Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan sponssattu erään tuttavaperheen lasta vuosia, siis viety lomamatkoille omaan piikkiin ja käytetty syömässä ulkona, lahjottu yms. koska on säälittänyt se, ettei perheen vanhemmat (uusioperhe) huomioi rahallisesti lastaan mitenkään vaan antavat kaikki jutut yhteisille lapsilleen (isä ja äitipuoli asetelma). Me on myös haettu tämä lapsi meille 20km suuntaansa vuosien ajan eivätkä kertaakaan ole hakeneet lasta meiltä. Lupasin tuttavaperheen vanhemmille että toimitan heille kotiin laatikollisen mansikoita, eli kustantaa 18e.

Ei ollut todellakaan ajoa siellä päin vaan satuin olemaan torilla kun nainen soitti.Vähän tietysti mietin, että tämä ei koske lasta nyt ja koin pyynnön vähän vaivaannuttavaksi.. Vein ne mansikat niille himaan ja nainen antoi 20e. Se oli ihan ok. Sain sitten myöhemmin tilinumeron viestillä ja pyynnön, että voisin siihen maksaa sen 2e. ???

 Millainen hiton idiootti ihminen oikeasti tekee noin.. pidin itsestäänselvyytenä, että koska vien ne sinne 20km päähän omalla bensallani niin se pari euroa voin pitää eikä tullut mieleenkään antaa vaihtorahaa, perhe kun ei ole köyhä. Ja puhumattakaan tästä sponssista lapselle joka on siis meidän lapsen kaveri, ja olemme sitten kohdelleet kuin omaamme että saisi jotain etuoikeuksia suhteessa muihin lapsiin.

Mulle tuli jotenkin ihan hemmetin paha mieli, että ei tee mieli tehdä enää mitään sen lapsenkaan eteen,vaikka syytönhän se on että ne vanhempansa vievät siltä kaikki stipendirahatkin itselleen. Jotkut ihmiset on vaan niin hemmetin sokean itsekkäitä.

No maksoitko 2e tilille vai lähetitkö viestin että haepa mansikkas jatkossa itse?

Vierailija kirjoitti:

night kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu mies oli naimisissa itseään vähävaraisemman yksinhuoltajanaisen kanssa. Olivat avioliitossa pari vuotta ja mies oli tosi vaativa ja dominoiva, mitätöi naista koko ajan. Nainen opiskeli ja mies osti tälle sitten kouluun liittyviä juttua (isotuloinen mies) ja esimerkiksi auton omiin nimiinsä, mutta nainen sai sitä käyttää työmatkoihinsa opintojen ohella. Miehelläkin oli lapsia, joita nainen hoiti kuin omiaan miehen työmatkojen aikana. Nainen väsähti jossain vaiheessa ja halusi erota koska oli saanut burn outin (koulu, työ, uusperhe jne.) ja mies ei halunnut erota. Nainen piti kuitenkin päänsä ja muutti pois.

Mies sai asianajansa kanssa ajoiksi vaatimuksen missä naisen tulee maksaa miehelle koko yhteiselon aikana saamansa asiat, mies oli säilyttänyt kuitit kaikesta pienestäkin ja maksatti naisella auton ja kaikki tarvikkeet, asumiskuluja yms. ja vaatimussumma kohosi lähes 10 000 euroon. Naisella ei tietysti ollut mitään vastaavia kuitteja eikä hälle ollut tullut edes mieleen moisia laskea, aviossa kun olivat. Mies uhkaili naista niin, että tämä luopui kaikista vaatimuksista erossa ja suostui ymmärtämättömänä allekirjoittamaan sopimuksen, missä lupaa maksaa erissä miehelle takaisin kaiken. Oikeudessa nainen koitti saada sopimusta kohtuullistettua ja että huomioitaisiin hänen varallisuutensa olevan nollassa, mutta koska oli allekirjoittanut itse, se oli pitävä.

Mies on täysin narsistinen ja itseriittoinen ja julma. Sääliksi käy sitä naista, joka menetti liitossa kaiken itsenäisyytensä ja käytännössä oli miehen lastenhoitaja ja sisäkkö, mutta eihän sitä laskettu. Nainen kun luuli, että miehen avunanto oli rakkautta ja kiitokseksi siitä koitti tehdä töitä ja opiskella pian, että pääsisi auttamaan yhteisissä menoissa.

