Sukuminen vaihtaminen eron jälkeen? Uusi nimi itselle. Miten olette ratkaisseet?

Halusin sukunimeksi von Strutsenson. Ei kuulemma käynyt, joten pidin vanhan. Taitaa olla vähän vaikeaa tuo

Mielipide on mutta ei kokemuksia. Itse en ole jaksanut vaihtaa takaisin tyttönimelle. Ehkä tuo sukunimi olisi vaivan arvoinen sinulle, jos pidät siitä paljon.

Minun vaihtoehtoni ovat niin tiettyihin sukuihin kalskahtavia, etten pidä, tai sitten liian vaikeita kirjoitusasultaan.

Pitää vaan olla mummon todistus että hänellä on ollut kyseinen tyttönimi käytössä ja se kelpuutetaan koska lähisukulainen. Itselläni äitini tyttönimi käytössä.

Voit ottaa isoäitisi nimen, nimen, joka löytyy suvusta, käyttöönotto on mahdollista. Muutoin nimi tulee olla keksitty uusi nimi, jonka nimilautakunnan hyväksyy.

Minä pidin naimanimeni, koska lapset sillä nimellä ja tyttönimeäni en halunnut takaisin. Nimiyhdistelmääni, (etunimi+nykyinen sukunimi) aina kehutaan kauniiksi ja hyvin mieleen jääväksi. Pidän nimestäni itsekin.

No mummon todistustusta en voi saada enää, mutta eiköhän se virallisista rekistereistä löydy. 

Eniten mietin just sitä hirveetä hommaa mikä siitä nimen vaihtamisesta "turhaan" (?) syntyy, ja selittelyn määrästä miksi nimi muuttunut jne. Mietin onko sen arvoista. Tosin tässä on vielä toivottavasti 40 vuotta elinikää ainakin jäljellä, että ehtishän sitä käyttää uuttakin nimeä vielä puolet elämästään.

Heh, niin ne eroavat sankoin joukoin nuo, joiden mielestä perhe ei voi olla perhe ilman yhteistä sukunimeä. Se nimi kun on niin tärkeä symboli ja sinetti. Eihän se avioituminen edes tunnu miltään, jos ei nimi vaihdu. Mutta eipä se taida yhteinen nimi paljoa auttaa. Ja sitten on taakkana jonkun vuosien takaisen heilan nimi, uh.

Oppikaa te muut: älkää vaihtako nimeä jonkun miehen takia! Ei siitä ole kuin riesaa.

Itse en vaihtanut, ja tässä sitä vielä yhdessä porskutellaan vuosikymmenestä toiseen. Ei siihen yhteistä nimeä tarvita.

Ap, senkun vaihdat nimesi, kyllähän tuota tehdään. Vanhat tutut eivät enää löydä tai tunnista, mutta ehkä se on hyväkin asia. Jos löydät uuden siipan, niin ehdit vielä senkin jälkeen pari kertaa vaihtaa nimesi. Muista varata riittävästi aikaa papereiden uusimiseen, jos sattuu nimenmuutos vaikka ennen loma-aikoja, ovat nuo passinuusimisjonot kai aika pitkiä.

6 sen tuossa jo sanoikin eli pitäkää tyttönimenne :)

Mullakin on ongelma sukunimen suhteen. Haluaisin pitää miehen nimen eron jälkeen, mutta mies ei suostu, vaan inttää että pakko vaihtaa. Tyttönimeen en halua palata, koska sitten mulla olisi täsmälleen sama nimi kuin työkaverillani, ja tämä aiheuttaisi väärinkäsityksiä työpaikalla ja olisi muutenkin kiusallista. Tosi kiva. Ajattelin että pidän tuon miehen nimen vaikka sanomista tulee häneltä ja perheeltään varmasti.

8:lle. Pidät vaan, antaa miehen sanoa, mitä huvittaa.

Onko nimen pakko olla lähisuvusta? T:ohis

Vierailija kirjoitti:

Mullakin on ongelma sukunimen suhteen. Haluaisin pitää miehen nimen eron jälkeen, mutta mies ei suostu, vaan inttää että pakko vaihtaa. Tyttönimeen en halua palata, koska sitten mulla olisi täsmälleen sama nimi kuin työkaverillani, ja tämä aiheuttaisi väärinkäsityksiä työpaikalla ja olisi muutenkin kiusallista. Tosi kiva. Ajattelin että pidän tuon miehen nimen vaikka sanomista tulee häneltä ja perheeltään varmasti.

