Lue keskustelun säännöt.
Neuvostoajan Suomen kasvatit - Moskova päätti kaikesta
26.05.2016 |
Onko meillä siis periaatteessa tuolloin ollut neuvostoliittolainen yhteiskunta??
Neuvostoaikana Suomi oli Neuvostoliiton näyteikkuna: maa, jonka avulla voitiin osoittaa, että Neuvostoliitto kykenee elämään rauhallista rinnakkaiseloa itsenäisen naapurinsa kanssa. Tosielämässä suomalaisiin koulukirjoihin vaadittiin Moskovan hyväksyntä ja Moskova vaikutti myös siihen, millaisia kirjoja meillä oli saatavilla. Se vaikutti siihen, millaisia kirjoja kirjastoissa oli. Se vaikutti siihen, millaista tietoa meillä oli saatavilla ja millaista tietoa meitä rohkaistiin hankkimaan.
http://www.ts.fi/kulttuuri/2669558/Sofi+Oksasen+kirjoitus+infosodasta++…
Kommentit (84)
Kekkosen vihaajat eivät taida ymmärtää, että vaihtoehto oli Kuusinen. Paasikivi ja Kekkonen loivat hyvät idänsuhteet, joiden ansiosta Suomen tie ei ollut Tshekkoslovakian tie kuten Hertta uhosi. Otto Ville ei edes saanut viisumia Suomeen, kun olisi tullut kommunistipuolueen juhliin. Sen esti Kekkonen. Mikä realistinen vaihtoehto Suomella olisi ollut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mussukka_ kirjoitti:
Sehän oli vahvaa Kekkosen aikaa. Kekkonen piti median käsissään ja kansalaiset sai tietää vain tarpeellisen. Kekkosella oli valtaa tässä maassa, valtioneuvostossa ja kabineteissa.
Kekkonen myös ymmärsi Neuvostoliiton tärkeyden.
Kekkonen!
Eli Tintti sarjakuvan yksi osa vapautui sensuurista juurikin -86. Kuka kuolikaan samana vuonna? Hmm..
Mä olin niin pieni silloin vielä, etten ymmärtänyt asioita. Ymmärränkö vieläkään. :D
Siis ei saatana kun vituttaa tää Kekkosen ihannointi! Mies oli diktaattori ja maanpetturi, joka vehkeili neukkujen kanssa mennen tullen. Hyvänä esimerkkinä UKK:n ihan itse junailema noottikriisi. Kekkosen kausi on suuri häpeätahra Suomen historiassa.
Halla-aho jatkaa samalla diktaattorien ja terroristien tukemislinjalla. Silti hän ei ole häpeätahta. Hmmmm.
Halla-aho ei ole Suomen presidentti, eikä hänestä sellaista ikinä tule. En myöskään ole sanonut Halla-ahosta mitään myönteistä, joten en parhaallakaan tahdolla ymmärrä, mitä höpäjät ja miten herra Halla-aho liittyy tähän aiheeseen.
Miksi yksi diktatuurin tukija saa sinulta armon ja toinen ei? Miksi sauhuat jostain tyypistä, joka on jo maatunut ja todennäköisesti kuollut jo ennen sinun syntymääsi?
Monella menee kaksi asiaa sekaisin. Oli erikseen Kekkosen ulkopoliittinen linja, jonka tarkoitus oli pitää Suomi puolueettomana. Kyse ei ollut siitä ettei Suomi saanut liittyä Natoon tai EU:n edeltäjään, vaan siitä ettei Suomi joutunut liittymään itäblokin vastaaviin elimiin. Tässä Kekkonen onnistui. Samoin Suomelle edullisessa idänkaupassa, joka vaurasti maan. Sisäpolitiikassa vallitsi, esimerkiksi taistolaisten harjoittama itsesensuuri, joka puuttui tai yritti puuttua asioihin, jotka eivät neukkuja edes kiinnostaneet kuten oppikirjojen länsimielsyys tai vaikka Karjalan vaakuna.
Vierailija kirjoitti:
Meille opettaja opetti 80-luvulla koulussa että islam on samaa kuin satanismi, koska vain kristittyjen ja juutalaisten jumala on oikeasti olemassa ja muut jumalat on saatanan juonia. :D
Voi olla että nykyään ei kauaa tuollainen opettaja saisi pitää virkaansa. Naurattaa aina kun joku nykyajan jonne väittää, että 70/80-luvun opettajat oli vasemmistolaisia.
