Lue keskustelun säännöt.
Miten saan heivattua ylimääräisen krääsän?
29.05.2016 |
kämppä on ku pommin jäljiltä, silti tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta heittää mitään pois, tai edes lahjoittaa, kun "tääkin on maksanu tän verran silloin aikoinaan" tai "voihan tätä vielä joskus tarvita" vaikkei sitä olisi edellisenä 5 vuotenakaan tarvittu. Alkaa niin vituttaa ku samat paperit ja tilpehöörit pyörii nurkasta toiseen. Jotenkin ei ees tiedä mistä aloittaa ku joka helvetin huone näyttää samalta. Auttakaa ny joku.
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on ollut erinomainen ketju Tavarapaljous.
Tutustupa ap siihen!
En ole ap, mutta itse en löytänyt tuota ketjua enää sivuston uudistuksen jälkeen. Linkki ei johtanut siihen keskusteluun vaan johonkin ihan muualle.
Itsellä raivaus ja järjestely jatkuvasti mielessä :D tykkään siitä, vaikkei aina ole helppoa. Olen kasvatettu kunnon säilöjäksi mutta nykyään arvostan tilaa ja avaruutta.
Pitää vain katsoa, ettei touhu mene överiksi, jos sellainen on tapana. Vähän niin kuin laihduttaessa... Aina on joku vielä itseä hoikempi - aina on joku jolla on siistimpi ja vähärojuisempi koti.
En osaa valitettavasti nyt linkata, mutta itse löydän ketjun ihan googlettamalla. Ja sinne on kyllä uudistuksen jälkeen tullut uusiakin viestejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tilaa ammattijärjestelijä, sellaisiakin henkilöitä kuulemma nykyisin on.....
Kiva että olet vaivautunut lukemaan koko ketjun ;)
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen miksi sitä paperia kertyy? Mä ainakin heitän maksetut laskut roskiin, mitään reseptejä ei tartte nykyään tallettaa kun netistä löytyy kaikki, samoin mainokset ym suoraan paperinkeräykseen ym .. Tosin mä olen luonnostani aika kova raivaamaan tilaa ympärilleni, koskee myös ihmisiä :)
Mulle on opetettu että laskut tulisi säilyttää vuoden. Niin myös palkkakuitit yms. Kerran vakuutusyhtiö rupes perimään lisälaskulla perättömiä maksuja, jolloin tallessa olleet laskut säästivät multa sen noin 140€ mitä ne peri.
Mutta APlle tsemppiä! Älä anna siivousinnon laantua, kun olet "hamstrauksesta" parantunut:)
Olen lukemassa Elina Alasentien Joka kodin raivausopasta. On parempi kuin mari. Mieltä taivutellaan kertomalla, miksi kannattaa ja miten tehdään ja sitten aletaan tekemään, pikku hiljaa. Kysy kirjastosta, kannattaa!
Äh, en mä ainakaan noudata tota "jollet ole vuoteen tarvinnut". Esim jotkut mekot, jotka sopii juhliin, niin ei mulle tule juhlakutsuja joka vuosi. Enkä pienituloisena pystyisi uutta mekkoa ostamaan kuitenkaan. Eli kyllä jotkut tietyt vaatteet voi olla vuosia käyttämättä. Samoin muutamat harrastusjutut. Kun lapset oli pieniä, meni ainakin viis vuotta, ennen kuin taas pystyi edes kokeilemaan rauhassa jotain harrastaa. Entäpä kumisaappaat tai marjaämpäri? Jonain vuonna käyn marjassa 10 kertaa, seuraavana en kertaakaan. Eli nyrkkisääntönä toi on hyvä, kunhan muistaa siihen ne poikkeukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavaraa, josta on luopunut, ei yleensä kaipaa takaisin, vaikka luulee haikailevansa :)
Minunkin olisi onnistuttava tavaran minimoinnissa 😄
Vierailija kirjoitti:
Olen lukemassa Elina Alasentien Joka kodin raivausopasta. On parempi kuin mari. Mieltä taivutellaan kertomalla, miksi kannattaa ja miten tehdään ja sitten aletaan tekemään, pikku hiljaa. Kysy kirjastosta, kannattaa!
