Sössin pääsykokeen eikä itkusta tule loppua!

Vierailija kirjoitti:

Minä voisin heittää hyvästit haaveilleni päästä töihin, jos pääsykokeista luovuttaisiin.

Olen 30-vuotias, enkä ole saanut muuta kuin kesätöitä maisterin papereilla. Työllistyminen vaatii nyt alan vaihtamista, ja siinä eivät huonot 10 vuotta vanhat yo-paperini auta. Mielestäni on oikein, että myös minä voin pyrkiä opiskelemaan. Vai työttömäksikö pitäisi jäädä?

Tämä siis sille, joka hehkutti pääsykokeista luopumista. Onneksi sellaista ei voi tapahtua ainakaan tällä hallituskaudella, sillä yliopiston toimintaa ei muuteta hetkessä.

Mikset hae lähihoitajakouluun? Saisit töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku voi pyrkiä vaikka kuusi kertaa ja käy kolmet valmennuskurssit eli hakkaa päätä seinään. Täytyy uskoa että se on mahdottomuus päästä. Mikäli kyse on lääkiksestä niin tänä vuonna se on suosinut nopeita laskijoita. 

Mitä ehdotat? Saunan taakse? Nykyään on vaikeita ja helvetin vaikeita hakukohteita.

Jos puhutaan vaan korkeakouluista, niin aika moneen insinöörikoulutukseen ainakin pääsee pelkillä pitkän matikan ja fysiikan riittävän korkeilla arvosanoilla sisään.

Mutta mikäänhän ei pakota puhumaan pelkistä korkeakouluista.

Tiedän tunteen! Sössin viime viikolla todella pahasti ja ahdistaa vieläkin ihan mielettömästi

Pääsykokeessa epäonnistuminen ei tarkoita, että olet tyhmä. Kokeisiin valikoituu vain pieniä osia koekirjoista, eivätkä ne mittaa koko osaamistasi. Oletko varma, että opiskelutekniikkasi on sinulle sopiva? Voitko kertoa, miten luit kokeisiin? Epäonnistuminen kuuluu elämään. Ainoa ero onnistujien ja epäonnistujien välillä on se, että onnistujat jatkavat yrittämistä.

Vierailija kirjoitti:

Ei kun vaan paperit Ruotsiin ja voit päästä opiskelemaan jo tammikuussa. Lisäksi joihinkin syksyllä alkaviin opintoihin voi lähettää sen anmälanin. Ja kielitaito osoitetaan sillä, että olet opiskellut lukiossa pakolliset ruotsin kurssit.

Mites sitten ne opiskelut jos/kun ruotsista ei mitään osaa 😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisen kerran hain jo vuosia sitten kokeilumielessä. Viime vuonna kokeilin puolitosissani ja tulosten jälkeen päätin, että seuraavalla kerralla haen sitten ihan tosissani. Olen siis haudutellut asiaa paljon ja suoritin avoimessa muutaman kurssin hyvillä arvosanoilla. Pettymys on niin suuri! Minunkin läheiseni ihmettelevät, että mikä tässä on muka niin vaikeaa... Olen vain niin tyhmä!

ap

Mikä hakukohde?

liittyy sosiaalitieteisiin

Vaikea uskoa, että suorituksellani oltaisiin edes lähellä sisäänpääsyä.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa oikeasti harkita kouluja ulkomailla. 

En tajua, miksi niin moni nuori kuitenkin sitkeesti on sitä mieltä, että pääsykokeista ei missään nimessä pidä luopua, vaikka jokainen näkee, miten vuosi vuodelta vain on vaikeampaa päästä läpi. Neljässä yrityskerrassa on mennyt jo kandinopintojen verran aikaa ja puolet maisteristakin. 

No kerropa toki, että millä tavalla ne hakijat sitten pitäisi seuloa, jos ei olisi pääsykokeita? Nyt jokainen kuitenkin pääsee sisään omilla ansioilla eikä iskän kukkarolla.

Jos et pääse, niin mene vuodeksi kansanopistoon, vaikka Alkio-opistolle. Siellä voit tehdä avoimen opintoja ja saat tukea ja tsemppiä. Ja paljon kavereita. Itelle ainakin kansanopisto oli portti yliopistoon ja muutenkin upea kasvattava kokemus.