Miten se CMX lauloikaan " ei tullut paratiisi, vaikka meille nii-in luvattiin.."
Tiedä sitten mikä lopullinen totuus.
Äkkiä mietittynä maallisessa paratiisissakin luulisi olevan omat maalliset murheet ja vaivansa ja eihän tämä pallo ole ikuinen.
Kaikella on kuitenkin tarkoituksensa.
Joka tapauksessa Jesus saves :).
60-luvun alussa syntyneenä en muista tuollaista yleistä NL ihailua, pelkoa ja realismia kylläkin. Se on suuri ja naapurissa
Sodan käyneiden isoisien ihmetystä mikä ne pysäytti etteivät marssineet länsirannikolle, molempien mielipide oli että olisivat helposti tulleet jos olidivrat halunneet. Eturivistä selvinneitä tavallisia sotamiehiä olivat.
En mitenkään voi nähdä elämäni ensimmäisiä vuosikymmeniä ankeina, verrattuna nykypäivän lasten-nuorten elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sofi Oksanen puhuu paskaa. Hän on poleeminen, koska on kirjailija. Ei historiantutkija.
Todellisuudessa Neuvostoliitolla EI todellakaan tarkastutettu koulukirjoja. Koulukirjoissa puhuttiin jopa Stalinin vainoista. Ja talvi- ja jatkosodan käsittelyssä oli jopa kansallismielinen eetos, ei mikään Neuvostomielinen.
Mutta se on kyllä totta, että suomalaiset ITSE harrastivat itsesensuuria. Kirjat kuitenkin tarkasti Kouluhallitus, ei Neuvostoliitto!
Jos jotakuta kiinnostaa faktat, niin täältä niitä löytyy:
file:///C:/Users/parssmi.YLEAD/Downloads/262.pdf
Tuo oli virallinen Suomi, kansalaisten keskuudessa ryssäviha oli yleistä ja Neuvostoliiton kulissijärjestelyille vinoiltiin laajasti.
Sofihan ei asiasta itse asiassa tiedä omakohtaisesti yhtikäs mitään, koska on syntynyt vasta 1977. Varmasti on aiheeseen perehtynyt jossakin määrin, mutta kuten sanoin, kirjailija haluaa polemisoida, koska se MYY.
Sori siis linkki oli tämä:
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/12148/262.pdf?sequ…
47
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monella menee kaksi asiaa sekaisin. Oli erikseen Kekkosen ulkopoliittinen linja, jonka tarkoitus oli pitää Suomi puolueettomana. Kyse ei ollut siitä ettei Suomi saanut liittyä Natoon tai EU:n edeltäjään, vaan siitä ettei Suomi joutunut liittymään itäblokin vastaaviin elimiin. Tässä Kekkonen onnistui. Samoin Suomelle edullisessa idänkaupassa, joka vaurasti maan. Sisäpolitiikassa vallitsi, esimerkiksi taistolaisten harjoittama itsesensuuri, joka puuttui tai yritti puuttua asioihin, jotka eivät neukkuja edes kiinnostaneet kuten oppikirjojen länsimielsyys tai vaikka Karjalan vaakuna.
Kyllä neukkuja kiinnosti kaikki miten Suomeen voitiin suinkin vain vaikuttaa, usein kyllä päinvastaisin lopputuloksin kuin heidän pyrkimyksensä oli. Ajan eläneet muistavat mm. "Orjalan kalut" -episodin, joka johti Neuvostoliiton Helsingin lähettilään vaihtamiseen ja pappakaljana aikaisemmin tunnetun pienimyyntisen Karjala-olutmerkin nousuun 70-luvun alussa Suomen suosituimmaksi.
Kekkosen ihannointia en ymmärrä, hän oli sutki ja vallanhimoinen mies, joka käytti neuvostosuhteitaan härskisti tehdäkseen itsestään korvaamattoman. Hyvin hän neukkujen kanssa kuitenkin luovi, se on myönnettävä. En kaipaa takaisin Kekkosta enkä hänen aikaansa.
