Yle Teema nyt. Selittäkää minulle kapellimestarin työ.

Näin vuosia eri orkestereissa soittaneena ei voi kuin nauraa näitä "miksi muka tarvitaan osaahan ne kaikki soittaa" kommentteja.

No, yritän nyt antaa muutaman esimerkin siitä, että miksi sitä kapellimestaria todellakin tarvitaan:

- tempo, jonka aloittajakin mainitsi, on yksi tärkeimmistä. Ja ei, sitä ei voida vain keskenään sopia alussa tms, koska kappaleen sisällä tempo saattaa vaihdella, ja on aika epätodennäköistä että kertasopimuksella kaikki ne kymmenet soittajat pysyisivät sen koko 15min teoksen ajan samassa tempossa

- teoksen "sävyt", ai että haluaisin oikein että joskus kuulisitte kun joku orkesteri paukuttaa vaikka tuttua Finlandiaa kaikki vaan omalla voimakkuudellaan.. ja taas ei, soittajat eivät itse voi vain tehdä tätä, koska keskeltä orkesteria et kuule, onko jokin soitin nyt liian kova tai hiljainen tai pääseekö vaikka jokin soolo läpi kunnolla

- soittajien pysyminen mukana - ei, ei voi vain laskea tahteja, siellä voi olla vaikka 78 tahtia taukoa normisoittajallakin, kyllä siinä menee sekaisin ja lähtee helposti väärään kohtaan. Ja joku täällä jo mainitsikin perkussiot, siellä kun on samalla ihmisellä joku 15 eri soitinta soitettavana ja se ei mistään omista nuoteistaan näe, mitä muu orkesteri tekee sillä hetkellä kun niitä lautasia pitäisi iskeä, niin se on kyllä ilman kapua aika mahdotonta

Tässä nyt pari ensimmäisenä mieleen tullutta "ilmiselvintä" esimerkkiä, aukeaako nyt, miksi ne ei voi vain soittaa siellä jotain kaaosta toistensa päälle ne soittajat?

Vierailija kirjoitti:

Näin vuosia eri orkestereissa soittaneena ei voi kuin nauraa näitä "miksi muka tarvitaan osaahan ne kaikki soittaa" kommentteja.
No, yritän nyt antaa muutaman esimerkin siitä, että miksi sitä kapellimestaria todellakin tarvitaan:
- tempo, jonka aloittajakin mainitsi, on yksi tärkeimmistä. Ja ei, sitä ei voida vain keskenään sopia alussa tms, koska kappaleen sisällä tempo saattaa vaihdella, ja on aika epätodennäköistä että kertasopimuksella kaikki ne kymmenet soittajat pysyisivät sen koko 15min teoksen ajan samassa tempossa
- teoksen "sävyt", ai että haluaisin oikein että joskus kuulisitte kun joku orkesteri paukuttaa vaikka tuttua Finlandiaa kaikki vaan omalla voimakkuudellaan.. ja taas ei, soittajat eivät itse voi vain tehdä tätä, koska keskeltä orkesteria et kuule, onko jokin soitin nyt liian kova tai hiljainen tai pääseekö vaikka jokin soolo läpi kunnolla
- soittajien pysyminen mukana - ei, ei voi vain laskea tahteja, siellä voi olla vaikka 78 tahtia taukoa normisoittajallakin, kyllä siinä menee sekaisin ja lähtee helposti väärään kohtaan. Ja joku täällä jo mainitsikin perkussiot, siellä kun on samalla ihmisellä joku 15 eri soitinta soitettavana ja se ei mistään omista nuoteistaan näe, mitä muu orkesteri tekee sillä hetkellä kun niitä lautasia pitäisi iskeä, niin se on kyllä ilman kapua aika mahdotonta

Tässä nyt pari ensimmäisenä mieleen tullutta "ilmiselvintä" esimerkkiä, aukeaako nyt, miksi ne ei voi vain soittaa siellä jotain kaaosta toistensa päälle ne soittajat?

