Lue keskustelun säännöt.
Kypsyttää... Mitä tapahtuisi jos aktiiviset vanhemmat alkaisi lakkoon/lakkaisi olemasta aktiivisiä?
30.05.2016 |
Lapsen koulun luokkaretkelle kaivattiin mukaan paria vanhempaa mukaan. Aiempina vuosina on aina löytynyt joku mukaan; tänä vuonna näytti siltä että retki ei toteudu ollenkaan. Niinpä järkkäsin omia töitäni niin että pystyn lähtemään mukaan. Mutta jäin miettimään; mitä kaikkea jäisikään lapsilta kokematta jos kukaan ei näkisi yhtään vaivaa opettajan lisäksi?
Ymmärrän että osa on tiiviisti kiinni töissään, matkoilla tai on pienempiä lapsia. Mutta että noin 50 aikuisesta YKSI pystyy järkkäämään yhden arkipäivän tyhjäksi niin tuntuu uskomattomalta - luokan oppilaiden vanhemmissa on niin vuorotyöläisiä kuin päivätyöläisiä-. Ja sama ollut joka jutussa on sitten luokan tai vanhempainyhdistyksen järkkäämä tapahtuma tai asia. Arkena tai viikonloppuna. Vanhempainyhdistys on pariin otteeseen herätellyt vanhempia mukaan; aina samat ihmiset reagoi ja isosta osasta ei kuulu mitään. Ei olla valmiita antamaan sen enempää aikaa kuin rahaakaan. Eikä näihin juttuihin ole itseltänikään mennyt ehkä 10 tuntia enempää lukuvuoden aikana; mistään järjettömästä työtaakasta ei ole kyse. Ja olen kokopäivä töissä, reissaan osan aikaa työni puolesta, isovanhemmat ovat iäkkäitä meilläkin ja itselläni on omiakin harrastuksia + olen toisen lapsen harrastusseurassa mukana. Väitän että on omakin aikataulu tiukka ja kalenteri yleensä täynnä mutta silti olen onnistunut sumplimaan asioita ja aikataulujani joskus.
Kommentit (17)
Keneltä kaipaat kiitosta?
t. opettaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei uskalla. Joku mamma kuitenkin pahoittaa mielensä ja aloittaa sodan, jos tämän muksua joku vieras yrittää estää toteuttamasta itseään.
No sitten noita turhia reissuja ei varmaan tulisi. Me olemme ilmoittaneet lapset pre-schooliin ja henkilökohtaisesti pelottaa mitä vaatimuslistaa sieltä alkaa tulemaan... Maksan rahalla ennemmin kuin huhkin jossain myyjäisissä.
Miksei koulua voi keskittää koulutukseen? Mitä joku Särkänniemenreissu antaa? Museokäynnit yms, ymmärrän kyllä. Mutta eipä niitä ainakaan minun kouluaikanani ollut. Risteilyjä ja Särkänniemireissuja kyllä.
Miksei kaikki vanhemmat voi lahjoittaa niin paljon, kuin haluavat, ja niistä rahoista sitten käydään museoissa ja teatterissa yms? Siellä, mihin rahaa on. Useissa kouluissa on kuitenkin hienoja nähtävyyksiä ja useita museoita kävelymatkan päässä.
Vierailija kirjoitti:
Keneltä kaipaat kiitosta?
t. opettaja
Näkyykö tuo kehuminen onnistuvat ap:ltä ihan itseltäänkin.
Vitsi vain. Onhan se välillä harmittavaa, jos kukaan vanhemmista ei pääse/viitsi/halua tehdä noita juttuja. Mutta mitään oikeasti korvaamatonta ei tapahdu, jolleivat lapset pääse vaikka luokkaretkelle.
Yleensä itselle se paras kiitos/kehu tulee niiltä lapsilta joko suoraan tai sillä, että jatkossa moikkaavat. Tunnen omien lasten luokkakaverit parhaiten juuri näistä koulun jutuista + tiedän miten oma muksuni käyttäytyy ryhmätilanteissa/ millainen on kavereidensa seurassa. Ja sen takia näihin järkkään aikaa/ käytän omaa aikaani
Mutta ärsytttää olla aina yksi niistä harvoista, jolta löytää sitä joustamista. Niin moni ei kertakaikkiaan halua olla missään tekemisissä mikään tai kenenkään kanssa. Luokkaretken puuttuminen tuskin on kenellekään iso juttu, mutta aika moni myös muistaa niitä hyviä kokemuksia omilta kouluvuosiltaan. Ryhmässä ja kodin ulkopuolella arjesta poikkevissa tilanteissa selviäminen lienee aika hyvä taito sekin. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis teidän luokalla ei siis ole yhtään yksinhuoltajaa?
Tuohon yksinhuoltajien porukkaan kun lisää muutaman alkoholistin ( 10% väestöstä) , mielenterveyssairaan ( 10% väestöstä), muutaman liian väkivaltaisen ( 5% väestöstä), muuman työuupumeksa kärsivän, niin huomaat, että niitä muita jäjelle jääneitä on enää puolet.
Vähennä sitten siitä ne, jotka eivät edes uskalla kysyä töissä, että saisiko tuon päivän vapaaksi, kun Suomessa on aika huono työilmapiiri monessa paikkaa.
Oman lapsen luokka ei tee luokkaretkiä. Kuitenkin heillä on monenlaista mukavaa kokemuksta jo pelkästään toukokuussa: käyty leikkipuistossa, teatterissa, tutkimassa jokiluontoa, tutkimassa järviluontoa, tutkimassa meriluontoa, kummiluokan kanssa on leikitty ulkoleikkejä, käyty kotieläinpuistossa. Mihinkään noihin päivän/muutaman tunnin pituisiin retkiin ei ole edes pyydetty vanhempia mukaan.
