Siis miksi? MIKSI EI jo ala-asteelta lähtien opeteta esiintymistaitoa ja puheiden pitämistä? Miksi Suomessa ei tajuta tätä ollenkaan?

Samaa mieltä. Väittelykerhoja tarvittaisiin Suomeenkin.

??? Kyllä mun lapset pitää esitelmiä ja puheita alaluokilla. Usein saa pitää pareittain mutta ope kannustaa pitämään yksin. Välillä ei saa pitää paperia mukana niin ei tule luettua suoraan paperista.

Esiintymistaitoja on alettu opettaa peruskoulussa, mutta kestää aikansa, kunnes nämä oppia saaneet ovat aikuisuuden kynnyksellä. Mielestäni uusi OPS reagoi juuri tähän, ja näin tulee myös valtakunnan ohjeistus esiintymistaitojen opetukseen.

Koska ei tosiseikkoja tarvitse yrittää markkinoida, ja puhumisen harjoittelu on vähän niin kuin huijaamista.

t. keskivertosuomalainen

Kunhan ensin oppisivat tervehtimään ja kiittämään.

Muakin vitutti ne lukion nöröt joilla ei ollut minkäänlaisia esiintymistaitoja

Kävin koulua 80-luvun lopussa ja meillä oli puheiden pitämistä, esiintymistä, neuvottelutaitojen oppimista jne.

Tosin olin niitä, jotka teki läksyt ja kotitehtävät kunnolla, valmistautui esityksiin kunnolla. Osa käveli luokan eteen ja hihitteli. Ei ihme, ettei muista esiintymistaitoa opetetun.

Olin vielä peruskoulussa vähän ujo pitämään esitelmiä. Sitten lukion jälkeen menin Viroon kouluun, jossa on esitelmiä joka ikinen päivä. Ei mennyt kauaa, kun se tuntui jo tosi luontevalta.

Olen samaa mieltä. Oli järkytys yliopistossa miten paljon erilaisia esitelmiä sekä kykyä esiintyä siellä vaadittiin kun oli pitänyt puheita tai jossain muodossa esityksiä kourallisen verran yläasteella ja lukiossa.

Tämä tulee usein mieleen Kimi Räikköstäkin kuunnellessa.

Opetetaanpas. Mun kuopus meni tosi usein alakouluaikana itku kurkussa kouluun, kun opettaja tykkäsi laittaa lapsia esiintymään, milloin mitäkin draamaa, puheita, esitelmiä, siis ihan jatkuvalla syötöllä. Eikä tyttö oppinut yhtään niistä tykkäämään, vaan kammo esiintymistä kohtaan kasvoi koko ajan.

Olen itse käynyt kouluni Norssissa, joten puheiden ja esitelmien pito yms. esiintyminen oli arkipäivää. Eroja on varmasti kuntien ja koulujen välillä.

Kyllä meillä ainakin on ollut, ihan ekaluokasta lähtien jonkulaisia esitelmiä... ja silti mulla on helvetillinen esiintymiskammo

N17

Vierailija kirjoitti:

Kävin koulua 80-luvun lopussa ja meillä oli puheiden pitämistä, esiintymistä, neuvottelutaitojen oppimista jne.

Tosin olin niitä, jotka teki läksyt ja kotitehtävät kunnolla, valmistautui esityksiin kunnolla. Osa käveli luokan eteen ja hihitteli. Ei ihme, ettei muista esiintymistaitoa opetetun.

Tää on niin kiinni (AIVAN LIKAA) opettajasta ja koulusta :( esiintymistaitojen opettelun pitäisi olla pakollista. Jos se on pakollista, niin siitä tulee harjotusta ja ilman harjotusta et uskalla koskaan mennä esiintymään. Jos ei pakoteta, niin ne jotka sitä harjotusta eniten tarvitsisivat onnistuvat välttelemään koko asian olemalla sen yhden päivän peruskoulussa sairaana.