Tätä kohtaa en oikein tajua. Miten ihmeessä sen oman osan soittaminen on niin vaikeaa ja siinä menee sekaisin, mutta kapellimestari sitten ei kuitenkaan mene sekaisin niissä tahdeissa ja nuoteissa? Ja miten tällaiset asiat toimivat esimerkiksi pienemmän bändin kohdalla, jolla ei ole kapellimestaria. Missä se raja sitten menee, että esimerkiksi kvartetti pystyy kyllä soittamaan kukin oman osuutensa ilman kapellimestaria pitkienkin taukojen kanssa, mutta ison orkesterin kanssa se nuottien seuraaminen on mahdotonta?

Pääosa duunista tehdään ennen kuin yleisö on paikalla, harjoituksissa. Kappale käydään moneen kertaan lävitse ja mestari antaa ohjeita, kommentoi, sparraa...

Ja vielä tuohon, että jollakulla on 15 soitinta soitettavana, eikä voi millään nähdä omista nuoteistaan, milloin niitä pitää soittaa. Miten se kapellimestari sitten ilmaisee sille soittajalle, että nyt kilisytät sitä triangelia ja seuraavaksi patarumpua, jos ei se soittaja ole yhtään perillä omista osuuksistaan? Ihan järjetön väite kyllä mielestäni tuo, ettei voi muka millään tietää, milloin sitä triangelia kuuluu kilistää. Kai tuollaiseen orkesteriin päästäkseen pitäisi jonkun verran tajuta nuottien päälle tai edes muistaa se soitettava kappale jotenkin, jos nuoteista seuraaminen on vaikeaa.

Minä oon aina ajatellut, että kapellimestari tulkitsee teoksen instrumenttinaan koko orkesteri. Enempää en asiasta ymmärrä. Saa selittää, mutta asiallisesti.

Se ammattimuusikko, joka jossain tuolla  aikaisemmassa kommentissaan katsoi asiakseen ylimielisesti pilkata tietämättömiä, osoitti vain lapsellisuutensa. Yleensä kai jonkin asian syvällinen osaaminen tekee ihmisen nöyräksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin vuosia eri orkestereissa soittaneena ei voi kuin nauraa näitä "miksi muka tarvitaan osaahan ne kaikki soittaa" kommentteja.No, yritän nyt antaa muutaman esimerkin siitä, että miksi sitä kapellimestaria todellakin tarvitaan:- tempo, jonka aloittajakin mainitsi, on yksi tärkeimmistä. Ja ei, sitä ei voida vain keskenään sopia alussa tms, koska kappaleen sisällä tempo saattaa vaihdella, ja on aika epätodennäköistä että kertasopimuksella kaikki ne kymmenet soittajat pysyisivät sen koko 15min teoksen ajan samassa tempossa- teoksen "sävyt", ai että haluaisin oikein että joskus kuulisitte kun joku orkesteri paukuttaa vaikka tuttua Finlandiaa kaikki vaan omalla voimakkuudellaan.. ja taas ei, soittajat eivät itse voi vain tehdä tätä, koska keskeltä orkesteria et kuule, onko jokin soitin nyt liian kova tai hiljainen tai pääseekö vaikka jokin soolo läpi kunnolla- soittajien pysyminen mukana - ei, ei voi vain laskea tahteja, siellä voi olla vaikka 78 tahtia taukoa normisoittajallakin, kyllä siinä menee sekaisin ja lähtee helposti väärään kohtaan. Ja joku täällä jo mainitsikin perkussiot, siellä kun on samalla ihmisellä joku 15 eri soitinta soitettavana ja se ei mistään omista nuoteistaan näe, mitä muu orkesteri tekee sillä hetkellä kun niitä lautasia pitäisi iskeä, niin se on kyllä ilman kapua aika mahdotonta

Tässä nyt pari ensimmäisenä mieleen tullutta "ilmiselvintä" esimerkkiä, aukeaako nyt, miksi ne ei voi vain soittaa siellä jotain kaaosta toistensa päälle ne soittajat?