Olisiko sitä realistista vaihtoehtoa Kekkoselle kenelläkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neuvostoliitto yritti kyllä miehittää Suomen kesällä 1944. Suomihan yritti heti suurhyökkäyksen alussa kesäkuussa neuvotella rauhaa ja Neuvstoliiton vastaus oli, että he edellyttävät ehdotonta antautumista. Vasta Tali-Ihantalan jälkeen heinäkuussa 1944 äänensävy vaihtui, ja kun Suomi onnistui pysäyttämään neuvostohyökkäyksen kokonaan heinäkuussa Karjalan kannaksella ja elokuussa Ilomantsin suunnalla, Neuvostoliitto suostui erillisrauhaan. Ehdot myös lievenivät siitä, mitä ne olivat vielä heinäkuussa. Syy on tietenkin se, että Neuvostoliitto tarvitsi Suomen sitomat miljoona puna-armeijalaista ehtiäkseen Berliiniin ennen länsivaltoja. Oli täysin selvä asia, että liittolaisuus päättyy Hitlerin kukistumiseen ja Stalin pelkäsi Saksan onnistuvan solmimaan erillisrauhan lännen kanssa. On silti naiivia ajatella, että Suomen kesän 1944 taistelu ja onnistunut torjuntavoitto olisi ollut turha, päinvastoin se pelasti Suomen ja tämän myönsi itse Stalin sodan jälkeen.
Erillisrauhan jälkeen alkoivat ns. vaaran vuodet ja juuri tuolloin Paasikivi ja Kekkonen onnistuivat kampittamaan kommunistit, jotka odottivat Neuvostoliiton nostavan heidät valtaan. Sekin oli katkera paikka, kun Mannerheimia ei päästy syyttämään sotasyyllisyydestä. Sen sijaan siellä oli mm. sosiaalidemokraattien Väinö Tanner, joka neuvostoliittolaisten kiukuksi palasi politiikkaan 1950-luvulla. Kaiken kaikkiaan on syytä ymmärtää, että kommunistit olivat todellinen vaara ja heitä vastaan taistelivat sisäpolitiikassa onnistuneesti niin keskusta kuin sosiaalidemokraatitkin.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko sitä realistista vaihtoehtoa Kekkoselle kenelläkään?
Hyvä kysymys. Jossittelu ja jälkiviisaus on helppoa, mutta aika hedelmätöntä.
Kannattaa ymmärtää se tilanne, jossa oltiin sotien jälkeen. Suomi on käytännössä liki miehitettynä, valvontakomissio päätti asioista ja maaperällä oli Neuvostoliiton tukikohtia.
Siitä kun lähdettiin, ei varmaan kauheasti houkuttanut alkaa kaivaa verta nenästä. Neuvostoliiton toimet Unkarissa ja Prahassa todistivat, ettei pelko ollut liioiteltu.
Aika historiatonta alkaa ihmetellä, miksi täällä pyrittiin sovittelevuuteen. Luulisi Sofin Viron historiaan perehtyneenä ymmärtävän, mistä kana pissii.
47
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1980-luvulla oli Saharovin ja Solzhenitsynin kirjoja aivan vapaasti saatavilla kirjastoista. Sen kun meni ja lainasi. Kukaan ei tullut estelemään. Tv:ssä esitettiin brittiläinen dokumentti 1930-luvusta, en muista nimeä mutta siinä oli useampi jakso ja joka jaksossa esiteltiin eri maan historiaa. Neuvostoliitto-jaksossa kerrottiin aivan avoimesti Ukrainan nälänhädästä, eikä siitä mitään kohua noussut. Siitä ohjelmasta sain ensimmäisen kerran kuulla Stalinin vainoista, eikä mikään mitä sen jälkeen on kerrottu, ole ollut varsinaisesti uutta tai yllättävää, ainoastaan täydentävää siihen mitä silloin opin. Eli 1980-luvulla tiesin jo pääkohdat, Neuvostoliiton romahdus ei ole siihen tuonut paljoa muutosta.
Sanomalehdissä oli silloin oikeistolaisia pakinoitsijoita, esim. Etlarissa oli esalainen-nimimerkki, joka toitotti aivan estoitta oikeistopropagandaa, ei pistäisi juurikaan silmään jossain hommafoorumin historiaketjussa jos niitä esalaisen juttuja hommalle postaisi. Juice ryssitteli biiseissään niin että sitä pidettäisiin nykyään junttina. Koulussa muistan että historiankirjassa oli muutama sivu Leninistä: opettaja sanoi että tätä ei opetella, keskitytään Suomen suurmiehiin. Eli se, mitä sen aikaisissa koulukirjoissa oli, ei välttämättä lähellekään vastaa sitä mitä luokkahuoneissa opetettiin. Idioottimainen ajatuskin, että ne 1920-luvulla syntyneet pikkulotat ja 50-luvulla kansakoulun opettajaseminaarin käyneet uskovaiset hihhulimummot olisi opettaneet jotain Neuvostoliiton ihailua.
