Vanhemmille lupa antaa nimi kuolleena syntyneelle

Kyllä lapsi voi vanhemmilleen "olla olemassa" jo vaikka rv 5, mutta johonkinhan se raja on vedettävä. Jos tämä muutetaan niin sitten alkaa itku siitä, että kun lapsi syntyi kuolleena rv 21+6 eikä häntä merkattu väestörekisteriin ja kuinka hän oli jo ihminen ja olemassa ja kuinka vanhemmat ei nyt pääse surusta yli kun ei ole nimi rekisterissä.

Siinä on ero, sanooko "lapsi syntyi kuolleena" vai "lapsi kuoli". Jälkimmäinen on kieltämättä tehokkaampi ilmaus monessa tilanteessa.

Nuo "ei se voi auttaa surun käsittelyyn"-kommentit kannattaisi pitää ihan omassa mahassaan. Antaa kommentoijasta todella epäempaattisen kuvan. Mistä te voitte tietää, mikä auttaa jotakuta surun käsittelyssa ja mikä ei? Ihan ottamatta nyt kantaa itse asiaan.

Vaatii minusta turhaa byrokratiaa ja resursseja. Eikös väestörekisteriin nimeäminen myös vaadi henkilötunnuksen. En näe syytä jaella niitä ympäriinsä noin vain.

Vierailija kirjoitti:

Vaatii minusta turhaa byrokratiaa ja resursseja. Eikös väestörekisteriin nimeäminen myös vaadi henkilötunnuksen. En näe syytä jaella niitä ympäriinsä noin vain.

Eikös nuo henkilötunnukset meinaa loppua muutenkin kesken?

Vierailija kirjoitti:

Nuo "ei se voi auttaa surun käsittelyyn"-kommentit kannattaisi pitää ihan omassa mahassaan. Antaa kommentoijasta todella epäempaattisen kuvan. Mistä te voitte tietää, mikä auttaa jotakuta surun käsittelyssa ja mikä ei? Ihan ottamatta nyt kantaa itse asiaan.

No satunpa tietämään.

Surun käsittelytapoja on lukemattomia. Kaikkien niiden takia ei voi alkaa muuttaa lakeja. Eikä kannata jäädä jurnuttamaan yhteen asiaan, se juuri estää pääsemästä elämässä eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo "ei se voi auttaa surun käsittelyyn"-kommentit kannattaisi pitää ihan omassa mahassaan. Antaa kommentoijasta todella epäempaattisen kuvan. Mistä te voitte tietää, mikä auttaa jotakuta surun käsittelyssa ja mikä ei? Ihan ottamatta nyt kantaa itse asiaan.

No satunpa tietämään.

Surun käsittelytapoja on lukemattomia. Kaikkien niiden takia ei voi alkaa muuttaa lakeja. Eikä kannata jäädä jurnuttamaan yhteen asiaan, se juuri estää pääsemästä elämässä eteenpäin.

Luetunymmärtäminen?

Siinä luki "Ihan ottamatta nyt kantaa itse asiaan."

Eli pointtina, että kukaan ei voi sanoa mikä auttaa surun käsittelyssä jotakuta toista ja mikä ei. Se, että kannattaako asioille tehdä jotain on täysin eri asia. Vaan ne typerät möläytykset siitä, että itse tietää toisten surut paremmin kannattaa oikeasti vaan jättää sanomatta.

Ei ole mitään järkeä alkaa laittamaan rekisteriin ihmisiä jotka eivät ole koskaan syntyneet elävinä maailmaan. Vaikka se kuinka jotakuta lohduttaisikin, niin täytyy kyetä hyväksymään tosi asiat, ja niellä faktat. Kohtukuolema on hirveä asia ja suuri suru, jokainen sen ymmärtää. Miten ihmeessä sureminen on muka yhteiskunnallisesti väärin jos väestörekisterissä ei ole niitä lapsia, jotka eivät varsinaisesti koskaan edes syntyneet (sillä tavoin kuin syntymä käsitetään = uusi elämä.) kuulostaa siltä että surulliset ihmiset yrittävät tällätavoin kanavoida pahaa oloaan. Saavat tunteen siitä että asialle ikäänkuin voisi vielä tehdä jotain, ja lapsi olisi edes hetken enemmän elossa.

Minä kävin allekirjoittamassa aloitteen. Asia on minulle tärkeä henkilökohtaisesti.

Väkisinkin tulee mieleen että tässä ei ole riittävästi päästy yli tapahtuneesta ja takerrutaan tähän melko pieneen asiaan kuin siitä olisi koko elämä kiinni. Toki melko yleistä sureville ihmiselle, ja ymmärrettävääkin.

lapsen menetys on suurin tuska mitä ihminen voi kokea, menettää hänet sitten vauvana tai aikuisena mutta en minäkään ymmärrä miten väestörekisterimerkintä siinä surussa auttaisi? ja mihin viiva vedetään? vk 28 vai aikaisemmin, etsitäänkö jotain maailman ennätystä mikä on pienimmillä viikoilla elävänä syntynyt ja ruksataan siihen? 