Meillä opetettiin ainakin. Puheita ja esitelmiä oli joka vuosi, yläluokilla enemmänkin. Alakoulun aloitin vuonna 2000.

Vierailija kirjoitti:

Opetetaanpas. Mun kuopus meni tosi usein alakouluaikana itku kurkussa kouluun, kun opettaja tykkäsi laittaa lapsia esiintymään, milloin mitäkin draamaa, puheita, esitelmiä, siis ihan jatkuvalla syötöllä. Eikä tyttö oppinut yhtään niistä tykkäämään, vaan kammo esiintymistä kohtaan kasvoi koko ajan.

Sun lapsen opettajalta puuttui ammattitaito opettaa esiintymistä. Osa siitä ammattitaidosta näkyy siinä, että pystyy luomaan turvallisen ympäristön, jossa uskaltaa esiintyä.

Nimenomaan pitäisi OPETTAA sitä esiintymistä kaikessa rauhassa, eikä vaan heittää lapsia pitämään esitelmiä kylmiltään. Puheviestintää ja esiintymistaitoja voi todellakin opettaa monella muullakin tavalla kuin teetättämällä lapsilla esitelmiä ilman mitään ennakkopohjustusta, kuten omalla ala-asteajallani 90-luvulla oli tapana.

Sillä tavalla niitä esiintymiskammoisia ujoja juuri tulee, kun lapset laitetaan kylmiltään pitämään esitelmiä. Tuollaisissa tilanteissa menestyvät juuri ne sosiaalisesti supliikit tyypit ja ujommat ja kömpelömmät joutuvat vaan luokkakavereiden naureskelun kohteeksi. Ei tee hyvää luokkahengelle tai itsetunnolle. Vuorovaikutus- ja ryhmäytymistaitojen opettelun pitäisi lähteä pienestä liikkeelle. Hyviä esiintyjiä ei tule siten, että lapset laitetaan pitämään 15 minuutin esitelmä "sink or swim" hengessä.

Olen tosin aika skeptinen suomalaisen opettajakunnan keskimääräisestä pätevyydestä sen suhteen kuinka hyvin opettajat osaisivat todella opettaa vuorovaikutus- ja viestintätaitoja niin että ne kaikista heikoimmatkin hyötyisivät. Monesti varmaan nämä draama- ja esiintymishommat menevät siihen, että puheliaimmat ja eniten esillä oloa rakastavat ovat opettajien suosiossa ja hiljaisemmat kärsivät taustalla. Angloamerikkalaisessa maailmassa esiintymistaidoilla on aivan toisenlainen arvo ja niitä opetellaan (ainakin hyvissä kouluissa) hyvin nuoresta asti ja pikkuhiljaa pala palalta. Juuri luin yhden ulkomaalaisen äidin blogista pohdintaa tästä.

Asuessani ulkomailla mulle tuli kerran yks nainen juttelemaan, ja ku ilmeni et oon Suomesta ni ryhtyi muistelemaan että oli ollut joskus jollakin reissulla missä oli ollut eri yliopistoista arvovaltaisia ihmisiä matkassa. Yksi näistä mukana olleista oli ollut suomalainen tohtorismies. Ihmetteli et miten seki eristäytyi muusta porukasta aivan täysin, eikä jutellut ihmisten kanssa, että miten se muka oli ollut niin koulutettu ihminen, eikä sitten pystynyt lopulta ilmaisemaan itseään yhtään.

Tämä sai mut miettimään kuinka tärkeää puhumisen opettelu olis suomalaisille. Meillä menee hyviä tilaisuuksia ohi vain ihan senki takia, että ei osata puhua. Ujous tulkitaan monessa muussa maassa tyhmyydeksi! :(

Itse rohkaisin 10v osallistumaan yhtenäiskoulun näytelmään. Hyvin meni ja sai hyvää esiintynmiskokemusta tulevaisuutta varten.

Ala-asteella opetetaan jatkossa pakkoruotsia. Eikö se riitä?