Pelkäätkö ukkosta? Onko sinulle käynyt koskaan läheltä piti tilannetta?

No sanotaanko näin, että suhtaudun ukkoseen kunnioittavasti, koska ymmärrän sen suuren voiman. Kerran osui niin lähelle salamanisku, että kuulosti kuin olisi pommi räjähtänyt ja auto noussut 20 sentin korkeuteen tienpinnasta.

ukkonen pitäisi kieltää!

En pelkää. Nautin siitä voimasta, millä se halkoo taivaankaarta. Koen sen Jumalan voimana.

Kaksi kertaa iskenyt salama alle 50 m päähän. Pelkään ulkona.

Naapurin lehmät piti sadetta puun alla ja eikös puuhun iskenyt salama. Kolme jäykkää uhria ei ollut kaunis näky.

No kerran veneillessä sattui ukkonen yllättämään. Meillä ei siis ole mitään katettua venettä tms. joten ne tuulenpuuskat olivat kyllä kamalia. Myönnän, että ekaa kertaa elämässä tosissani pelkäsin että vene kaatuu niissä aalloissa ja tuulenpuuskissa. Onneksi selvittiin ehjin nahoin yhdelle pikkusaarelle odottelemaan että ukkonen menee ohi.

Kerran ratsaessani suurella aavalla niityllä ukkonen alkoi uhkaavasti tehdä tuloaan. Tuuli yltyi ja taivas peittyi tummaharmaista kumpuilevista pilvistä. Sade piiskasi kasvojani, alla oleva ruoho muuttui liukkaaksi, jolloin hevoseni askelet muuttuivat hatariksi. Turvaan oli päästävä. Samalla luonto näytti suuret voimansa ja halkaisi ison tammen kahtia, josta toinen puoli oli murskata meidät alleen. Huusin ja rukoilin hevoseni kireiden askelien olevan tarpeeksi kireät pois alta.

Vaara ei ollut ohitse. Salamat jyrähtelivät vihaisina yläpuolellamme, mutta määrätietoisina musta tammani jatkoi urhoollisesti eteenpäin. Ohjaksista minä olin vastuussa. Salamat iskivät vierellemme kuin leikkien kanssamme. Turvaan oli vain vähän matkaa.

Hiestä ja sadevedestä likomärkiä ennätimme metsän laidalla sijaitsevalle mökille. Muistan seuraavalla kerralla tähystellä taivaisiin, ennenkuin lähden ylittämään niittyjä.

Ehkä semmoista tervettä pelkoa tai kunnioitusta on. Suojaudun ja käytän järkeäni mahdollisuuksien mukaan. Ukkosen ääni on toisaalta aika komea, mutta se ei ole kivaa jos jollekin aiheutuu siitä vahinkoa. Meillä ja mökillä on pari kertaa hajonnut sähkölaitteita ukkosen vuoksi. Pari taloa on myös lähistöllä palanut ukkosen vuoksi

Oltiin miehen kanssa jossain Vesilahdella mökkeilemässä. Vuotta en muista, mutta istuttiin juhannuksena ulkona kun alkoi ukkostamaan. Löi mäntyyn ja pavilijongi lähti lentoon. Mentiin sisälle kun muut oli jo siellä. Tykkään ukonilmasta.

En varsinaisesti pelkää, mutta siitä sääilmiöstä on niin paljon harmia ja aiheuttaa niin paljon vahinkoja, että ukkosia en toivo. Viime kesän oikeastaan ainut sään puolesta hyvä asia oli se, että ukkosia ei ollut juuri lainkaan, viime kesähän oli ukkosten osalta ennätysvähäinen.

Niin ja olen aina pelännyt ukkosta, ihan lapsesta lähtien. Jostakin syystä pelkään nimenomaan sitä jyrinää, en salamoita vaikka tietysti pitäisi olla toisinpäin. Jos vähääkään jyrisee, minua ei todellakaan saa ulos.

-tuo aikaisempi veneilijä-

Olen joutunut kerran salaman iskemäksi. 

