Katsoitko lapsena kiusaamista sivusta tekemättä mitään?

Juu, olin itsekkin tulilinjalla, yritin pitää matalaa profiilia.

Minulla ei juurikaan ollut ystäviä. Minua ei kiusattu, mutta ikään kuin en ollut olemassa, koska ei ollut ketään, kenen kanssa jakaa arjen ilot ja surut. En nähnyt ympärilläni kiusaamista, mutta en usko, että olisin ryhtynyt hanakasti ketään puolustamaan, koska oma tilanteeni olisi vain pahentunut. Olisin kyllä hakenut jonkun aikuisen hätiin, jos jotain toista olisi hakattu, mutta itse en olisi mennyt väliin. Yhä vielä nelikymppisenä tunnen eläväni näkymättömänä kuplassa, jossa kukaan ei näe minua, edes mieheni ja lapseni. Eikä minulla vieläkään ole ystäviä.

Nyt aikuisuuden ja facebookin myötä sain tietää, että yläaste ja lukioaikainen luokkakaveri/rinnallaisluokkalainen oli koko yläaste- ja lukioajan koulukiusattu. Muistan kyllä kuulleeni pari kertaa häneen kohdistettua huutelua, mutta sen vakavuudesta minulla ei silloin ollut hajuakaan. Olen myös miettinyt, olisinko osannut puuttua tai mennä siihen väliin vaikka olisinkin tiennyt. Ehkä en olisi osannut tai uskaltanut. Toisaalta siihen aikaan (15v sitten) ei ollut tietoa tai ei osattu ajatella kuinka suuri rooli "sivustaseuraajalla" on. Nyt kun se tiedetään, olisi ehdottoman tärkeää ylläpitää myös lasten ja nuorten tietämystä asiasta. Ehkä yksi sivustaseuraaja ei uskalla mennä väliin, mutta useampi uskaltaa.

Opettajille ja kouluille pitäisi myös saada lisätukea kiusaamistilanteisiin.