Lue keskustelun säännöt.
Palasin Suomeen pitkän ulkomaanmatkan jälkeen ja MASENNUIN heti...
28.05.2016 |
Olin kolme kuukautta poissa Suomesta ja tulin takaisin kotiin viime viikonloppuna. En muistanutkaan, että Suomi on näin ankea paikka: ei ihmisiä missään, naapurit ei tervehdi rappukäytävässä, bussissa kaikki tuijottavat ulos ilmeettöminä. Sää on sentään näin kesällä siedettävä ja valoa riittää pitkälle iltaan, mutta tämä sosiaalinen ahdistavuus on omaa luokkaansa. Tekisi mieli muuttaa pysyvästi pois..
Kommentit (67)
Minusta tuntuu, että suomessa ollessa päivät vaan kuluvat kotona haahuillen. Lasten kanssa pitää olla tarkka rytmi. Elämä on jotenkin kauhean vakavaa. Ulkomailla ollessa syömään voi lähteä lasten kanssa vaikka iltayhdeksältä, joka puolella on iloisia ihmisiä. Elämästä vaan nauttii enemmän. Ainut hyvä asia on Suomen turvallisuus ja siksi asumme Suomessa. T. Kahden kulttuurin perhe
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomi on siis tosi paska maa, mutta kyllä sen kestää kun muistaa, että täältä saa seinästä ILMAISEKSI TOISTEN KYHNYÄ :)
Mä olen aina ihmetellyt, kun kuulee tätä, että naapurit eivät tervehdi. Olen asunut pääkaupunkiseudulla neljässä eri kerrostalossa ja jotain yksittäistapausta lukuunottamatta kaikki naapurit ovat tervehtineet. Monien kanssa on jutusteltukin niitä näitä.
Sinänsä kyllä itsekin viihdyn myös ulkomailla.
Täysi komppi AP:lle.Olin itsekin juuri hieman pitemmän pätkän ulkomailla, ja tuntuu etten enää oikein edes sopeudu takaisin juuri noista ap:n luettelemista syistä.
Ja niille jotka sanovat että voihan sitä itse aloittaa rupattelemaan muille jne, niin olen yrittänyt, enkä ole saanut kovin positiivista vastetta...Tuntuu että pidetään suurinpiirtein kylähulluna! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kun olin puoli vuotta ulkomailla ja elin sitä arkea, niin Suomen ilmapiiri iski pahasti vasten kasvoja. Yhtäkkiä arki ei ollutkaan enää hymyä, jutustelua ihmisten kanssa kassajonossa tai liikennevaloissa, ei tuntunut edes siltä, että voi käyttää tiettyjä vaatteita kun selluliitti näkyy.
Ensimmäisen kuukauden makasin kotona ja kävin ulkona vain kaupassa. Nyt arki on alkanut rullaamaan, mutta masennus on selkeästi läsnä voimakkaampana kuin ulkomailla. Minulla on masennuslääkitys ollut jo pari vuotta, mutta selkeästi helpotti kun oli pois Suomesta. Ulkomailla asuessani ainut kerta kun itkin oli silloin, kun tajusin, että joudun tulemaan takaisin. Täällä itken melkein päivittäin.
Aina sanotaan, ettei maisemanvaihdos poista niitä ongelmia. Ei poista, mutta voi helpottaa selkeästi. Olen muuttamassa syksyllä takaisin tuohon maahan, en vain pysty elämään täällä, kun tiedän, että voin olla onnellisempi muualla.
Suomessa ei ole kerjäläisiä kaduilla (paitsi kuulemma Helsingissä romanialaisia kesäisin). Minusta se on jo erittäin hyvä syy asua täällä. Mutta onhan siellä Espanjassa lämpimämpää, toki myös likaisempaa ja rauhattomampaa. Itse en haluaisi asua missään muualla kuin isänmaassani. Osaan kyllä hymyillä ja sanoa hei ja jutella ventovieraiden kanssa, ja kyllä metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. Ehkä ap:n pitäisi katsoa peiliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä maassa te pois kaipaavat olette käyneet?