Juu noin minäkin sen ajan näin. Virallinen Neuvostoliiton ahterinnuolenta mallia Eino Uusitalo ja "toinen itsenäisyyspäivä" herätti kansassa lähinnä ihmetystä. Mutta kyllä tajuttiin, että neukkuihin kannattaa pitää hyvät välit, muilla markkinoilla ei niille teollisuutemme tuotteille olisi ollut kysyntää, ja clearing-kauppa takasi tuotteille hyvän hinnan.
En silti kaipaa sitä aikaa, henkisesti melkoisen surkeaa se oli.
Neuvostoliiton poliitikot ihmettelivät aikanaan sitä aktiivista "ahterinnuolentaa" mitä osa suomalaispoliitikoista harrasti Moskovan suuntaan. Nuolivat syvemmältä kuin mitä Moskovassa osattiin toivoakaan. Nyt sama toistuu Brysselin suuntaan - oma maa ajetaan vaikka suonsilmään että saadaan yksi komissaarinpaikka.
Suomalainen kakkosluokan tavara oli aina priimaa Neukkulassa. Se johti ulkomaankaupan painottumiseen idänkauppaan joka sitten aikanaan päättyi tunnetuin työttömyysseurauksin.
70-kuvun lopulla Kokoomus voitti vaalit ja (tuleva) pääministeri Koivisto joutui kysymään lupaa Moskovasta kokkeleiden hallitustaipaleelle. Njet-vastauksen myötä tuolloinen nuori nouseva tähti Ilkka Kanerva aloitti julkisuudessa keskustelun puolueensa senioreiden neuvostovastaisesta asenteesta, minkä vuoksi puolue oli tuomittu ikuiseen oppositiotaivallukseen.
Ja joku sanoo ettei Moskova määräillyt...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko sitä realistista vaihtoehtoa Kekkoselle kenelläkään?
Hyvä kysymys. Jossittelu ja jälkiviisaus on helppoa, mutta aika hedelmätöntä.
Kannattaa ymmärtää se tilanne, jossa oltiin sotien jälkeen. Suomi on käytännössä liki miehitettynä, valvontakomissio päätti asioista ja maaperällä oli Neuvostoliiton tukikohtia.
Siitä kun lähdettiin, ei varmaan kauheasti houkuttanut alkaa kaivaa verta nenästä. Neuvostoliiton toimet Unkarissa ja Prahassa todistivat, ettei pelko ollut liioiteltu.
Aika historiatonta alkaa ihmetellä, miksi täällä pyrittiin sovittelevuuteen. Luulisi Sofin Viron historiaan perehtyneenä ymmärtävän, mistä kana pissii.
47
Neuvostoliiton tukikohta Porkkalassa lakkasi jo vuonna 1956. Ja Valvontakomissiokin poistui 1947.
Sotilaalliset toimet enemmän tai vähemmän puolueetonta Suomea kohtaan olisivat tulleet kalliiksi Neuvostoliitolle Kylmän sodan aikana. Suomessa oli iso sotilaallinen reservi ja pitkään sotien jälkeen tuoretta sotakokemusta sekä koeteltu maanpuolustustahto. Sotatoimet Suomea vastaan olisivat vieneet varmuudella Ruotsin NATO:n jäseneksi ja kiristäneet entisestään ilmapiiriä Euroopassa. Mikä kumpikaan ei ollut Neuvostoliiton etu.
Sovitteleva elämä ison naapurin kanssa oli varmasti ihan paikallaan. Mutta kyllä tässä sovittelevuudessa tehtiin myös aika roiseja ylilyöntejäkin. Neuvostoliiton "uhka" auttoi Kekkosta pysymään vallassa ja saamaan jonkinlaista korvaamattomuuden asemaa. Demokratian ja kansanvallan kannalta nämä Kekkosen valinnan poikkeuslait ovat varsin häpeällinen osa suomalaista politiikkaa.
Nythän on sitten Bryssel ja eurojäsenyys tullut uudeksi "isähahmoksi" suomalaisille. Maksoimme hyvillä mielin meille kuulumattomat miljardilaskut kunhan saimme yhden renkipojan isännän palatsiin töihin.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko sitä realistista vaihtoehtoa Kekkoselle kenelläkään?
