Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Minulla on kaksi lasta. 1,5 v ja 4 kk. Itse olen aina ollut luonteeltani hieman pakkomielteinen, eli jos jäin esim. miettimään onko ovi lukossa, niin en saanut mielenrauhaa ennen kuin asia on tarkastettu. Nyt kun minulla on lapsia, on tullut välillä kauhea ahdistus ja pelko että lapsille sattuu jotain ja näistä ajatuksista on vaikeaa päästä yli. Toki jatkuvasti mietin onko heillä liian kuuma tai kylmä ja pitäskö lisätä vaatetta tms, mutta pelkään muutakin. Esim olimme lähdössä risteilylle ja laivan kannelle meno ahdisti lapsien kanssa, koska ajattelin että sieltä voi tippua. No mentiin ja reissu meni hyvin ja ollaan kotona, mutta en vieläkään saa ajatusta pois mielestäni.

Onko ihan normaalia olla näin peloissaan ja ahdistunut ja että pelot jäävät ikään kuin päälle?

Sivut

Kommentit (24)

Vierailija

Ihan kuin omasta elämästäni. Meillä on yksi lapsi tosin, kolme vuotias, omassa sängyssä nukkuu ja pahimpina iltoina pelkään itse käydä nukkumaan jos joku murtautuu ja sieppaa tai tukehtuu uninalleen tms. Olen tosi hysteerinen ja tämä harmittaa. En tiedä missä menee normaalin suojelevaisuuden ja ylisuojelevaisuuden raja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Varmasti odittain ihan normaalia hulehtimidta jota sit univaje ja vauvahormonit pahentaa. Jos kaikki aika menee murehtiessa etkä osaa nauttia lapsista niin kannattaa ehkä hankkia keskusteluapua.
Sekin auttaa että näkee ystäviä, muita lapsiperheitä jne päivittäin. Jos ei oo muuta seuraa ku vauva ja taapero niin mökkihöperöys iskee ja pienetkin huolet muodostuu suuriksi.

Vierailija

Sama vika. Jonkun verran tämä ylisuojelevaisuus on mennyt ihan överiksi ja häiritsee sekä itseäni, että lasten isää, kohta varmasti lastakin.

Hyvänä esimerkkinä lapsen ja miehen talviset pilkkiretket. Joka kerta käyn läpi turvallisuusohjeet, varusteet, virtapaikat ja saatan pitää kertausluentoa miehelle jään ominaisuuksista. Silti pidän pilkkimistä täysin hallitsemattomana ja pelottavana, sama kuin venäläistä rulettia pelaisi. Olen pilkkipäivinä todella stressaantunut ja iltaisin väsynyt kun jännitys laukeaa. Ymmärrän kyllä sen olevan myös mukava yhteinen ulkoilmaharrastus ja saahan sieltä monesti kalaakin valmistettavaksi. Niin ja mukaan en enää lähde juuri siksi, että pääni leviäisi lopullisesti.

Vierailija

Ei ole normaalin rajoissa, kun ahdistus jää noin pitkäksi aikaa päälle. On normaalia saada ajatusimpulsseja, joista on hetken säikähdyksissä, mutta jotka järki voittaa. Ei ole normaalia pelätä koko risteilyn ajan, etenkään enää kotona. Tuohon saa apua ja tukea. Suosittelen lääkärissä käyntiä.

Vierailija

Kuulostat tyypilliseltä äidiltä. Anna isän viedä lapset silloin tällöin puistoon. Isä antaa lasten kiipeillä telineissä ja puissa, eikä sinulle kerrota tästä mitään.

Vierailija

Liika on liikaa lapsen suojelussakin ja pelossakin. Kehoitan hakemaan apua, jos se estää lasta elämästä normaalia lapsen elämää.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kuulostat tyypilliseltä äidiltä. Anna isän viedä lapset silloin tällöin puistoon. Isä antaa lasten kiipeillä telineissä ja puissa, eikä sinulle kerrota tästä mitään.

Tyypilliseltä?! Tuolla on tavaton määrä lapsia, joilta puuttuu se kodin turva ja hoiva kokonaan. Ehkä ap sitten on sen toisen ääripään tyypillinen äiti?

Jos tuo pelko pyysyy siellä omien korvien välissä niin kai se on ihan ok, mutta jos heijastuu perusarkeen teoissa ja jatkuvana ei ja älä estäen esim. luontaisen liikunnan niin ei se lapsille hyväksi ole.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat tyypilliseltä äidiltä. Anna isän viedä lapset silloin tällöin puistoon. Isä antaa lasten kiipeillä telineissä ja puissa, eikä sinulle kerrota tästä mitään.

Tyypilliseltä?! Tuolla on tavaton määrä lapsia, joilta puuttuu se kodin turva ja hoiva kokonaan. Ehkä ap sitten on sen toisen ääripään tyypillinen äiti?

Jos tuo pelko pyysyy siellä omien korvien välissä niin kai se on ihan ok, mutta jos heijastuu perusarkeen teoissa ja jatkuvana ei ja älä estäen esim. luontaisen liikunnan niin ei se lapsille hyväksi ole.