Kuolleena syntyneet lapset pitäisi siis saada kirjata nimellä väestörekisteriin "vanhempien ilmoituksella heidän niin tahtoessaan", jotta "kuolleena syntyneiden lasten ihmisarvo yhteiskunnassa saisi tunnustuksen" ja  edistettäisiin "yhdenvertaisuuden kokemuksia", koska "Voimassa olevan Suomen lain mukaan kuolleena syntynyttä lasta ei rekisteröidä väestörekisteriin eikä heitä siten yhteiskunnan näkökulmasta ole olemassa" ja "Kuolleen lapsen olemassaolon tunnustamisessa on kyse YK:n ihmisoikeusjulistuksen mukaisesta ihmisarvon kunnioittamisesta. -- Lainmuutos ei ole keneltäkään pois eikä maksa yhteiskunnalle mitään." 

Niin, olisihan se hieno ja edistyksellistä, jos kuolleena syntyneiden ihmisoikeuksista huolehdittaisiin paremmin kuin jo olemassa olevien, elävien ihmisten. Kaikki mitä tuossa aloitteessa sanotaan sopii myös vaikkapa transsukupuolisiin ja muun-sukupuolisiin (heidänkin käsittelemätön surunsa aiheuttaa vaikkapa mittavia kansantaloudellisia tappioita, koska sukupuoli-identiteetin tukahduttaminen aiheuttaa masennusta ja muita työkykyyn vaikuttavia ongelmia), jotka eivät kuitenkaan voi pelkällä omalla ilmoituksella muuttaa nimeään ja sukupuoltaan virallisiin papereihin, koska jotkin tahot jaksavat sitkeästi vastustaa ja loukkaantua siitä. 

On se jännää että elävä sikiö pitää saada tappaa milloin haluaa ja sitten myöhemmin vaaditaan että kuolleena syntynyt sikiö pitää merkitä väestörekisteriin suoraan kuolleeksi ihmiseksi vaikkei elänyt sekuntiakaan tässä maailmassa ihmisenä samojen valittajien kriteereillä.

Tarvittaisiinko elävien, kuolleiden ja elävienkuolleiden rekisterit?

Elävienkuolleisiin kaikki ketkä tuntuu että on hengissä muttei niin hyvin hengissä kuin soisi olevan.

Vierailija kirjoitti:

Tarvittaisiinko elävien, kuolleiden ja elävienkuolleiden rekisterit?

Elävienkuolleisiin kaikki ketkä tuntuu että on hengissä muttei niin hyvin hengissä kuin soisi olevan.

Kannatan tätä!

Juristina (ottamatta kantaa pitäisikö kuolleena syntyneet merkitä väestörekisteriin vai ei) näen mahdollisen juridisen ongelman siinä, jos osa merkitään ja osa ei. Kaikki kuolleena syntyneet on merkittävä tai ketään ei merkitä.

Oma ensimmäinen lapseni syntyi kuolleena.

Ei olisi tullu mieleenikään aloittaa mitään väestörekisteritaistelua!

Pyytävätkö ihmiset itselleen jotakin väestörekisterin otteita vai missä kuolleen lapsen tiedot pitäisi näkyä? Miksi sellaisia pyydetään?

Vierailija kirjoitti:

Siinä on aina se 2 minuutin ero. 2 minuuttia aikaisemmin kuollutta ei merkitä eikä hän voi surra. Naapurin 2 minuuttia vanhempana kuollut lapsi merkitään ja häntä kaikki voi surra. Mielestäni tuo, että elävät merkitään väestörekisteriin, on ihan perusteltua. Ehkä tuolle asialle voisi löytyä joku muu ratkaisu. Jos ollaan julmia, niin eihän yhteiskunnalle sitä lasta ollut olemassa vaikka se vanhemmille ja kaikille heidän ympärillään oleville onkin ollut täydellinen ihminen.

Miten niin ei voi surra? Eihän suremista kukaan ole kieltämässä. Päinvastoin, kaikenlaisia tukiryhmiä on olemassa juuri noille vanhemmille auttamaan surusta selviämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi on kuollut, ei tiedot näy "papereissa" kuin ehkä virkatodistuksessa, jota todella harvoin tarvitaan. Lähinnä kun joku on kuollut ja tarvitsee osoittaa sukulaisuussuhteita.

Sukulaisuussuhde: kuolleena syntyneen sisko?  Mihin tällaista tietoa tarvitaan?