Kekkonen harvensi mahdolliset kilpailijat pois varsin tehokkaasti, ja teki itsestään korvaamattoman. Todellisuudessa totta kai oli vaihtoehtoja. Sen on näyttänyt niin Kekkosta edeltänyt kuin häntä seurannutkin historia. Fagerholm hävisi Kekkoselle yhdellä valitsijamiehellä. Historiamme olisi aika toisen näköinen, jos hän olisi voittanut. Ja toisaalta tuoreemmasta historiasta; Ahtisaari tuli presidentiksemme täysin puskista ja yllätti vanhan poliitikkokaartin ja katkeroitti Kalevi Sorsan viime vuodet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille opettaja opetti 80-luvulla koulussa että islam on samaa kuin satanismi, koska vain kristittyjen ja juutalaisten jumala on oikeasti olemassa ja muut jumalat on saatanan juonia. :D
Voi olla että nykyään ei kauaa tuollainen opettaja saisi pitää virkaansa. Naurattaa aina kun joku nykyajan jonne väittää, että 70/80-luvun opettajat oli vasemmistolaisia.
Miten se CMX lauloikaan " ei tullut paratiisi, vaikka meille nii-in luvattiin.."
Tiedä sitten mikä lopullinen totuus.
Äkkiä mietittynä maallisessa paratiisissakin luulisi olevan omat maalliset murheet ja vaivansa ja eihän tämä pallo ole ikuinen.
Kaikella on kuitenkin tarkoituksensa.
Joka tapauksessa Jesus saves :).
Otan sanani takaisin, asiaa hieman pikaisesti tutkiskeltuani, muslimien paratiisi ei ole tässä maailmassa, jostain kuullut sellaista joskus..
Eroaa kuitenkin kristittyjen taivaasta, ollessaan maallisempi.
Kaitpa kaikkivaltiaalla Jumalalla on paikkansa kaikille hyville ihmisille kautta maailman, jotka uskovat.
Monijumalaisuus näytti lukemani perusteella olevan muslimeille suuri synti.
Niinhän se on kristityilläkin, että kahta eri herraa ei voi palvella.
Näinhän valitettavasti meni; Neuvostoliitto pidätti ylimmän toimeenpanovallan Suomessa, tehden maasta Neuvostoliiton satelliittivaltion. Tehtaankadulta saatiin ohjeet ja neuvot, ja jos ei riittänyt, niin sitten noottia. Kekkostahan ei kansa (tai valitsijamiehet) jatkokausille valinnut, vaan Neuvostoliiton nootti. Tehtaankadun talutusnuorassa oli poliitikkojen lisäksi kustantamot, toimittajat, uutistoimitus, sekä "kulttuurieliitti".
YYA-sopimus - suora lainaus - "YYA-sopimus lopettaa Suomen ja Neuvostoliiton välisten suhteiden spekulaation..." , kriisitilanteessa Suomi olisi miehitetty Neuvostoliiton puskuriksi.
"Oravan-nahkakaupoilla" Neuvostoliitto sitoi Suomen taloudellisesti itseensä, ajoittain jopa näennäisesti Suomen hyödyksi. Tästä kuviosta kärsitään tänäkin päivänä; Idänkaupasta riippuvaiset paperi-, puu- ja konetellisuus on suljettu pois Venäjän makkinoilta ja korvattu paikallisella tarjonnalla - maailman markkinoilla ei ylihinnoitetulle Suomituotannolle ole kysyntää. Seurauksena Suomen teollisuuden alasajo.
Miten te näette Itävallan tilanteen? Se oli ihan oikeasti Neuvostoliiton miehittämä vuoteen 1955 eikä senkään jälkeen saanut liittyä Natoon tai Euroopan yhteisöön. Oliko se Neuvostoliiton sateliitti kuten te Suomea pilkkaatte?
Uutta sotaa huomattavasti suurempi riski Suomen kannalta olisi ollut kommunistien vallankaappaus. Sen estämiseen tarvittiin Kekkosen kaltainen kova peluri. Olisiko Fagerholmista tai Hongasta ollut siihen? Sitä emme tiedä, mutta tiedämme, että Kekkosesta oli.
Halla-aho ei ole Suomen presidentti, eikä hänestä sellaista ikinä tule. En myöskään ole sanonut Halla-ahosta mitään myönteistä, joten en parhaallakaan tahdolla ymmärrä, mitä höpäjät ja miten herra Halla-aho liittyy tähän aiheeseen.