Voiko kursailijaa opettaa?

Kokeile.

Olen kokeillut. Yksi vieraista työnsi hänelle katetun kahvikupin syrjään ja sanoi, että ei tällä kertaa. Vein kupin pois. Sitten puolisoni huomasi tilanteen ja toi kupin äkkiä takaisin. Kyllä kieltäytyjään sentään 5-6 kuppia upposi, mutta jokaisesta hän tietysti kursaili täysin voimin.

Erot arki kurssi kun ja halun? Mä en näköjään erota, koska olisin B:mä jättänyt kahvit keittämättä

Meillä jos aletaan kursailla ja kieltäydytään tavan vuoksi, niin sitten ei sitä kahvia keitetä eikä vehnästä tarjota. Ei ole kyläilyt loppuneet, kursailu kylläkin. :) En jaksa emäntänä sitä typerää vatvomista. Se on huonoa käytöstä!

Voi ainakin yrittää opettaa. 

Ex-anoppi oli keittänyt tajuttoman hyvää muikkukeittoa.  Kun me muut olimme jo ruokailleet, saapui vieras ja anoppi kehotti vierasta astumaan pöytään.  Vieras kursaili oiken olan takaa ja ei sitten millään liikauttanut persaustaan ruokapöytää kohti.  Aikansa pyydeltyään, anoppi rupesi korjailemaan ruokia pöydästä riuskaan tahtiin niin vieras vinkaisi, että "jos mie sitten kuitennii.." ja puski itsensä pöytään ennen kuin kaikki ruoat hävisivat.

  Voi olla, että oppi.  Tai sitten ei :)

Vierailija kirjoitti:

Erot arki kurssi kun ja halun? Mä en näköjään erota, koska olisin B:mä jättänyt kahvit keittämättä

Eka lause ei ihan aukea.

Ei ole todellista. En tarkistanut tekstiäni ollenkaan. Piti sanomani, että en olisi ymmärtänyt tilannetta kursailuna.

Röyhkeys on rumaa, mutta on kursailukin pahimmillaan kamalaa. Joillakin se on niin syvällä sydämessä, että ei se sieltä taida kouluttamalla lähteä.

Minua ärsyttää jos syömään kutsutut ihmiset eivät suostu siirtymään ruokapöytään silloin kun ruoka on valmista ja pöydässä. Mieluummin jahkataan olohuoneen sohvalla kunnes ruoat jäähtyvät ja ruokajuomat lämpenevät. Aivan käsittämätöntä käytöstä minun mielestäni.

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsyttää jos syömään kutsutut ihmiset eivät suostu siirtymään ruokapöytään silloin kun ruoka on valmista ja pöydässä. Mieluummin jahkataan olohuoneen sohvalla kunnes ruoat jäähtyvät ja ruokajuomat lämpenevät. Aivan käsittämätöntä käytöstä minun mielestäni.

Jahkailu loppuu, kun kannat ruoat pois pöydästä. Kokeiltu on. Tepsi kerralla.

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsyttää jos syömään kutsutut ihmiset eivät suostu siirtymään ruokapöytään silloin kun ruoka on valmista ja pöydässä. Mieluummin jahkataan olohuoneen sohvalla kunnes ruoat jäähtyvät ja ruokajuomat lämpenevät. Aivan käsittämätöntä käytöstä minun mielestäni.

Suomalainen kursailuohjesääntö määrää, että pöytään saa alkaa siirtyä vasta kun emäntä/isäntä kolmannen kerran kutsuu. Eikä sittenkään sovi rynnätä, vaan pitää alkaa usuttaa muita menemään edellä.

Mun suvussa on tapana tehdä hirveä show omien osuuksien maksamisesta, jos joku on vaikka ostanut yhteiselle sukulaiselle lahjan toisenkin puolesta (siis niin että lahja tulee sekä henkilöltä a että henkilöltä b). Jos a on ostanut lahjan ja b tarjoaa a:lle omaa osuuttaan lahjan hinnasta, niin a:n "kuuluu" ruveta kursailemaan ja väkisin kieltäytymään rahasta, siinä missä b:n "kuuluu" aivan väkivalloin suorastaan tunkea tuo raha a:lle :'D AINA :D

Mulla olisi jäänyt kahvi keittämätta. Ilmeisesti olen liian Asperger kun olen aina ottanut tuon tyyppiset kieltäytymiset kyllä ihan tosissaan :D.

Vierailija kirjoitti:

Mun suvussa on tapana tehdä hirveä show omien osuuksien maksamisesta, jos joku on vaikka ostanut yhteiselle sukulaiselle lahjan toisenkin puolesta (siis niin että lahja tulee sekä henkilöltä a että henkilöltä b). Jos a on ostanut lahjan ja b tarjoaa a:lle omaa osuuttaan lahjan hinnasta, niin a:n "kuuluu" ruveta kursailemaan ja väkisin kieltäytymään rahasta, siinä missä b:n "kuuluu" aivan väkivalloin suorastaan tunkea tuo raha a:lle :'D AINA :D

Mun äidillä ja hänen siskoillaan sama. Yksi on hoitanut jonkin jutun, johon on mennyt rahaa, ja sitten kun muut tarjoavat hänelle omaa osuuttaan, niin voi sitä kiertelyn ja kaartelun määrää. Sitä rahaa ei muka millään voi ottaa vastaan, ja toiset vain on tunkemassa seteliä käteen, että ota nyt. Huvittavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsyttää jos syömään kutsutut ihmiset eivät suostu siirtymään ruokapöytään silloin kun ruoka on valmista ja pöydässä. Mieluummin jahkataan olohuoneen sohvalla kunnes ruoat jäähtyvät ja ruokajuomat lämpenevät. Aivan käsittämätöntä käytöstä minun mielestäni.