Mitä esimerkiksi kysyttiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kun vaan paperit Ruotsiin ja voit päästä opiskelemaan jo tammikuussa. Lisäksi joihinkin syksyllä alkaviin opintoihin voi lähettää sen anmälanin. Ja kielitaito osoitetaan sillä, että olet opiskellut lukiossa pakolliset ruotsin kurssit.

Mites sitten ne opiskelut jos/kun ruotsista ei mitään osaa 😁

Sitten joko opettelee kielen tai lukee ensi vuonna uudestaan pääsykokeisiin?

Vierailija kirjoitti:

Pääsykokeessa epäonnistuminen ei tarkoita, että olet tyhmä. Kokeisiin valikoituu vain pieniä osia koekirjoista, eivätkä ne mittaa koko osaamistasi. Oletko varma, että opiskelutekniikkasi on sinulle sopiva? Voitko kertoa, miten luit kokeisiin? Epäonnistuminen kuuluu elämään. Ainoa ero onnistujien ja epäonnistujien välillä on se, että onnistujat jatkavat yrittämistä.

Älä nyt ihan paskaa jauha. Kyllä pääsykokeissa älykkäät menee ihan niiden ahkerienkin ohi, kuten elämässäkin. En sano että ap on tyhmä mutta ne ykkösellä pääsijät ovat monet älykkäämpiä.

Kertokaa millä perusteella pitäisi sisään päästä jos ei pääsykokeella?

Luulin joskus munanneeni pääsykokeet täysin. Pääsin sisään. Kyseiseen aineeseen otettiin uusia opiskelijoita vain 6 kpl.

Muista, että menestyjä ei ole se, joka ei koskaan kompastu ja kaadu, vaan e,  joka nousee ylös 12:nnen kerran kaaduttuaan sitä ennen 11 kertaa.

Jos et pääse sisään nyt, mieti niitä muita keinoja on saada samaa osaamista. Käytä luovuutta. Älä jumitu vain yhteen ratkaisuun, oppilaitokseen, maahan. Näin kehität ainakin sitkeyttä,   uuden oppimista, epäonnistumisen sietokykyä, nöyryyttä vaan ei nöyristelyä. Niitä asioita arvostetaan esim. työelämässä.

Mietitään esimerkiksi lääkistä. Toki se ammatti vaatii keskivertaista älyä, mutta pääsykokeessa erotetaan lähinnä älyllisesti jyvät akanoista. Älykkyyden ilmeneminen pohjautuu noin 50% geneettiseen taipumukseen, joten hyvin älykkäiden on kohatalaisen helppo päästä sisälle. Serkkuni luki kaksi viikkoa, mutta hyvä jos saa sanaa suustaan kun jotain kysyy. Toki voi soveltua tutkimuspuolelle erittäin hyvin. Ne, jotka jäävät rannalle saattavat olla vain 2-3 pisteen päässä rajasta. Tai puolikkaan pisteen, jos sitäkään. Mielestäni niin potentiaaliset ihmiset voisivat hyvin käydä jonkinlaisen haastattelun tai lähettää "motivaatiokirjeen." Hyvä ulosanti, vahva kiinnostus alaa kohtaan muutoinkin kuin palkan puolesta, sopivan lojaali luonne ja kyky käyttää järkeä paineen alla. Ne ovat mielestäni ratkaisevampia tekijöitä ihan työllistymisenkin puolesta kuin puolikkaan pisteen ero. Minulla on useita hevosia ja usein klinikalla törmää lääkäreihin, jotka eivät juuri mitään sano. Vastaavat kysymyksiin suurinpiirtein yhdellä sanalla. Äitini on myös eläinlääkäri ja olen itse päässyt sisälle eläinlääketieteelliseen, eli ihan älyttömiä kysymyksiä en ole esittänyt (jos joku epäilee lääkäreiden ns. puhumattomuutta sen perusteella.) Toki on hyvin sosiaalisia ja ulospäinsuuntautuneita lääkäreitä. Ei se tietysti olennaisinta ole, mutta kyllä potilaan kanssa täytyy osata kommunikoida sen verran, että itse asian tai ongelman ydin tulee kansankielellä selväksi.

