11 v tytär muuttuu inhottavaksi kun kaveri kylässä

Tyttärellä on erilliset kaveri- ja kotiroolit. Voisit jutella hänen kanssaan, kumman lainen hän oikeasti haluaa olla.

Minä sanon suoraan kaverin läsnäollessa, että noin ei käyttäydytä. Onhan se noloa, mutta, kumpi meistä on aikuinen ja kumpi lapsi...

Ilmeisesti lapsesi tykkää alistaa ja päsmäröidä kavereitaan. Olisko pienen puhuttelun aika siitä että kuinka niitä kavereita pitäisi kohdella.

Etkö osaa pistää lastasi kuriin?

Lapsen paha käytös johtuu vanhempien heihin purkamasta pahasta mielestä. Kunhan lapsesi tutustuu päsmäröivään ystävään, niin toinen ei anna kohdella itseään pahasti. Voisiko lapsi myös tavallaan "näyttää" sinulle, että ähäkutti, uskallanpas sanoa jollekulle pahasti, katso äiti ja sanoisin sinullekin, vaikka en pystykään, kun olet epäreilu voimankäyttäjä, mutta tämä kaveri ei ole? Että älä äiti luule, etten mä haluaisi sullekin sanoa?

Juttele tästä tytön kanssa. Kerro, että käytös tuntuu sinusta kurjalta. Koeta saada tyttö miettimään, miksi hän on sinulle ilkeä, kun joku muu on paikalla. Tyttö voi saada itsekin oivalluksia omasta käyttäytymisestään. Elämä on oppimista.

Haitanneeko tuo nyt paljoakaan? Kyllä tyttö siitä kasvaa.

Nolaa tyttäresi ihan kunnolla, anna sille selkäsauna kaverin katsoessa vieressä. Eiköhän opi olemaan sen jälkeen.

Se on vain puolustautumiskeino. Ei saa mennä liian lässyksi ja oman vanhemman "nolo" ulkonäkö voi olla myös yksi häpeilyn aihe. Se yleensä purkautuu ilkeilynä, sillä kun lapsi haukkuu ja on ilkeä toiselle, syynä on se että hän haluaa nostaa itsensä muiden silmissä tämän "nolon" ihmisen yläpuolelle. Monella nuorella ihmisellä ei ole vielä vahvaa itsetuntoa eikä järkeä päässä, joten silloin ilkeilyt muita kohtaan ovat vahvimmillaan. Tuon ikäiselle on tärkeää olla cool. Kaikki lapset häpeävät jossain vaiheessa vanhempiaan, yleensä juuri 10-17-vuotiaina, jotkut vielä myöhemminkin. Se menee kuitenkin yleensä ohi, mikäli nuori pääsee itsenäistymään.

Meillä oli aikoinaan sama tilanne. Kaverien yökyläilyt oli pakko kieltää, kun tytär oli kun riivinrauta ja mä jouduin viihdyttään tytön kaveria. Se oli onneks ohimenevä ilmiö. Juttele tytön kanssa.

Sulla on siellä joku "mean girl", joka haluaa olla suosittu jne, ja on todellisuudessa pieni biatch. Keskustelun paikka. Häpeäisin. Sano se tytölle, että "häpeän sinua ja käyttäytymistäsi".

Mun tytär vastaa joskus todella inhottavasti mulle, tiuskii koiralle, ja mäkätti toissa kertana poikaystävälleenkin(turhasta) jo heti ovella. Sanon jo siinä tilanteessa, että noin sä et meille kenellekään  puhu, lopeta heti tuollainen. Ja hän yrittää toki puolustautua nolona, mutta mikään ei oikeuta puhumaan meille niin, ja toistan sanomani. Lopettaa tiuskimiset siihen.

Mun tyttärellä oli teininä kans kummallisia vaiheita, tai oireita. Se muuttui joskus ihan kavereidensa kaltaiseksi, oli röyhkeä ja ilkeä toisin kuin normaalisti, puhui jopa samalla tavalla. Puuttuisin tytön seuraan. Ei ehkä parasta mahdollista.

Aikuisena on siis muuttunut enemmän takaisin omaksi itsekseen.

Vierailija kirjoitti:

Haitanneeko tuo nyt paljoakaan? Kyllä tyttö siitä kasvaa.

Tai sitten ei. Minun yli 3-kymppinen sisko tekee sitä vieläkin aina välillä, kohteinaan minä ja miehensä. Tosi rasittavaa se tölviminen ja nolaaminen sekä kovan esittäminen. Huvittavaa on se, että tuo ihminen on aina meidän seurassa niin kovaa niin kovaa eikä arkaile suutansa avata asiasta kuin asiasta. Sitten taas omien kavereidensa ja tuntemattomien keskuudessa on nössykkä jonka yli muut jyräävät surutta eikä tuo saa suutansa auki lainkaan vaikka siinä nimenomaan pitäisi se tehdä.