Suomalainen kursailuohjesääntö määrää, että pöytään saa alkaa siirtyä vasta kun emäntä/isäntä kolmannen kerran kutsuu. Eikä sittenkään sovi rynnätä, vaan pitää alkaa usuttaa muita menemään edellä.

Rikon tätäkin sääntöä häpeilemättä.

Kun pyydetään pöytään, menen. Kahvihan jäähtyy siellä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun suvussa on tapana tehdä hirveä show omien osuuksien maksamisesta, jos joku on vaikka ostanut yhteiselle sukulaiselle lahjan toisenkin puolesta (siis niin että lahja tulee sekä henkilöltä a että henkilöltä b). Jos a on ostanut lahjan ja b tarjoaa a:lle omaa osuuttaan lahjan hinnasta, niin a:n "kuuluu" ruveta kursailemaan ja väkisin kieltäytymään rahasta, siinä missä b:n "kuuluu" aivan väkivalloin suorastaan tunkea tuo raha a:lle :'D AINA :D

Mun äidillä ja hänen siskoillaan sama. Yksi on hoitanut jonkin jutun, johon on mennyt rahaa, ja sitten kun muut tarjoavat hänelle omaa osuuttaan, niin voi sitä kiertelyn ja kaartelun määrää. Sitä rahaa ei muka millään voi ottaa vastaan, ja toiset vain on tunkemassa seteliä käteen, että ota nyt. Huvittavaa.

Jep :D Ja sitten se "voittaja" eli se joka saa annettua rahan tai vastaavasti se joka onnistuu olemaan ottamatta rahaa vastaan saa kenties jonkinlaisen marttyyrinviitan tai sädekehän kiillotuksen saavutuksestaan.

Jos emäntä tarjoutuu keittämään kahvit, eikä minulle maistu, sanon ei kiitos ja ihan oikeasti tarkoitan sitä. Inhoan tuputtamista. Jos kaffe on jo valmiina pöytään katettuna, juon yhden kupillisen kohteliaisuudesta. Ei ole vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun suvussa on tapana tehdä hirveä show omien osuuksien maksamisesta, jos joku on vaikka ostanut yhteiselle sukulaiselle lahjan toisenkin puolesta (siis niin että lahja tulee sekä henkilöltä a että henkilöltä b). Jos a on ostanut lahjan ja b tarjoaa a:lle omaa osuuttaan lahjan hinnasta, niin a:n "kuuluu" ruveta kursailemaan ja väkisin kieltäytymään rahasta, siinä missä b:n "kuuluu" aivan väkivalloin suorastaan tunkea tuo raha a:lle :'D AINA :D

Mun äidillä ja hänen siskoillaan sama. Yksi on hoitanut jonkin jutun, johon on mennyt rahaa, ja sitten kun muut tarjoavat hänelle omaa osuuttaan, niin voi sitä kiertelyn ja kaartelun määrää. Sitä rahaa ei muka millään voi ottaa vastaan, ja toiset vain on tunkemassa seteliä käteen, että ota nyt. Huvittavaa.

Jep :D Ja sitten se "voittaja" eli se joka saa annettua rahan tai vastaavasti se joka onnistuu olemaan ottamatta rahaa vastaan saa kenties jonkinlaisen marttyyrinviitan tai sädekehän kiillotuksen saavutuksestaan.

Täällä sitä rahaa on joskus tuputettu jopa meille lapsille. "No minä annan tämän sitten Pirjo-Sinikalle, jos sinä et sitä huoli." Siinä vaiheessa aikuiset ei enää kehtaa sanoa, että annapas Pirjo-Sinikka ne rahat takaisin Maikki-tädille.

Suomessa on tässä alueellisia eroja. Hämeessä kursaillaan olan takaa. Se on ollut minulle vaikeaa oppia. En oikein tahdo jaksaa kursailijoita. Se ärsyttää. Tulee mieleen sanoa, että EI SIT VÄKISIN.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun suvussa on tapana tehdä hirveä show omien osuuksien maksamisesta, jos joku on vaikka ostanut yhteiselle sukulaiselle lahjan toisenkin puolesta (siis niin että lahja tulee sekä henkilöltä a että henkilöltä b). Jos a on ostanut lahjan ja b tarjoaa a:lle omaa osuuttaan lahjan hinnasta, niin a:n "kuuluu" ruveta kursailemaan ja väkisin kieltäytymään rahasta, siinä missä b:n "kuuluu" aivan väkivalloin suorastaan tunkea tuo raha a:lle :'D AINA :D

Mun äidillä ja hänen siskoillaan sama. Yksi on hoitanut jonkin jutun, johon on mennyt rahaa, ja sitten kun muut tarjoavat hänelle omaa osuuttaan, niin voi sitä kiertelyn ja kaartelun määrää. Sitä rahaa ei muka millään voi ottaa vastaan, ja toiset vain on tunkemassa seteliä käteen, että ota nyt. Huvittavaa.

Jep :D Ja sitten se "voittaja" eli se joka saa annettua rahan tai vastaavasti se joka onnistuu olemaan ottamatta rahaa vastaan saa kenties jonkinlaisen marttyyrinviitan tai sädekehän kiillotuksen saavutuksestaan.

Täällä sitä rahaa on joskus tuputettu jopa meille lapsille. "No minä annan tämän sitten Pirjo-Sinikalle, jos sinä et sitä huoli." Siinä vaiheessa aikuiset ei enää kehtaa sanoa, että annapas Pirjo-Sinikka ne rahat takaisin Maikki-tädille.

Sama täällä! :D ollaankohan me samasta suvusta...