Se jyrinä on kuin isoa kivirekeä vedettäisiin taivaan halki.

Vierailija kirjoitti:

Olen joutunut kerran salaman iskemäksi. 

No minkälainen Teemu oli?

En pelkää ukkosta, päin vastoin se on mahtavaa.

Kerran katselin salamointia parvekkeen ikkunasta, kun 15m päähän naapurin pihamäntyyn tärähti salama. Hyvä että ei tullut löysät housuun.

Rakastan ukkosta, mutta on siinä aina tervettä kunnioitusta ja joskus ripaus pelkoakin mukana. Kerran kun kuistilla istuskelin ja fiilistelin ukkosta, paukautti salama 15m päässä ison koivun kappaleiksi ja olin jo hetken aikaa ihan varma että kuolin, kun en pitkään aikaan nähnyt enkä kuullut mitään tai edes tiennyt miten päin kuistilla olin. Toisella kertaa yllätti leveällä järven selällä ja tuli varmasti jonkinsortin soutamisen Suomen ennätys tehtyä että pääsi aaltojen, myrskytuulen ja ympärillä räiskyvien salamien alta rantaan turvaan. 

Pelkään ulkona ja mökillä, kotona kaupungissa en niinkään. Viimeisin ukkoskokemus mökiltä on toissa kesältä, viime kesänä ei onneksi ukkostanut eli jotain hyvää niissä muuten surkeissa keleissä oli ja silloin tosiaan ukkonen osui aivan päälle ja salamoi hurjasti. Yksi salama meni niin läheltä mökin seinää että oikein kuului sisälle semmoinen suhahdus. Tuota en halua kokea uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Rakastan ukkosta, mutta on siinä aina tervettä kunnioitusta ja joskus ripaus pelkoakin mukana. Kerran kun kuistilla istuskelin ja fiilistelin ukkosta, paukautti salama 15m päässä ison koivun kappaleiksi ja olin jo hetken aikaa ihan varma että kuolin, kun en pitkään aikaan nähnyt enkä kuullut mitään tai edes tiennyt miten päin kuistilla olin. Toisella kertaa yllätti leveällä järven selällä ja tuli varmasti jonkinsortin soutamisen Suomen ennätys tehtyä että pääsi aaltojen, myrskytuulen ja ympärillä räiskyvien salamien alta rantaan turvaan. 

No onneks pääsit ja olet täällä jakamassa meille tarinaasi. :) Tsemiä.

Pelkään ja ihan liian paljon. Lapsena maalla olen nähnyt melko rajuja ukkosmyrskyjä ja puuskia, että ne ovat jääneet mieleen. Vanhempien luona asustellessani jos ukkonen tuli yöllä, niin olin paniikissa, ei se ääni, vaan se, kun näen sen salamoinnin. Monta kertaa olen nähnyt niiden lyövän aivan talon yläpuolella, punaisen sävyisenä ja se jos mikä oli hyvin uhkaava ja pelottava tunne. Kerrankin kun äidin kanssa olin istumassa talon portaikolla ja ihmeteltiin mitähän lie, niin yhenäkkiä salama välähti navetan yläpuolella ja minulla meni polvet alta. :< On myös tullut kerran fillarilla sotkettua 2-3km niin lujaa kun vain mahdollista kaverin luota kotiin, kun ukkonen nousi. 10min kerkesin hengähtää ja sitten alkoi rytistä ja lujaa.

Toisaalta se on tosi hieno luonnonvoima, jonka lähellä tuntee sen oman pienuutensa, mutta mielelläni katselisin tosi, tosi pitkän ja turvallisen välimatkan takaa ja jos vain voisin, ottaisin valokuvia. 

Rakastan ukkosta, harmi ettei nykyää enää ole kunnollisia. 2-3 m pään yläpuolella mennyt pallosalama, auton eteen 1m päähän maahan iskenyt salama ja kerrostalon pihassa olevaan lipputankoon joka ehkä 10m päässä samalla korkeudella kun minäkin sillon.