Eipä heillä ole asiaan sanomista. Halusivatko, että vaihdat nimen kun menitte naimisiin? Silloin vielä vähemmän sanomista...

mummon mummon nimeen vaihtoi ystäväni. Kaikkeen tottuu.

Ei mies josta erotaan saa mitään sananvaltaa siihen pidätkö nimen, vaihdatko tyttönimeen tai ihan johonkin toiseen. Sinä päätät, ihan itse.

vinkkinä että ajokorttisi voimassaoloaika saattaa lyhentää huomattavasti jos joudut sen uusimaan vaikka nimenvaihdon takia. Laki muuttui vastikään.

Mä vaihdoin mummoni tyttönimeen erotessa. En halunnut pitää mieheni nimeä, koska hänestähän erosin (lapset ovat isän sukunimellä). Edellinen sukunimeni oli kasvatti-isäni peruja. Ei tuntunut omalta. Vierassuku. Nimi johon synnyin oli bioisäni nimi, enkä ole häntä sitten lapsuuden tavannut.

Äitini vinkkas, että ota se hänen äitinsä tyttönimi. On harvinainen, mutta suomalainen kaunis nimi. Siihen on veriperintö, äkkiä mä siihen totuin, yllättävän äkkiä. 

Menin maitraattiin, täytin kaavakkeen ja he tekivät jotain tarkistuksia ja viikon päästä asia oli selvä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullakin on ongelma sukunimen suhteen. Haluaisin pitää miehen nimen eron jälkeen, mutta mies ei suostu, vaan inttää että pakko vaihtaa. Tyttönimeen en halua palata, koska sitten mulla olisi täsmälleen sama nimi kuin työkaverillani, ja tämä aiheuttaisi väärinkäsityksiä työpaikalla ja olisi muutenkin kiusallista. Tosi kiva. Ajattelin että pidän tuon miehen nimen vaikka sanomista tulee häneltä ja perheeltään varmasti.

Eipä heillä ole asiaan sanomista. Halusivatko, että vaihdat nimen kun menitte naimisiin? Silloin vielä vähemmän sanomista...

Se oli vissiin vähän itsestäänselvyys kaikille silloin kun naimisiin mentiin, että otin miehen nimen. Ja kyseessä ei ole mikään harvinainen hieno sukunimi, vaan aika tavallinen -nen -loppuinen. Eli pidän nimen, sanovat mitä sanovat :)

Niin tosiaan sehän vaikuttaa sitten siihen ajokortin voimassaoloaikaankin.

Eipä tässä ajokortin voimassaoloaika paljoa paina. Se ei itselleni ainakaan ole mikään kriteeri.  Pitää vielä lasten kanssa jutella mitä mieltä ovat, vaikka toki onkin oma päätökseni. 

Toisaalta nykyinen nimeni on ihan ok, eikä siinä mitään vikaa ole, mutta jotenkin vuosien jälkeen on alkanut tuntua, että voisin vaihtaa. Pitää nyt vielä miettiä ja varmistua että ihan oikeasti haluan sen vaihtaa. 

Minä olen lasten takia pitänyt ex-miehen nimen. Lapset vastustavat nimenvaihtoa ja osa tahtoo vaihtaa sitten minun mukana nimensä, joten suurempia vääntöjä en ole jaksanut asiasta käydä. 

Nyt minulla on tavallaan myös äidinäitini tyttönimi, koska se on sama kuin ex-miehellä, joten voisin sen sieltäkin ajatella tulevaksi. Pidän kyllä tyttönimestäni, mutta olen vielä miettinyt asiaa.. 

Olen kuitenkin uudessa parisuhteessa, enkä pidä mahdottomana uutta avioliittoakaan, joten sitten se nimenvaihto käy näppärästi..

Ks. ohjeet sukunimen muuttamisesta: http://www.maistraatti.fi/fi/palvelut/nimiasiat/miten-menettelen---suku… Vastaavat myös tiedusteluihin hyvin asiantuntevasti ja ymmärrettävästi.

Joudut joka tapauksessa vaihtamaan passin ja henkilötodistuksen viiden vuoden välein, joten nimen muuttaminen ei aiheuta niin paljon ylimääräistä vaivaa kuin voisi luulla.