Itse näen töissä tarpeeksi ihmisiä, enkä halua olla sen enempää vieraiden ihmisten seurassa. Olen introvertti, väsyn ihmisten tapaamisesta.
Jos joku haluaa omaa aikaansa käyttää, ihan hyvä. Mutta turha ruikuttaa niille, jotka sitä eivät tee. Koulu hoitakoon oman tehtävänsä omilla resursseillaan. Jos se ei riitä, maksan mieluummin selvällä rahalla kuin omalla läsnäolollani.
Ja sama koskee myös työpaikan tapahtumia. Ne tehköön, jotka haluaa. Esiintyköön ne, joista se on hauskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aktiivisiä XDD vittu että te olette ihan uskomattoman PASKOJA äikässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä itselle se paras kiitos/kehu tulee niiltä lapsilta joko suoraan tai sillä, että jatkossa moikkaavat. Tunnen omien lasten luokkakaverit parhaiten juuri näistä koulun jutuista + tiedän miten oma muksuni käyttäytyy ryhmätilanteissa/ millainen on kavereidensa seurassa. Ja sen takia näihin järkkään aikaa/ käytän omaa aikaani
Mutta ärsytttää olla aina yksi niistä harvoista, jolta löytää sitä joustamista. Niin moni ei kertakaikkiaan halua olla missään tekemisissä mikään tai kenenkään kanssa. Luokkaretken puuttuminen tuskin on kenellekään iso juttu, mutta aika moni myös muistaa niitä hyviä kokemuksia omilta kouluvuosiltaan. Ryhmässä ja kodin ulkopuolella arjesta poikkevissa tilanteissa selviäminen lienee aika hyvä taito sekin. ap
Sama homma minkä tahansa vapaaehtoistyön kanssa: vähän tekijöitä, paljon tulossa jaolle, näin se vaan menee. Kyllä nuo koulun jutut oli hyviä, oppi tuntemaan lasten koulukavereita ja heidän vanhempiaan - auttoi myöhemmin kun lasten teini-iässä soiteltiin lastemme perään ja yhdisteltiin tietojamme porukan tempauksista. Pelkällä rahalla tuota ei saa vaikka noista koulun takoojutuista maksamalla selviäisikin. Pikkusen kannattaa mukana pyöriä ihan itsekkäistä syistä, oli minun kokemukseni nyt jo täysi-ikäisten lasteni kouluajasta.
Vierailija kirjoitti:
Aktiivisiä XDD vittu että te olette ihan uskomattoman PASKOJA äikässä.
Hyvä huomio!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sama se on vanhempainyhdistyksissä jne. Halutaan kaiken maailman tapahtumaa muksuille, mutta auttamaan ei olla valmiita tulemaan. Edes sen verran, että leipoisi vaikka pullaa tai ohjaisi puoli tuntia liikennettä.
Mitä tapahtuisi?
Lapset ei pääsisi suunnitellulle retkelle jonne tarvitaan mukaan aikuisia, ehkä suunnitelmia jouduttaisiin muuttamaan tai sitten luokkaretken jouduttaisiin perumaan. Suunitelmen muutos tai peruuntuminen harmittaisi oppilaita. Se harmittaisi jonkin verran esim. järjestelyissä tai rahan keruussa puuhanneita vanhempia, toisia enemmän toisia vähemmän. Suunnitelutyö olisi ollut turhaa, varat käytettäisiin todennäköisesti johonkin muuhun... retkeen joka toteutuu ilman vanhempien osallistumista tai ehkä seuraavien vuosien retkiin tai johonkin kokonaan muuhun. Sellaista se on vapaaehtoistyö... aina ei voi onnistua niin kuin on alunperin suunniteltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä itselle se paras kiitos/kehu tulee niiltä lapsilta joko suoraan tai sillä, että jatkossa moikkaavat. Tunnen omien lasten luokkakaverit parhaiten juuri näistä koulun jutuista + tiedän miten oma muksuni käyttäytyy ryhmätilanteissa/ millainen on kavereidensa seurassa. Ja sen takia näihin järkkään aikaa/ käytän omaa aikaani
Mutta ärsytttää olla aina yksi niistä harvoista, jolta löytää sitä joustamista. Niin moni ei kertakaikkiaan halua olla missään tekemisissä mikään tai kenenkään kanssa. Luokkaretken puuttuminen tuskin on kenellekään iso juttu, mutta aika moni myös muistaa niitä hyviä kokemuksia omilta kouluvuosiltaan. Ryhmässä ja kodin ulkopuolella arjesta poikkevissa tilanteissa selviäminen lienee aika hyvä taito sekin. ap
Niin, muut ihmiset eivät välttämättä jaa sinun arvojasi, kykyjäsi ja prioriteettejasi. Harmillista tosiaan, mutta vapaaehtoishommien idea on kai se, että niitä tehdään omasta halusta. Jos ei tekeminen itsessään tunnu palkitsevalta, kannattaa ehkä miettiä vetäytymistä. -2
Täältä loppuisi iltapäiväkerho nykyisessä muodossa, lapsilla ei olisi discoja, avustukset mm. retkiin ja stipendeihin loppuisi.
Meiltä loppuisi kevättapahtuma, valokuvaus, leirikoulut, harrastekerhot, jouludisko, kiipeilypäivä, kaikki kahvitukset, kutosluokkalaisten ruusut ja ekaluokkalaisten orvokit, stipendit. Eikä olisi siirtokoulua vaan lapset oireilisivat homekoulussa.
Eipä siinä mitään korvaamatonta tapahtuisi.