Kiitos vinkistä :)
En ole perehtynyt kon mariin, mutta jonkun lehtiartikkelin perusteella vaikutti jotenkin kovalta. Mikä sopii kullekin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tässä viimeisin konmari-keskustelu
http://www.vauva.fi/keskustelu/2607089/konmaritus_miten_olette_toteutta…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jossain lehdessä oli hyvä juttu siitä, miten meidän pitäisi opetella kunnioittamaan tavaraa sen sijaan, että heitämme sitä kilvan pois. Minimalismi kun on vähän kuin jojolaihdutus eli ensin innolla kaikki pois ja sitten voi ostaa lisää ja taas raivata ja ostaa ja raivata ja...
Parempi olisi raivaamisen sijaan lähteä siitä, että ei vuoteen osta mitään vaan aina jotain tarvitessaan katsoo, joko sellaisen omistaa. Ja sitten vuoden kuluttua ryhtyy lajittelemaan niitä tavaroita, joita ei ole tarvinnut.
Minulla esim. on n. 60 cm korkea Tulassa tehty samovaari (isoisän vanhempien häälahja vuodelta 1906.) Perintö ja on ruokasalin nurkassa maalaisrokokoo- tyylisen kalustomme koristeellisena lisänä .
Mitä teen,maritanko ne jätekasaan, etteivät olisi kenenkään riesana enää?
En käytä tuota (palvelijoiden hiilillä joskus 1900-luvun alussa lämmittämää ) antiikkista teekeitintä enää ,minulle ja vierailleni riittää siihen tarkoitukseen kirpparilta kahdella eurolla vuosi sitten hankitulla muovisella vedenkeittimellä lämmitetty vesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jossain lehdessä oli hyvä juttu siitä, miten meidän pitäisi opetella kunnioittamaan tavaraa sen sijaan, että heitämme sitä kilvan pois. Minimalismi kun on vähän kuin jojolaihdutus eli ensin innolla kaikki pois ja sitten voi ostaa lisää ja taas raivata ja ostaa ja raivata ja...
Parempi olisi raivaamisen sijaan lähteä siitä, että ei vuoteen osta mitään vaan aina jotain tarvitessaan katsoo, joko sellaisen omistaa. Ja sitten vuoden kuluttua ryhtyy lajittelemaan niitä tavaroita, joita ei ole tarvinnut.
Siis enhän itsekkään ole kaikkea raivaamassa pois, ainoastaan sen turhakkeen, jolla en oikeasti enää tee mitään. Esim kalusteet jää paikoilleen, ja osa koriste-esineistä. Kuten sanoin, en olekkaan aikoihin mitään uutta ostanut enkä aio aloittaa nytkään. Olen joskus tehnyt sitä että siivoan kaappi kerrallaan, eikä siitä ole ollut loppujenlopuksi mihinkään. Tää koko asunnon raivaus tuntuu sopivan paremmin, että tekee kerralla kunnolla. Tottakai sen näkee vasta sitten tulevaisuudessa että miten käy, mutta ihan oikeasti tuntuu vaan niin paljon paremmalta jo nyt!
ap
Vierailija kirjoitti:
Minulla esim. on n. 60 cm korkea Tulassa tehty samovaari (isoisän vanhempien häälahja vuodelta 1906.) Perintö ja on ruokasalin nurkassa maalaisrokokoo- tyylisen kalustomme koristeellisena lisänä .
Mitä teen,maritanko ne jätekasaan, etteivät olisi kenenkään riesana enää?
En käytä tuota (palvelijoiden hiilillä joskus 1900-luvun alussa lämmittämää ) antiikkista teekeitintä enää ,minulle ja vierailleni riittää siihen tarkoitukseen kirpparilta kahdella eurolla vuosi sitten hankitulla muovisella vedenkeittimellä lämmitetty vesi.
