Miten olette palauttanet kadonneen kipinän?

Meidän elämä on mennyt kovin arkiseksi kiireiden keskellä. Älkää käsittäkö väärin, perusarki ja sen mukavuus ja yhteys siinä on yksi avioliiton kulmakivia, ei ne kynttiläillalliset, lomamatkat ym, jotka totta kai on tärkeitä myös, mutta myös arjessa pitää olla sitä kipinää. Rakkautta on, mutta onhan se laimentunut, kun elää aika hetkistä elämää, sitä helposti elää ikään kuin toisen ohi, eikä aina ehdi ja muista keskustella, hoitaa vain arjen asiat. Tilanne on aina vähän parempi, kun rentoudutaan mökillä koko perheen voimin. Itse olen suunnitellut, tai siis yhdessä suunniteltu, yhteistä viikonloppulomaa joku viikonloppu. Lapsi menee mummolaan silloin, koska viihtyy siellä ihanasti ja aina kyselee, että millon pääsee taas maalle sinne, joten ei ole kyse siitä, että hänet sinne dumbattaisi hoitoon väkisin. Ne tapaamiset on tärkeitä mummolle ja lapselle ja molemmat niitä pyytää. Meillä koskettelu jäänyt, pussailu ja sellainen läheisyys myös. Niin ja se seksi. Olen kyllä pitänyt itsestäni huuolta urheilemalla ja syömällä terveellisesti, joten mitään ulkonäkömuutoksia ei ole tapahtunut, ihan yhtä hoikka olen kuin ennen lasta, mutta mies ei vaan kiinnostu seksistä kuin ennen. Eikä ulkonäkö kyllä saisikaan vaikuttaa, sisin on tärkein, mutta mainitsin tuon, jos joku päättää heittää sen klassisen "oletko lihonut" -kommentin. Ehkä juuri tämä arjen kiire on kaikkeen syynä. hyväksyn kiireen ja erilaiset vaiheet, mutta tuntuu, että ajaudutaan erilleen, ettei häntä enää niin kiinnosta, tai aina muakaan, meidän juttu.

Muita ei ole kummallakaan. Tosin minua on piirittänyt toinen mies, vanha ystäväni, mutta mitään vastakaikua en anna, minulla on jo avioliitto elämäni miehen kanssa, joten eipä muut kiinnosta, enkä tietysti tekisi mitään vaikka kiinnostaisikin. Toki huomio imartelee ja sanomiset, että jos joskus eroan niin hän on täällä ja valmiina, mutta en ruoki sitä juttua mitenkään. Jos olisin vapaa, hän olisi mielenkiintoinen, mutta mieheni ohitse hän ei mene edes ajatuksen tasolla. Tämän olen tehnyt täysin selväksi. Joskus mietin, etteikö miehellä olisi toinen ihastuksen kohde, koska kiinnittää vähemmän huomiota minuun ja meihin, mutta toisaalta mitään muita merkkejä ei ole ja haluan luottaa. Olen ihan ehdoton siinä, että jos liitto ei yrityksistä huolimatta toimi niin se päätetään asiallisesti, ei pettämällä. Tätä yritystä nyt siis haluaisin aloitella ja kysyisinkin onko moni ollut samassa tilanteessa. Havahduin aika myöhään tähän, toivottavasti en liian myöhään. Miten te muut olette saaneet uudestaan kipinää syttymään?

Olis tosi mukava kuulla, oisko kellään vastaavia kokemuksia.