Olen samaa mieltä siitä, että me suomalaiset olemme usein aika kömpelöitä ja sisäänpäin lämpiäviä käytöksessämme. Mutta minulle on ulkomailla tullut silti usein paniikinomainen tunnelma, että ihmisiä on liikaa, hukun massaan, katoan, lakkaan olemasta olemassa.
Suomessa usein kehotetaan katsomaan peiliin, kun joku mainitsee epäkihdista. Ikään kuin käännetään olosuhteet yksilön syyksi. Osa kielteistä ajatteluamme tämäkin.
Mitt minä en ole tuntenut oloani sen kotoisammaksi Suomen ulkopuolellakaan. Tuntuu, etten kuulu oikeastaan mihinkään, mitt eniten sittenkin tänne, äidinkieleni maahan.
Suomalaisten siakaspalvelijoiden tylyys yllättää aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on aina ihana tulla lomalle Suomeen, ja vuodenajalla ei väliä. Suomessa on hiljaista, elämässä on rauhallinen rytmi ja selkeät vuodenaikojen vaihtelut tuovat kiinnostavuutta. Ihmiset ovat myös rauhallisia ja pääsääntöisesti ystävällisiä ja hyväntahtoisia. Meillä suomalaisilla on jokin mystinen yhteys, sillä usein ymmärrämme toisiamme ilman puhetta.
Ymmärrämmekö? Olet onnellinen, jos todella tunnet noin.
Mulla tää mää on Yhdysvallat. Kaipaan sitä tunnetta, että on yksi miljoonista, osa massaa, näkymätön jos haluaa. Mulle se ihmisten vähyys on paljon ahdistavampaa. Ja joo maa ei todellakaan ole mikään unelma ja niitä huonoja puolia on kyllä järjettömästi, mutta se tunne siellä arkea viettäessä on vaan paljon levollisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos Suomi olisi itsessään masentava, se tarkoittaisi, että kaikki suomalaiset olisivat masentuneita. Ongelma on pääsi sisällä.
Jos nyt lähdetään sitä pilkkua oikein kynsiviilalla viilailemaan niin se, että jotain asiaa sanotaan masentavaksi ei tarkoita sitä että kaikki kokisivat asian masentavaksi, vaan sitä että asia on puhujalle masentava.
Vierailija kirjoitti:
Yhtäkkiä arki ei ollutkaan enää hymyä, jutustelua ihmisten kanssa kassajonossa tai liikennevaloissa,
Tartutaas tähän yksityiskohtaan. Kun kokeilit mitä tapahtui?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon käynyt yli 60 maassa, enkä oo huomannut juuri eroa tossa bussikäyttäytymisessä.
Suomessa on hyvä asiakaspalvelukin.
Minun unelmani on lähteä täältä. Elämäni onnellisimman ajan vietin teininä Italiassa. Se tunne kun tänne palasi.. :( vieläkin itkettää. Turvallisuus on ainoa plussa. Muuten tuntui kaikki niin sanoin kuvaamattoman ankealta ja kuolleelta. Olen ollut masentunut jo pitkään. Olen perheellinen, ei ole helppo lähteä mutta olen aina tuntenut olevani ulkopuolella kaikesta täällä. Kaikki on niin vakavaa ja ankeaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla tää mää on Yhdysvallat. Kaipaan sitä tunnetta, että on yksi miljoonista, osa massaa, näkymätön jos haluaa. Mulle se ihmisten vähyys on paljon ahdistavampaa. Ja joo maa ei todellakaan ole mikään unelma ja niitä huonoja puolia on kyllä järjettömästi, mutta se tunne siellä arkea viettäessä on vaan paljon levollisempi.
Olet siis ollut jossain suurkaupungissa. Se ei ole koko USA. Kyllä sielläkin on paikkoja joissa ei juuri ihmisiä näy.
Aikoinaan lahdin minakin juuri tuon ylapuolella kuvaillun kaipuun takia... Siis halusin asua todellisessa suurkaupungissa, hukkua siihen ihmismassaan ja olla samalla ihan oma itseni. Muistan kun teinina nykyisessa kotikaupungissa kavin lomailemassa, oloni oli vapaa ja tuntui kuin olisin pystynyt hengittamaan kunnolla! Muutaman vuoden jalkeen lahdinkin Suomesta, enka ole tulossa takaisin.
