Minun ei ilmeisesti ole tarkotettu olemaan onnellinen...
Osittain syytän itseäni. En ole koskaan osannut tehdä fiksuja ratkaisuja. Valitsen aina väärin. Välillä olen sisuuntunut ja ajatellut, että "minä kyllä näytän", mutta aina epäonnistun. Hävettää tunnustaa, että olen luuseri. Vähitellen olen ajanut itseni umpikujaan. Eri syistä johtuen jokainen unelmani on vähitellen haihtunut ilmaan. Nyt mietin, että ehkä kaikkien ihmisten ei olekaan tarkoitus olla onnellisia. Miten osaisin tyytyä osaani?
Kommentit (4)
Tunnen vähän samoin. Minua painavat raskaat ajatukset asioista, joita minulle on tehty ja joista olen kärsinyt, ilman, että olinkaan syyllinen, vaikka aikoinaan ajattelin ne saavani omaa ansiotani. Ei tässä oikein voi olla onnellinen, kun niitä tehtyjä tekoja ei tee mikään tekemättömiksi.
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla olet mielestäsi luuseri?
Miten tuohon vastaisin... En ole saavuttanut mitään eikä minulla ole mitään tavoitteitakaan enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla olet mielestäsi luuseri?
Miten tuohon vastaisin... En ole saavuttanut mitään eikä minulla ole mitään tavoitteitakaan enää.
tämä siis ap
Millä tavalla olet mielestäsi luuseri?