Tätä kohtaa en oikein tajua. Miten ihmeessä sen oman osan soittaminen on niin vaikeaa ja siinä menee sekaisin, mutta kapellimestari sitten ei kuitenkaan mene sekaisin niissä tahdeissa ja nuoteissa? Ja miten tällaiset asiat toimivat esimerkiksi pienemmän bändin kohdalla, jolla ei ole kapellimestaria. Missä se raja sitten menee, että esimerkiksi kvartetti pystyy kyllä soittamaan kukin oman osuutensa ilman kapellimestaria pitkienkin taukojen kanssa, mutta ison orkesterin kanssa se nuottien seuraaminen on mahdotonta?

Jos tauko kestää soittajalla juuri jotain 78 tahtia, tai toisaalta soittaja soittaa jotain kolmesta äänestä koostuvaa samaa kuviota sen 78 tahtia, on siinä tosi helppo mennä sekaisin, vaikka olisi kuinka ammattilainen. Etenkin, jos siinä vaihtuu alati tahtilajit, eli pelkästään laskemalla mielessään yy kaa koo nee ei pärjää. Näissä tilanteissa kapellimestari näyttää sitten, kun on taas oma vuoro soittaa, mutta toisaalta myös sen pitkän jakson aikana hän antaa soittajille informaatiota, jonka avulla on helpompi pysyä mukana (esim. tässä nyt tämä fortekohta, tässä tämä harjoituskirjain, tms.).

Informaation antaminen tapahtuu niin, että kapellimestari ottaa katsekontaktia kunkin soitinryhmän äänenjohtajaan, ja antaa merkin että nyt. Äänenjohtaja taas huolehtii, että loputkin sektiosta ovat hereillä. On ihmeellistä, kuinka paljon hyvän kapellimestarin käsistä saakaan informaatiota. Asiaan perehtymättömästä se epäilemättä näyttää vain huitomiselta, mutta yleensä se menee niin, että sillä kädellä, missä on puikko, näytetään tahtia, ja sillä toisella kädellä sitten ihan kaikki muu, eli juuri lähdöt, dynamiikat, sävyt, yms.

Kvartetit ja pienet kamariorkesterit pärjäävät ilman kapellimestaria, koska siinä kaikki soittajat ovat lähekkäin ja heillä on mahdollisuus katsekontaktiin. Suuressa sinfoniaorkesterissa esim. taaimmaisen ykkösviulistin ja pasunistin välissä voi olla useita kymmeniä metrejä välissä, ja siinä pääsee syntymään jo melkoinen akustinen viivekin. Kamarimusiikissa tätä tilannetta ei ole, ja suurin osa kamarimusisoinnista onkin juuri nimenomaan sitä soittajien "kommunikointia". Mutta tottakai siinäkin joskus menee sekaisin, hyvätkin soittajat. Kvartetit treenaavat ihan mahdottomia määriä, ja jotta teoksen pystyy esittämään hyvin, on jokaisen soittajan tunnettava oman stemmansa lisäksi myös muiden stemmat läpikotaisin.

Hmm, mitähän vielä oli.. Aa niistä lyömäsoittajista. En itse kuulu kyseiseen soittajaryhmään, mutta siis tottahan toki lyömäsoittajan pitää itse tietää, mitä soitinta milloinkin soitetaan, ja kaikki siirtymät on tarkalleen mitoitettu ja suunniteltu. Kapellimestari näyttää sitten vain lähdöt aiemmin kuvailemallani tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin vuosia eri orkestereissa soittaneena ei voi kuin nauraa näitä "miksi muka tarvitaan osaahan ne kaikki soittaa" kommentteja.No, yritän nyt antaa muutaman esimerkin siitä, että miksi sitä kapellimestaria todellakin tarvitaan:- tempo, jonka aloittajakin mainitsi, on yksi tärkeimmistä. Ja ei, sitä ei voida vain keskenään sopia alussa tms, koska kappaleen sisällä tempo saattaa vaihdella, ja on aika epätodennäköistä että kertasopimuksella kaikki ne kymmenet soittajat pysyisivät sen koko 15min teoksen ajan samassa tempossa- teoksen "sävyt", ai että haluaisin oikein että joskus kuulisitte kun joku orkesteri paukuttaa vaikka tuttua Finlandiaa kaikki vaan omalla voimakkuudellaan.. ja taas ei, soittajat eivät itse voi vain tehdä tätä, koska keskeltä orkesteria et kuule, onko jokin soitin nyt liian kova tai hiljainen tai pääseekö vaikka jokin soolo läpi kunnolla- soittajien pysyminen mukana - ei, ei voi vain laskea tahteja, siellä voi olla vaikka 78 tahtia taukoa normisoittajallakin, kyllä siinä menee sekaisin ja lähtee helposti väärään kohtaan. Ja joku täällä jo mainitsikin perkussiot, siellä kun on samalla ihmisellä joku 15 eri soitinta soitettavana ja se ei mistään omista nuoteistaan näe, mitä muu orkesteri tekee sillä hetkellä kun niitä lautasia pitäisi iskeä, niin se on kyllä ilman kapua aika mahdotonta
Tässä nyt pari ensimmäisenä mieleen tullutta "ilmiselvintä" esimerkkiä, aukeaako nyt, miksi ne ei voi vain soittaa siellä jotain kaaosta toistensa päälle ne soittajat?

