Lue keskustelun säännöt.
äitiyden ahdistusta
25.05.2016 |
Minulla on kaksi lasta. 1,5 v ja 4 kk. Itse olen aina ollut luonteeltani hieman pakkomielteinen, eli jos jäin esim. miettimään onko ovi lukossa, niin en saanut mielenrauhaa ennen kuin asia on tarkastettu. Nyt kun minulla on lapsia, on tullut välillä kauhea ahdistus ja pelko että lapsille sattuu jotain ja näistä ajatuksista on vaikeaa päästä yli. Toki jatkuvasti mietin onko heillä liian kuuma tai kylmä ja pitäskö lisätä vaatetta tms, mutta pelkään muutakin. Esim olimme lähdössä risteilylle ja laivan kannelle meno ahdisti lapsien kanssa, koska ajattelin että sieltä voi tippua. No mentiin ja reissu meni hyvin ja ollaan kotona, mutta en vieläkään saa ajatusta pois mielestäni.
Onko ihan normaalia olla näin peloissaan ja ahdistunut ja että pelot jäävät ikään kuin päälle?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat tyypilliseltä äidiltä. Anna isän viedä lapset silloin tällöin puistoon. Isä antaa lasten kiipeillä telineissä ja puissa, eikä sinulle kerrota tästä mitään.
Tyypilliseltä?! Tuolla on tavaton määrä lapsia, joilta puuttuu se kodin turva ja hoiva kokonaan. Ehkä ap sitten on sen toisen ääripään tyypillinen äiti?
Jos tuo pelko pyysyy siellä omien korvien välissä niin kai se on ihan ok, mutta jos heijastuu perusarkeen teoissa ja jatkuvana ei ja älä estäen esim. luontaisen liikunnan niin ei se lapsille hyväksi ole.
Ei olekaan hyväksi. Sen takia ehdotin, että isä vie lapsia silloin tällöin esimerkiksi kiipeilemään. Tasapainoharjoittelun puute aiheuttaa vanhana ongelmia esimerkiksi linja-autossa liikkumisessa ja aiheuttaa omalta osaltaan onnettomuuksia. Kohtuus kaikessa, myös lasten suojelemisessa.
Entä kysymykseni tyypillisestä äidistä?
En ole tutustunut asiaan liittyviin tilastoihin.
Kutsuit silti aloittaajaa tyypilliseksi äidiksi...
Oletteko te itse sitten jotain psykiatrian tohtoreita?
En. Ihmettelin vain, että ensin kutsuu tyypilliseksi äidiksi, mutta ei osakaan perustella mielipidettään tuomalla keskusteluun jotain uutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat tyypilliseltä äidiltä. Anna isän viedä lapset silloin tällöin puistoon. Isä antaa lasten kiipeillä telineissä ja puissa, eikä sinulle kerrota tästä mitään.
Tyypilliseltä?! Tuolla on tavaton määrä lapsia, joilta puuttuu se kodin turva ja hoiva kokonaan. Ehkä ap sitten on sen toisen ääripään tyypillinen äiti?
Jos tuo pelko pyysyy siellä omien korvien välissä niin kai se on ihan ok, mutta jos heijastuu perusarkeen teoissa ja jatkuvana ei ja älä estäen esim. luontaisen liikunnan niin ei se lapsille hyväksi ole.
Ei olekaan hyväksi. Sen takia ehdotin, että isä vie lapsia silloin tällöin esimerkiksi kiipeilemään. Tasapainoharjoittelun puute aiheuttaa vanhana ongelmia esimerkiksi linja-autossa liikkumisessa ja aiheuttaa omalta osaltaan onnettomuuksia. Kohtuus kaikessa, myös lasten suojelemisessa.
Entä kysymykseni tyypillisestä äidistä?
En ole tutustunut asiaan liittyviin tilastoihin.
Kutsuit silti aloittaajaa tyypilliseksi äidiksi...
Oletteko te itse sitten jotain psykiatrian tohtoreita?
En. Ihmettelin vain, että ensin kutsuu tyypilliseksi äidiksi, mutta ei osakaan perustella mielipidettään tuomalla keskusteluun jotain uutta.
Voi olla että olin väärässä. Todennäköisesti olinkin. Annan täällä mielipiteitäni mututuntumalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat tyypilliseltä äidiltä. Anna isän viedä lapset silloin tällöin puistoon. Isä antaa lasten kiipeillä telineissä ja puissa, eikä sinulle kerrota tästä mitään.
Tyypilliseltä?! Tuolla on tavaton määrä lapsia, joilta puuttuu se kodin turva ja hoiva kokonaan. Ehkä ap sitten on sen toisen ääripään tyypillinen äiti?
Jos tuo pelko pyysyy siellä omien korvien välissä niin kai se on ihan ok, mutta jos heijastuu perusarkeen teoissa ja jatkuvana ei ja älä estäen esim. luontaisen liikunnan niin ei se lapsille hyväksi ole.
Ei olekaan hyväksi. Sen takia ehdotin, että isä vie lapsia silloin tällöin esimerkiksi kiipeilemään. Tasapainoharjoittelun puute aiheuttaa vanhana ongelmia esimerkiksi linja-autossa liikkumisessa ja aiheuttaa omalta osaltaan onnettomuuksia. Kohtuus kaikessa, myös lasten suojelemisessa.
Entä kysymykseni tyypillisestä äidistä?
En ole tutustunut asiaan liittyviin tilastoihin.
Kutsuit silti aloittaajaa tyypilliseksi äidiksi...
Oletteko te itse sitten jotain psykiatrian tohtoreita?
En. Ihmettelin vain, että ensin kutsuu tyypilliseksi äidiksi, mutta ei osakaan perustella mielipidettään tuomalla keskusteluun jotain uutta.
Voi olla että olin väärässä. Todennäköisesti olinkin. Annan täällä mielipiteitäni mututuntumalla.
Ei ole kyse siitä onko väärässä vai ei vaan keskustelun pitäisi perustua vuorovaikutteisuuteen, jotta osapuolet voivat tuoda keskusteluun lisää asioita vastaukseksi aiemmin sanottuun, eikä vain heittele mututuntumalla.
Onhan tuo ihan ymmärrettävää ja eikä siinä mitään jos se ei estä lasta elämästä, etkä yritä hallita kaikkia vaaroja, jotka vastaan tulee. Haavereista ja pettymyksistä lapsi oppii! Ja sinunkin pitää sietää tulla opetetuksi ja kasvaa siinä lapsen rinnalla!