Ei olekaan hyväksi. Sen takia ehdotin, että isä vie lapsia silloin tällöin esimerkiksi kiipeilemään. Tasapainoharjoittelun puute aiheuttaa vanhana ongelmia esimerkiksi linja-autossa liikkumisessa ja aiheuttaa omalta osaltaan onnettomuuksia. Kohtuus kaikessa, myös lasten suojelemisessa.

Vierailija

Meillä isä rupesi käymään esikoisen kanssa ajamassa carting radalla omalla isolla autollaan.  Tiedän että jotain voi sattua siellä mieheltäkin meni kerran kylkiluu poikki ajessaan seurusteluaikanamme.

Vaadin että lapselle hankitaan sopiva kypärä (pihalla kokeili autoa ja ajoi isän isolla kypärällä) ja niskatuki.  Ja toivotan hauskoja ajohetkiä (itse jään hoitamaan pienempiä lapsia kotiin). Luotan että lapsi tarvii myös "raisumpaa" menoa ja mieheni on mielestäni  riittävän tai liiankin turvallisuushakuinen yleensä. Ekalla ajokerralla olin hieman huolestunut. Sen jälkeen en ole murehtinut. Ja sukulaiset pitää minua hysteerisen tarkkana lapsien kanssa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat tyypilliseltä äidiltä. Anna isän viedä lapset silloin tällöin puistoon. Isä antaa lasten kiipeillä telineissä ja puissa, eikä sinulle kerrota tästä mitään.

Tyypilliseltä?! Tuolla on tavaton määrä lapsia, joilta puuttuu se kodin turva ja hoiva kokonaan. Ehkä ap sitten on sen toisen ääripään tyypillinen äiti?

Jos tuo pelko pyysyy siellä omien korvien välissä niin kai se on ihan ok, mutta jos heijastuu perusarkeen teoissa ja jatkuvana ei ja älä estäen esim. luontaisen liikunnan niin ei se lapsille hyväksi ole.


Ei olekaan hyväksi. Sen takia ehdotin, että isä vie lapsia silloin tällöin esimerkiksi kiipeilemään. Tasapainoharjoittelun puute aiheuttaa vanhana ongelmia esimerkiksi linja-autossa liikkumisessa ja aiheuttaa omalta osaltaan onnettomuuksia. Kohtuus kaikessa, myös lasten suojelemisessa.

Entä kysymykseni tyypillisestä äidistä?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat tyypilliseltä äidiltä. Anna isän viedä lapset silloin tällöin puistoon. Isä antaa lasten kiipeillä telineissä ja puissa, eikä sinulle kerrota tästä mitään.

Tyypilliseltä?! Tuolla on tavaton määrä lapsia, joilta puuttuu se kodin turva ja hoiva kokonaan. Ehkä ap sitten on sen toisen ääripään tyypillinen äiti?

Jos tuo pelko pyysyy siellä omien korvien välissä niin kai se on ihan ok, mutta jos heijastuu perusarkeen teoissa ja jatkuvana ei ja älä estäen esim. luontaisen liikunnan niin ei se lapsille hyväksi ole.


Ei olekaan hyväksi. Sen takia ehdotin, että isä vie lapsia silloin tällöin esimerkiksi kiipeilemään. Tasapainoharjoittelun puute aiheuttaa vanhana ongelmia esimerkiksi linja-autossa liikkumisessa ja aiheuttaa omalta osaltaan onnettomuuksia. Kohtuus kaikessa, myös lasten suojelemisessa.

Entä kysymykseni tyypillisestä äidistä?


En ole tutustunut asiaan liittyviin tilastoihin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat tyypilliseltä äidiltä. Anna isän viedä lapset silloin tällöin puistoon. Isä antaa lasten kiipeillä telineissä ja puissa, eikä sinulle kerrota tästä mitään.

Tyypilliseltä?! Tuolla on tavaton määrä lapsia, joilta puuttuu se kodin turva ja hoiva kokonaan. Ehkä ap sitten on sen toisen ääripään tyypillinen äiti?

Jos tuo pelko pyysyy siellä omien korvien välissä niin kai se on ihan ok, mutta jos heijastuu perusarkeen teoissa ja jatkuvana ei ja älä estäen esim. luontaisen liikunnan niin ei se lapsille hyväksi ole.


Ei olekaan hyväksi. Sen takia ehdotin, että isä vie lapsia silloin tällöin esimerkiksi kiipeilemään. Tasapainoharjoittelun puute aiheuttaa vanhana ongelmia esimerkiksi linja-autossa liikkumisessa ja aiheuttaa omalta osaltaan onnettomuuksia. Kohtuus kaikessa, myös lasten suojelemisessa.

Entä kysymykseni tyypillisestä äidistä?


En ole tutustunut asiaan liittyviin tilastoihin.

Johonkin sinä kuitenkin perustat, että ap olisi tyypillinen äiti?!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat tyypilliseltä äidiltä. Anna isän viedä lapset silloin tällöin puistoon. Isä antaa lasten kiipeillä telineissä ja puissa, eikä sinulle kerrota tästä mitään.

