Kokemuksia naistenklinikan pelkopolilta?
Vaikutti tosi positiivisilta nuo kertomukset naistenklinikalla synnyttämisestä. Olen itse sinne menossa ja kyselisinkin nyt, että onko keitään jotka ovat olleet/ovat menossa pelkopolille?? Minulla on jonkinasteinen sairaalakammo, ja ajatukset synnytyskivuista eivät juurikaan helpota asiaa.. Olen miettinyt asiasta mainitsemista neuvolassa, odotan kyllä vähän että myös omahoitaja ottaa asian puheeksi..
Kommentit (6)
synnytysosastopa ei ole tavallinen osasto. Yllätyin kovasti siitä, miten kodinomaisia nurkkauksia siellä oli. Oli imetyshuone, jossa sain rauhassa lypsää maitoa koneen kanssa tai imettää, seurustelunurkkaus ja ihanan kodinomainen ruokailupiste, jossa oli jääkaappi, josta aina sai hakea halutessaan välipalan. Oli ihana vauvala ihanine lastenhoitajineen, joilta sai ihania vinkkejä. Se iso sairaalahuone, johon mut ja monet lykättiin synnytyksen jälkeen, ei poikennut tavallisista ja puistatti mua koko ajan mutta senkin paikan kesti sen tähden, että sai ihanalla ensivuoteella (ei kaunis mutta ihanan käytännöllinen pienen vauvan kanssa kulkiessa osastolla paikasta toiseen) tuoda sinne vauvansa viereen ja olla hänen kanssaan! Nimenomaan kai ne äidintunteet vauvaa kohtaan tekivät olosta ihan erilaisen kuin sairaalassa normaalisti musta on tuntunut, kun olen siellä potilaana (ihan hyvää hoitoa saaneena siltikin!) ollut. Kirjoitan, jos tällä voisin lohduttaa edes pikkusen! Mutta pelkopoliasiasta en tiedä mitään.
Kävin itse NKL:n pelkopolilla viikko sitten, eikä ole kuin hyvää sanottavaa! Kätilö oli mukava, asiallinen ja todella kuunteli. Haki vielä anestasialääkärin paikalle, jonka kanssa sain jutella kivunlievityksestä. Kaikki kirjattiin ylös seuraavaa synnytystä varten. Lopuksi kätilö antoi vielä käyntikorttinsa, ja sanoi että saan soittaa tai meilata jos tulee lisää kysymyksiä joko ennen tai jälkeen synnytyksen! Olin ihan otettu hyvästä palvelusta.
Neuvolan kautta sain lähetteen, ei ollut hankalaa ollenkaan. Suosittelen käymään, sillä se todella kannattaa!
Täytyy kyllä tosissaan harkita. Vähän ehkä jarruttaa se, ettei millään haluaisi myöntää pelkäävänsä ja haluavansa lisäapua, vaikka hölmöähän se on... Toivottavasti terv.hoitaja ottaa asian puheeksi niin ei tarvitse itse sopertaa ;D
Hauskaa viikonalkua!
vielä, että missä vaiheessa raskautta siellä käydään, voiko käydä jo suht alkuvaiheessa vai sitten vasta myöhemmin?
Itse kävin vain kerran, ja vasta viikolla 33-34, mutta mulla on tuttuja joilla on ollut paljon pahempi pelko tai trauma edellisestä synntyksestä, ja he ovat käyneet useastikin. Kai kuitenkin vasta reilusti puolivälin jälkeen (rv 24 eteenpäin) jos en ole väärin ymmärtänyt.
Kannattaa mennä, eikä yhtään hävetä. On se synnytys sellainen hässäkkä, että jos äiti pystyy edes hieman lungimmin suhtautumaan tulevaan koitokseen (esim. kertomalla toiveistaan ja peloistaan etukäteen), synnytyskin menee luultavasti paljon paremmin. Niin paljon on kuitenkin kiinni korvien välistä ja kommunikaatiosta.
pyysin neuvolasta päästä juttelemaan pelkopolille koska takana oli painajaismainen synnytys. Pelkopolilla oli aivan ihana kätilö joka todellakin kuunteli ja kirjasi minun pelko tuntemukset. Sovittiin jo siellä kaikista kivunlievityksistä mitä synnytyksessä käytetään ja sen etten halunnut mitään " häiriö" tekiöitä synnytykseen,vaan ennen kaikkea rauhallista ympäristöä.Toinen synnytys sujuikin aivan mahtavasti ja toiveeni toteutettiin hyvin :) Kiitos nkl ihanan kätilön. Pääsin eroon synnytys/kipu peloistani ja toiveena olisi vielä päästä kerran kokemaan tuo ihana tapahtuma uudelleen :)