Mielestäni pääsykoe tai standardoitu kansainvälinen testi on huomattavasti parempi keino hakea yliopistoon kuin yo-kirjoitusten arvosanat. Hyvä esimerkki tästä on veljeni: lukiossa keskittyi kaikkeen muuhun kuin koulunkäyntiin, nykyisin on hyvin kiinnostunut tieteestä ja opiskelee hyvällä menestyksellä yhdessä maailman parhaista yliopistoista. Mikäli oppilaiden potentiaali määritellään jo 18-vuotiaina (osa käy jo samantien korottamassa eikä välttämättä silti tule L), on osa heistä loppuelämänsä tuomittu yliopistojen ulkopuolelle, jos uudistus tulee voimaan. Mielestäni pääsykokeet ovat siinä mielessä parempi ratkaisu, että painetta tulee todellakin sietää ja lisäksi ne mittaavat sen hetkistä osaamista. En näe, että nykyinen potentiaalini korreloisi juuri ollenkaan edes niiden arvosanojen kanssa mitä aikoinani sain korottamalla. Tässä iässä olen valmis antamaan kaikkeni ja todella kiinnostunut alasta, lukiossa kilpaurheilu ja juhliminen olivat liian iso osa elämää. Tärkeintä on se mitä olen nykyisin ja mitä annettavaa minulla sen pohjalta olisi. Lukioaikoina monet asuvat vielä kotona ja kotiolot todellakin vaikuttavat ihmiseen ja hänen suoriutumiseensa. Meni hieman ohi aiheen, mutta sopii varmasti tähän keskusteluun parhaiten.

Mulla oli myös pääsykokeet, ja tiedän ettei pisteet riitä. Oon ollut ihan masentunut ja surullinen siitä asti. Oikein hävettääkin :(

mistä tiedätte ettei pisteet riitä, jätittekö yli puolet kokeesta tyhjäksi? vai kokonaan tyhjän paperin?

Meillä on jo valtakunnanlaajuinen koe, joka pistää kaikki oppilaat samalle viivalle: ylioppilaskoe. Sitä pitää nyt vain kehittää sellaiseksi, että arvosanat eivät riipu koevuodesta ja kokelaiden tasosta vaan tuottaa pisteitä samaan malliin kuin SAT ja ACT.  SATin ja ACT:n voi suorittaa monta kertaa vuodessa ja sen voi uusia. Tällöin koulukohtaiset pääsykokeet voi jättää valtaosin pois. Joillakin aloilla voi olla soveltuuvuutta ja motivaatiota mittaava testi tai suoritus. 

Minua pelottaa lukea tällaisia ketjuja vaikka haen korkeakouluun vasta kahden vuoden päästä. Hakupaikkaani vain pahus soikoon on moni muukin halukas pääsemään, viime vuonna Helsinkiin haki päälle 980 ja 20 otettiin sisälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa oikeasti harkita kouluja ulkomailla. 

En tajua, miksi niin moni nuori kuitenkin sitkeesti on sitä mieltä, että pääsykokeista ei missään nimessä pidä luopua, vaikka jokainen näkee, miten vuosi vuodelta vain on vaikeampaa päästä läpi. Neljässä yrityskerrassa on mennyt jo kandinopintojen verran aikaa ja puolet maisteristakin. 

No kerropa toki, että millä tavalla ne hakijat sitten pitäisi seuloa, jos ei olisi pääsykokeita? Nyt jokainen kuitenkin pääsee sisään omilla ansioilla eikä iskän kukkarolla.

Valtakunnallisella tasokokeella, joka mittaa oppilaan valmiudet korkeakouluopintoihin. Vrt. SAT ja ACT. Ylioppilastutkinnosta voi arvostelua muuttamalla kehittää tällaisen.  Lisäksi sitten joillekin aloille jossa katsotaan tarpeelliseksi soveltuvuuskoe ja ehkä joku motivaatiota ja kypsyyttä osoittava suoritus. Muissa maissa on osattu valikoida oppilaat jatko-opintoihin ilman vuosien vetkuttelua, miksei se muka meilläkin onnistu?