Herättääkö se sinussa myönteisiä vai kielteisiä tunteita? Oletko iloinen siitä että se on osa sisustustasi vai onko sille vaikea löytää paikkaa? Jos se ei olisi perintö tai minkään arvoinen, säilyttäisitkö sen? Jos et omistaisi sitä vielä, ostaisitko sen itsellesi?
Jos arvostat sitä ja pidät siitä, säilytät sen tietenkin. Jos et, koita löytää sille arvostava omistaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kivaa että on paikka jonne dokumentoida fiiliksiä, antaa myös voimaa tehdä vaikkei ihan täysillä huvittaisikaan:)
Tänään olisi sitten vuorossa kylpyhuoneen raivaus ja pyykkivuoren valloitus, onneksi eilen jo tyhjäsin kaapit.
Niin ja tosiaan, itse en vain raaski heittää menemään tavaroita, jotka voivat toisille tuottaa iloa mutta ovat tarpeettomia minulle, laitan siis kierrätykseen. Eli tälläistä tämä mun "maritus";)
Ap
Kylpyhuone jynssätty ja tyhjennetty ylimääräisestä ja koneellinen pyykkiä pesty (ei mahdu enempää kuivumaan) Tälläinen raportointi tähän väliin :D
huh, asunnossa jälleen pieni kaaos, kun hävitettävät tavarat odottaa viemistä ja jäljelle jääneet hakee omaa paikkaansa. Lattia on ainakin tehokäytössä :D Löytyi kassillinen parittomia ja kulahtaneita sukkia, ihmekkös ettei mitään meinannut kiireessä koskaan löytää :D ap
Se on vähä niinku tekemättömät työt jotka rasittaa enemmän ku se mitä on tehny. Se on paha kun muuttaa, ja huomaa että siinä kannetaan samoja laatikoita jotka on hommattu pari muuttoa sitten ja laitettu sinne kamaa että järkkään nämä sitten sielä uudessa asunnossa, vuosia avaamatta olleita laatikoita. Ei niitä voi heittää suoraan menemäänkään kun juuri niissä voi olla joku tärkeä juttu mikä on ollut hukassa.
Se mikä alkaa näin nelikymppisenä vaivata, on se, että kun minusta aika jättää, niin mihin tuo kaikki tavara mitä olen haalinut joutuu, jää lapsille tai puolisolle vaivoiksi. Tavaraa pitäisi olla vaan oikeasti tärkeät, niin että perijät voi niitä pitää myös tärkeinä muistoina ym. eikä niin että sitten kamaa viedään pakettiautotolkulla kaatopaikalle. Olen miettinyt, että pitäisi laittaa tavaroihin hinnat valmiiksi takapuolelle, ei mun miehellä eikä lapsillakaan ole hajua mitä olen mistäkin maksanut, jotkut voi olla arvokkaita vaikka ei siltä näytä ja päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Se on vähä niinku tekemättömät työt jotka rasittaa enemmän ku se mitä on tehny. Se on paha kun muuttaa, ja huomaa että siinä kannetaan samoja laatikoita jotka on hommattu pari muuttoa sitten ja laitettu sinne kamaa että järkkään nämä sitten sielä uudessa asunnossa, vuosia avaamatta olleita laatikoita. Ei niitä voi heittää suoraan menemäänkään kun juuri niissä voi olla joku tärkeä juttu mikä on ollut hukassa.
No näin just. Seuraavassa muutossa lähtee kyllä sit vaan se tarpeellinen :D
Noniin, nyt on astiatkin käyty läpi, alle puolet jätin kaappiin ja muutaman rikkinäisen ja ruman tilalle ostin uudet. Kun tekee alue kerrallaan niin homma ei tunnu ylitsepääsemättömän vaikealta:) En ois millään arvannut tämän sujuvan näin hyvin ja nopeasti, kun keskustelun aloitin :D
Tilaa ammattijärjestelijä, sellaisiakin henkilöitä kuulemma nykyisin on.....