Tätä kohtaa en oikein tajua. Miten ihmeessä sen oman osan soittaminen on niin vaikeaa ja siinä menee sekaisin, mutta kapellimestari sitten ei kuitenkaan mene sekaisin niissä tahdeissa ja nuoteissa? Ja miten tällaiset asiat toimivat esimerkiksi pienemmän bändin kohdalla, jolla ei ole kapellimestaria. Missä se raja sitten menee, että esimerkiksi kvartetti pystyy kyllä soittamaan kukin oman osuutensa ilman kapellimestaria pitkienkin taukojen kanssa, mutta ison orkesterin kanssa se nuottien seuraaminen on mahdotonta?

Jos tauko kestää soittajalla juuri jotain 78 tahtia, tai toisaalta soittaja soittaa jotain kolmesta äänestä koostuvaa samaa kuviota sen 78 tahtia, on siinä tosi helppo mennä sekaisin, vaikka olisi kuinka ammattilainen. Etenkin, jos siinä vaihtuu alati tahtilajit, eli pelkästään laskemalla mielessään yy kaa koo nee ei pärjää. Näissä tilanteissa kapellimestari näyttää sitten, kun on taas oma vuoro soittaa, mutta toisaalta myös sen pitkän jakson aikana hän antaa soittajille informaatiota, jonka avulla on helpompi pysyä mukana (esim. tässä nyt tämä fortekohta, tässä tämä harjoituskirjain, tms.).

Informaation antaminen tapahtuu niin, että kapellimestari ottaa katsekontaktia kunkin soitinryhmän äänenjohtajaan, ja antaa merkin että nyt. Äänenjohtaja taas huolehtii, että loputkin sektiosta ovat hereillä. On ihmeellistä, kuinka paljon hyvän kapellimestarin käsistä saakaan informaatiota. Asiaan perehtymättömästä se epäilemättä näyttää vain huitomiselta, mutta yleensä se menee niin, että sillä kädellä, missä on puikko, näytetään tahtia, ja sillä toisella kädellä sitten ihan kaikki muu, eli juuri lähdöt, dynamiikat, sävyt, yms.

Kvartetit ja pienet kamariorkesterit pärjäävät ilman kapellimestaria, koska siinä kaikki soittajat ovat lähekkäin ja heillä on mahdollisuus katsekontaktiin. Suuressa sinfoniaorkesterissa esim. taaimmaisen ykkösviulistin ja pasunistin välissä voi olla useita kymmeniä metrejä välissä, ja siinä pääsee syntymään jo melkoinen akustinen viivekin. Kamarimusiikissa tätä tilannetta ei ole, ja suurin osa kamarimusisoinnista onkin juuri nimenomaan sitä soittajien "kommunikointia". Mutta tottakai siinäkin joskus menee sekaisin, hyvätkin soittajat. Kvartetit treenaavat ihan mahdottomia määriä, ja jotta teoksen pystyy esittämään hyvin, on jokaisen soittajan tunnettava oman stemmansa lisäksi myös muiden stemmat läpikotaisin.

