Haastava elämäntilanne - miten ja miten työterveyshuolto voisi auttaa tässä?

Tsemppiä, tilanteesi kuulostaan todella haastavalta.

Toivottavasti et kuitenkaan mihinkään pillerilinjalle lähde, ne kun eivät poista ongelmiasi. Nukahtamislääkkeetkin aiheuttavat riippuvuutta ja monelle tokkuraisen olon seuraavana päivänä, mikä tilanteessasi ymmärtääkseni vain lisäisi vaikeuksiasi ja kuormitustasi.

Sairaslomaa saattaisit saada, riippuen lääkäristä.

Voimat läydät vain itsestäsi ja rakkaistasi.

Suosittelen unilääkettä. Minä käytän aina sillin tällöin hahmona toimii. En jatkuvasti.

Voit toki kokeilla reseptivapata melatoniiniakin.

Voimia rankkaan elämänvaiheeseen

Työterveydestä saat vain pitkän miinuksen papereihisi ja seuraavalla kerralla sinua ei - yllätys yllätys - enää valitakaan jatkoon yt:eissä. Luottamuksellisuus työterveyden ja työnantajan välillä on roskapuhetta. Kyllä ne koodit tiedetään, tiedät sen itsekin esimiehenä kun puhutaan ihmisten työkyvyn seurannasta.

Voimat löydät itsestäsi. Lue mielenhoitoon liittyvää kirjallisuutta ja koska olet lahjakas (esimiestehtäviin harvemmin muutoin pääsee), osaat sieltä poimia itsellesi olennaisia asioita. Hyviä mm. Tommy Hellsten, Marja-Liisa Manka, myös ratkaisukeskeisen terapian keinot. Jos rahatilanteesi sallii, piipahda yksityisellä terapeutilla (varaa aika, muutaman kympin per kerta, jo muutama kerta uusia ajatuksia voi auttaa). Kirjoita päiväkirjaa, vaikka lyhyttäkin, tuntemuksistasi. Luota ja usko tulevaan, pidä itsesi tavalla tai toisella toiveikkaana ja joku tulevaisuuden suunnitelma aina mielessäsi. Mindfullness -ajattelu voi myös auttaa ja etsi voimaannuttavaa musiikkia. Muista, että riittävän hyvä riittää töissä ainakin joissakin kohdin - silloin kun on muutakin murhetta. Tsemppiä. Itselläni meni 5 vuotta omatoimiseen masennuksen ja synkkyyden hoitoon, ei ollut helppoa mutta selvisin, yksin, ja nyt entistä vahvempi, en kadu enää missään tuulessa.

Kiitos teille.

Olen pillerikammoinen enkä todellakaan ensimmäisenä ole pyytämässä mitään lääkettä. Paniikkireaktiot ovat se, mitä eniten pelkään, koska niistä kärsin joskus nuorempana kun oli elämäntilanne, jossa tunsin menettäväni tilanteen hallinnan. Vähän kuten nytkin, tai oikeammin kun ennakoin tulevaa surua ja murhetta, joka tulee olemaan hallitsematonta, suurta ja syvää.Eli ehkä paniikkihäiriölääkitys voisi olla se, jota toivoisin ja jota todennäköisesti tulen tarvitsemaan.

Sairausloma auttaisi ainakin siten, että pääsisin lähemmäs tuota lähipiirin sairastapausta.

Tähän mennessäkin on ollut vaikeita aikoja elämässä ja niistä on selvitty mentaliteetilla "huomenna on paremmin". Mutta nyt tuo tuleva menetys pelottaa niin paljon, ettei uskalla edes ajatella elämää sitten.

-ap-