Lomaillessani toki pidan Suomesta ja siita hiljaisuudesta, mutta ei minusta ole enaa sellaiseen elamaan. Tykkaan juuri siita monien inhoamasta "small talkista" vaikka kaupan kassan tai bussikuskin kanssa. Vaikka juttelen monille enemman ja vahemman syvallisesti, ei minulla ole koskaan sellainen olo, etta naapurini tai kukaan muukaan kyylaisi, olisi kateellinen tai juoruilisi minusta tai perheestani.
Eli ap:lle sanoisin: luota vaistoihisi ja todellakin kokeile siipiasi siella, missa sinusta tuntuu hyvalta asua. Muuttaminen ulkomaille tarkoittaa aina luopumista jostain (esim. perhetta, ystavia, ihanaa luontoa nakee harvoin), mutta tilalle voi tulla jotain ihan yhta hyvaa ja ihania yllatyksia. Takaisin Suomeen paaset kuitenkin helposti, jos jostain syysta sinne haluat.
Vierailija kirjoitti:
Olin kolme kuukautta poissa Suomesta ja tulin takaisin kotiin viime viikonloppuna. En muistanutkaan, että Suomi on näin ankea paikka: ei ihmisiä missään, naapurit ei tervehdi rappukäytävässä, bussissa kaikki tuijottavat ulos ilmeettöminä. Sää on sentään näin kesällä siedettävä ja valoa riittää pitkälle iltaan, mutta tämä sosiaalinen ahdistavuus on omaa luokkaansa. Tekisi mieli muuttaa pysyvästi pois..
Komppaan täysillä!! Kohta 10 vuotta eteläisessä Euroopassa asuneena tiedän kyllä tunteen - vaikken olekaan näiden vuosien varrella käynyt kuin kai kolme kertaa Suomessa, viikon kerrallaan. Se synkeys ja toisaalta ilkeämielisyys, jonkalaista en ole täällä kokenut...täällä ihmistä pidetään hyvin outona ja myös typeränä, jollei tervehdi. Aina on muistettava myös kysyä, mitä kuuluu - vaikkei sitten muuta tulisikaan vastaukseksi kuin kohteliaisuusfraasi "kiitos hyvää".
Tämä valo ja lämpö ja lempeä suhtautuminen kanssaihmisiin. Mamuja täällä ei myös ole. Jos tosin ei sosiaaliturvaakaan (asialla lienee jotain tekemistä em. kanssa?)
Ja ei, en kerro, missä asun!
Ymmärrän aloittajaa niiiiiin hyvin.
Itse asun reilut puolet vuodesta ulkomailla ja aina, kun palaan Suomeen, elän pari kuukautta kuin jossain masentuneessa sumussa. Tuntuu kuin siirtyisi värielokuvasta mustavalkoiseen versioon, niin iso kontrasti sitä tulee. Kun pääsen takaisin uuteen kotimaahani (kyllä, nimenomaan näin päin tämä on pakko ajatella!), ensimmäisen viikon olen paitsi onnellinen paluustani, myös kauhuissani siitä, että jossain vaiheessa on taas pakko mennä takaisin Suomeen. Pahinta on nimenomaan se muutoshetki - ensimmäiset viikot ja kuukaudet Suomessa ovat kamalan ahdistavia. Sitten sitä jotenkin turtuu ja taantuu takaisin suomalaisen kulttuurin tasolle.
Minäkin pidän siitä, että ympärillä on paljon ihmisiä koko ajan. On aivan erilaista liikkua yksin suurkaupungissa kuin suomalaisessa kaupungissa, sitä ei tunne itseään lainkaan yksinäiseksi koska ympärillä koko ajan tapahtuu kaikkea. Kukaan ei myöskään kyttää tai tuijota, mitä taas Suomessa tehdään koko ajan. Myös suvaitsevaisuus on aivan eri sarjassa, sitä saa pukea ja puhua ja touhuta paljon vapautuneemmin, kukaan ei paheksu ollenkaan niin helposti kuin Suomessa.
Tulipa ikävä kotiin. <3 Enää kaksi kuukautta tätä Suomi-kakkua lusittavana.
Näinhän sen on oltava, koska "minun omat kokemukset = ainoa totuus".
Itse tervehdin kaikkia naapureita.