Hmm, mitähän vielä oli.. Aa niistä lyömäsoittajista. En itse kuulu kyseiseen soittajaryhmään, mutta siis tottahan toki lyömäsoittajan pitää itse tietää, mitä soitinta milloinkin soitetaan, ja kaikki siirtymät on tarkalleen mitoitettu ja suunniteltu. Kapellimestari näyttää sitten vain lähdöt aiemmin kuvailemallani tavalla. 

Eli miten tuossa tilanteessa kapellimestari pärjää, mutta soittaja ei?

Ja eikö orkesterit sitten harjoittele yhdessä? Eikö soittajat siis opettele sitä koko kappaletta siten, että tietäisivät, milloin ne lähdöt ovat?

Jälleen tyypillinen mammaketju. Sen sijaan, että oltaisiin suoraan suunnattu Wikipediaan, niin tullaan mammapalstalle ulisemaan, kun ei ymmärretä.

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella noilla kymmenillä soittajilla on oma nuotistonsa (?) siinä edessään? Jokainen osaa soittaa oman osionsa? Mitä kapellimestari tekee muuta kuin antaa tahtia? Pärjäisikö orkesteri myös ilman kapellimestaria? Miksi ei?

Kapellimestari on orkesterin hieno osa, mutta onko se OIKEASTI tarpeellinen osa?

Pohdin samaa 10 vuotiaana. Sinä olet idiootti.

Ilman kapellimestaria ei esitystä syntyisi. Klassisenkin teoksen voi soittaa miljoonalla eri tavalla. Ei esityksestä tulisi mitään, jos ei joku päättäisi yhteistä säveltä.

Lapsen harhakäsitys voi syntyä siitä että lopullisessa hiotussa esityksessä kapellimestarin osa ei enää ole suurimmillaan.

Luulisin että mielikuva kapellimestareiden turhuudesta liittyy käsitykseen siitä, että klassisten teosten soittamiseen riittää rytmin ja melodian luku nuotista. Todellisuudessahan saman äänen/kuvion voi soittaa äärimmäisen monella tavalla, ja tässä kohtaa kapellimestarilla on iso vaikutus. Ihminen joka ei kauheasti orkesterimusiikkia ole kuunnellut ei välttämättä huomaa, kuinka erilaiselta sama teos kuulostaa eri orkesterien esittämänä. Eri kapellimestarit tulkitsevat samaa teosta eri tavalla, ja välittävät näkemyksensä sitten soittajille jotka musiikin konkreettisesti tuottavat.

En jaksa lainata enää, vastaus viestiin 27: Kapellimestarilla on partituuri, josta hän näkee koko ajan sen "kokonaiskuvan". Kun muut soittaa sitä helposti sotkevaa säestyskuviota, jossain muualla tapahtuu jotain konkreettisempaa. Ja vaikka jollain yksittäisellä soitinryhmällä tulisikin tauko, niin muualla musiikki kuitenkin jatkuu. Tottakai ihanne olisi se, että kukaan ei soittaisi silmät ja korvat kiinni vain omaa stemmaansa, vaan olisi koko ajan tietoinen siitä, mitä ympärillä tapahtuu. Mutta ihan jo pelkästään ne akustiset faktatkin saattavat tätä hankaloittaa, vaikka soittaja olisi kuinka skarppina.

Ja tottakai huippukapukin joskus menee sekaisin! Tai unohtaa näyttää sovitun lähdön tms. Harjoituksissa voi laittaa poikki, konsertissa se onkin sitten vähän kinkkisempi juttu. Hyvän kapun ominaisuuksiin kuuluu myös myöntää virheensä, ja pyytää soittajilta konsertin jälkeen anteeksi, jos jotain sattuu.

Kyllä jotkut kymmenhenkiset proge-bändit vetää erittäin monimutkaisia, tempoltaan ja tyyliltään vaihtelevia jopa 20 minuuttisia kappaleita läpi ilman "kapelimestaria". Miksei orkesteri pysty samaan harjoittelun kautta? 