Tyypilliseltä?! Tuolla on tavaton määrä lapsia, joilta puuttuu se kodin turva ja hoiva kokonaan. Ehkä ap sitten on sen toisen ääripään tyypillinen äiti?

Jos tuo pelko pyysyy siellä omien korvien välissä niin kai se on ihan ok, mutta jos heijastuu perusarkeen teoissa ja jatkuvana ei ja älä estäen esim. luontaisen liikunnan niin ei se lapsille hyväksi ole.


Ei olekaan hyväksi. Sen takia ehdotin, että isä vie lapsia silloin tällöin esimerkiksi kiipeilemään. Tasapainoharjoittelun puute aiheuttaa vanhana ongelmia esimerkiksi linja-autossa liikkumisessa ja aiheuttaa omalta osaltaan onnettomuuksia. Kohtuus kaikessa, myös lasten suojelemisessa.

Entä kysymykseni tyypillisestä äidistä?


En ole tutustunut asiaan liittyviin tilastoihin.

Kutsuit silti aloittaajaa tyypilliseksi äidiksi...

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat tyypilliseltä äidiltä. Anna isän viedä lapset silloin tällöin puistoon. Isä antaa lasten kiipeillä telineissä ja puissa, eikä sinulle kerrota tästä mitään.

Tyypilliseltä?! Tuolla on tavaton määrä lapsia, joilta puuttuu se kodin turva ja hoiva kokonaan. Ehkä ap sitten on sen toisen ääripään tyypillinen äiti?

Jos tuo pelko pyysyy siellä omien korvien välissä niin kai se on ihan ok, mutta jos heijastuu perusarkeen teoissa ja jatkuvana ei ja älä estäen esim. luontaisen liikunnan niin ei se lapsille hyväksi ole.


Ei olekaan hyväksi. Sen takia ehdotin, että isä vie lapsia silloin tällöin esimerkiksi kiipeilemään. Tasapainoharjoittelun puute aiheuttaa vanhana ongelmia esimerkiksi linja-autossa liikkumisessa ja aiheuttaa omalta osaltaan onnettomuuksia. Kohtuus kaikessa, myös lasten suojelemisessa.

Entä kysymykseni tyypillisestä äidistä?


En ole tutustunut asiaan liittyviin tilastoihin.

Johonkin sinä kuitenkin perustat, että ap olisi tyypillinen äiti?!

Omat tunteeni ovat aikalailla samanlaisia.

Kun olin raskaana, varauduin jatkuvasti siihen että saan keskenmenon, sitten tuli kohtukuolemapelko, kuolema synnytyksessä. Tämän jälkeen kätkytkuoleman pelko, jne.

Tässä ap kuitenkin meni lasten kanssa, vaikka pelkäsi. He eivät jääneet kotiin, joten pidän häntä ihan normaalina, vähän ylihuolehtivana äitinä.

Myös tuttuni puhuvat tästä äidin huolesta. Se on ihan tyypillinen tunne mielestäni.

Vierailija

Tota menoa olet loppuun palaunut ennen kun lapsi on edes aikuisuuden kynnyksellä. Onko se oikein lasta kohtaan? Oletko ottanut asian esille neuvolassa? Tuollainen tekee lapsesta helposti passiivisen ja liika suojelu ei opeta realistista tapaa elää ja päivittäinen arki muuttuu helposti riskienhallinnaksi, jossa kamppaillaan normaalia elämän sisältämää epävarmuutta vastaan. 

Vierailija

Hormonit tuota tekee. Äiti on ylivirittynyt hoivaamaan ja suojelemaan jälkikasvuaan. Se tasaantuu, kun lapset kasvavat. Karhuilla sama juttu, sillä tavallisesti vain vastasynnyttänyt emo on ihmiselle uhka.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat tyypilliseltä äidiltä. Anna isän viedä lapset silloin tällöin puistoon. Isä antaa lasten kiipeillä telineissä ja puissa, eikä sinulle kerrota tästä mitään.

Tyypilliseltä?! Tuolla on tavaton määrä lapsia, joilta puuttuu se kodin turva ja hoiva kokonaan. Ehkä ap sitten on sen toisen ääripään tyypillinen äiti?

Jos tuo pelko pyysyy siellä omien korvien välissä niin kai se on ihan ok, mutta jos heijastuu perusarkeen teoissa ja jatkuvana ei ja älä estäen esim. luontaisen liikunnan niin ei se lapsille hyväksi ole.


Ei olekaan hyväksi. Sen takia ehdotin, että isä vie lapsia silloin tällöin esimerkiksi kiipeilemään. Tasapainoharjoittelun puute aiheuttaa vanhana ongelmia esimerkiksi linja-autossa liikkumisessa ja aiheuttaa omalta osaltaan onnettomuuksia. Kohtuus kaikessa, myös lasten suojelemisessa.

Entä kysymykseni tyypillisestä äidistä?


En ole tutustunut asiaan liittyviin tilastoihin.

Kutsuit silti aloittaajaa tyypilliseksi äidiksi...


Oletteko te itse sitten jotain psykiatrian tohtoreita?

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla