen takana. Ihmisillä on paljon yksipuolisia näkemyksiä, sen olen huomannut ja siitä yllättynyt.
Eri mieltä. Moni taito yhdistyy lähtökohtaisesti johonkin älyn osa-alueeseen. Esim.avaruudelliseen hahmotuskykyyn. Kun mieheni selittää, miten aikoo vaikka tehdä jonkun rakenteen remontissa, niin kyllä hän on se, jolla päättelykyky ja looginen ajattelu toimii siinä kohtaa paremmin kuin minulla. Tai sosiaaliset taidot ja se paljon puhuttu tunneäly. Käytetään nyt mitä termejä käytetään, mutta kyllä minulle tulee mieleen paljon tilanteita, joissa joku sosiaalisesti kömpelö ihminen vaikuttaa jossain tilanteessa todella tyhmältä.
Sana on juuri "tyhmä": ihminen ei huomaa ja tajua asioita toisista, ei osaa päätellä toisen ilmaisuista ja olemuksesta, miltä hänestä tuntuu, ei osaa lukea tilanteita, ei osaa päätellä, millainen toiminta olisi järkevää kaikkien kannalta. Mutta ihmiset, joilla ei tällaista älyä ole, eivät tietenkään itse sitä huomaa eivätkä myöskään osaa tunnistaa niitä taitoja älykkyydeksi.
Vierailija kirjoitti:
Tunneäly... "äly" niille joilla ei älyä ole.
EQ on ainakin tärkein piirre johtotehtävissä missä tahansa organisaatiossa tai diplomatiassa. Asun ulkomailla ja täällä "tunneälyä" koulutetaan kaikille johtajille. Se kuuluu esim navy seal-koulutuksen.
En voi pitää itseäni kovinkaan älykkäänä, kun menin valitsemaan itseäni huomattavasti simppelimmän miehen. Alhainen koulutus, ei kunnianhimoa muuten kuin harrastukseensa, ei käytännöllisiä taitojakaan. Kun itse olen korkeasti koulutettu, käytännöntaitoinen ja kiinnostunut monipuolisesti eri asioista. Kyllä meillä arki sujuu, mutta heti kun tulee normista poikkeava tilanne, niin minä se olen joka joutuu asiat miettimään ja ratkomaan. Ja kyllähän niitä tasaiseen tahtiin tulee. Aika ärsyttävää. Älykkäänä olisin osannut ajatella omaa etuani enemmän parinvalintatilanteessa.
kuulostaa hyvältä. Meillä tuo toimii vain yhteen suuntaan. Mies on hyvin mielissään, jos kuuntelen hänen työasioitaan ja autan niissä tai keskustelen. Mutta hän ei ole kiinnostunut oikeastaan mistään motä mnä sanon. Yleensä en pääse edes lausetta loppuun, kun hän keskeyttää minut jollain ihan muulla huomiolla. Ei varmaan kovin vaikea arvata, että meillä ei nykyään keskustella. Tylsää.