Vierailija kirjoitti:

Miten se osoittaa jollekin, että nyt triangeli.

Minusta näyttää siltä, että se vaan heiluu tahtia.ja kukaan si soitoltaan ehdi sitä.edes seurata.

Se on sinun ongelmasi. Kyllä soittajat seuraavat kapellimestaria varsin tarkasti, siinä yksi syy miksi hänen liikkeidensä tulee olla liioitellun suureelliset, jotta rytmityksen ja ohjauksen näkee ilman että tuijottaa taukoamatta häntä kohti. Se vaihe, kun näet kapellimestarin "heiluvan", on hänen työtehtävänsä ikään kuin viimeisiä osia, sitä ennen hän on valinnut teoksen, muokannut sovituksen, ohjannut ja harjoituttanut orkesteria, esiintymistilanteessa hän on se johtaja, joka isolle ryhmälle tarvitaan oikean tahdin, rytmityksen ja tunteen yhdistämiseksi.

Ymmärrän kyllä jotenkin kapellimestarin työn. Verratkaa vaikka jalkapallovalmentajaan, satoja harjoituksia takana, suunniteluja ja roolituksia. Sitten vaan pelaajat kentälle eikä itse voi kuin ohjeistaa vähän.

Mutta sitä en ymmärrä miten muka joku kuulee vaikka radiosta, ilman että sanotaan, kuka siellä johtaa konserttia. Minusta ne kaikki kuulostaa samalta. Juuri kuin urheilussa, jonkun valmentajan peluutus on eri kuin jonkun toisen. Mistä sen muka näkee/kuulee?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä jotkut kymmenhenkiset proge-bändit vetää erittäin monimutkaisia, tempoltaan ja tyyliltään vaihtelevia jopa 20 minuuttisia kappaleita läpi ilman "kapelimestaria". Miksei orkesteri pysty samaan harjoittelun kautta? 

Miksi tarvitsisi pystyä? Kyllä he varmaan toisenlaisella harjoittelulla ja ankaralla keskittymisellä saisivat sen joten kuten onnistumaan, mutta vaikkapa 50 soittajan orkesterin kohdalla se on hieman eri asia kuin pienemmän bändin kanssa.

Kapellimestari soittaa orkesteria. Ajattele, että jokainen soitinryhmä on oma osansa soittimessa, vieulunkielet-jousi jne, mutta moninkertaisina. Kapellimestari on ne kädet, jotka jousta liikuttavat ja kieli painelevat. Tai pianoa ajatellen ne kymmenen sormea,  ja kaksi jalkaa jotka koskettimia painavat ja pedaaleja liikuttavat. Pianohan myös osoaisi soittaa itseään, on automaattipianoja, mutta pianisti on kuitenkin se joka saa kappaleen soimaan, luo tulkinnan kosketuksellaan, sen kestolla, voimalla. Kapellimestarin näkemys ja tulkinta kappaleesta on se mitä orkesteri toteuttaa, euraten kapellimestarin merkkejä. Miehisyys johtuu siitä, että miesten näkemyksiä on totuttu tässä lajissa arvostamaan enemmän kun ajatellaan että meis hallitsee kokonaisuuksia paremmin ja muutoinkin muka omaa enemmän tulkinnallista näkemystä.

Ap on epäilyksineen aivan oikeilla jäljillä. Kapellimestarin tärkein tehtävä on heiluttaa kepillään tahtia ja näyttää elehtivän esityksen mukana. Eräänlainen orkesterin keulakuva siis.

Vierailija kirjoitti:

Ap on epäilyksineen aivan oikeilla jäljillä. Kapellimestarin tärkein tehtävä on heiluttaa kepillään tahtia ja näyttää elehtivän esityksen mukana. Eräänlainen orkesterin keulakuva siis.

Ap:na uskoisin ehkä ennemmin silti meitä jotka olemme orkesterissa soittaneet ja todistaneet kapellimestarin tärkeyden.

Kapellimestarit on vähä niiku orkesterin virkamiehiä. Ne on muiden yläpuolella, muttei ne varsinaisesti tee mitään näkyvää, vaan levittelevät käsiään.