Voiko olla totta?! Eikö nimenomaan ole niin, että kohtuuton sopimusehto on mitätön. Kyllä tähän olisi tuomarin pitänyt puuttua ja vähintään kohtuullistaa tuota sopimusta ja yleensä eron ositus ilmeisesti tehdä uudestaan. Vaimohan oli kuitenkin hoitanut kodin ja lapset. Tämä tulee ottaa huomioon. Vaikea niellä tätä. Eikö naisella ollut asianajajaa? Tuomarilta kyllä väärin hyväksyä tällainen.

Ongelma lienee ollut tuo allekirjoitus, joka ilmeisesti eron hetkellä tehty. Missään tapauksessa miehellä ei olisi ollut perusteita vaateisiin, joten todella ikävää, että sopimuksen sai tehtyä, kun toinen oli heikoilla. Avioliiton aikana puolisolle annettu taloudellinen tuki on sellainen, että sitä ei ole mitään perusteita vaatia takaisin. Kohtuutonta sopimusehtoa jäin itsekin miettimään, mutta ilmeisesti on katsottu, että yhteinen sopimus on syntynyt yhteisymmärryksessä ja omasta halusta. Todella raju tilanne ja ikävä.

T. eri

Mun ystävällä tuli avioero miehensä kanssa vuosi sitten. Erittäin raskas ja vaikea ero. Mies yritti vaatia kaikesta mahdollisesta rahaa ystävältä. Esim. aikoinaan muuttivat yhteen vasta naimisiinmenon jälkeen ja  työssäkäyvä mies oli maksanut silloin vielä opiskelevan ystävän muuttokulut. Myöhemmin mies osti vaimolleen auton ja vaimo taas laittoi perheen omakotitalon remonttiin vastaavan summan enemmän rahaa kuin mies, siitäkin mies vaati rahaa.  Eron tullessa ystävä haki kaupungin oikeusavusta (vai mikä se on) neuvoja ja hänelle oli sanottu että älä missään tapauksessa allekirjoita mitään, äläkä edes suullisesti lupaa maksaa mitään takaisin. No onneksi noudatti neuvoa eikä luvannut mitään.

Vierailija kirjoitti:

Yksi Meistä kirjoitti:

Olin portsarina eräässä tanssiravintolassa ja se lipun maksaminen tuotti monelle suurta tuskaa. Siellä toki kuului erikoisetkin toimet työnkuvaan, sekä ihan mielellään teki, varsinkin hiljaisena iltana, vaikka asiakkaiden korujen pikakorjauksia, eipä sillä.

Tähän ketjuun sopivin keissi lienee, kun eräs minulle (ja muulle henkilökunnalle) täysin tuntematon mies tuli sisään ja vaati päästä sisään puoleen hintaan, koska oli kuulema entinen työntekijä. Ilmoitin, että nykyisetkin työntekijät maksaa täyden hinnan.

Pitkällisen kinuamisen ja vänkäämisen jälkeen "entinen työntekijä" sitten lyö kasan kolikoita pöytään. Lasken ne ja totean ettei riitä. Hän loimaisee taas lisää kolikoita. Ei riitä, totean.  Hän kaapii lisää kolikoita (kuinka helvetisti voi olla pientä rahaa, ettei saanut kolmella kourasulla kahdeksaa euroa kasaa?) ja siitä puuttuu kymmenen senttiä.

Ilmoitan ystävällisesti, että "tästä puutuu vielä kymmenen senttiä". Hän katsoo minua hölmistyneenä ja epätoivoisen masentuneena ja sanoo "älä viitti". Minulla alkaa hieman kiehuttaa jo, mutta kysyn ystävällisesti, että "oletteko sitä mieltä, että minun pitäisi maksaa 10 senttiä siitä, että te tulette tänne illanviettoon?" 

Jään kysyvänä katselemaan ja hän kaivaa vielä kaksikymmensenttisen. Annan lipun ja vaihtorahan ja totean "kymmenen senttiä ja lippunne, olkaa hyvä. Hauskaa iltaa". Asiakas taas on maansa myyneen oloinen, kun joutui maksamaan sisäänpääsystä ja toteaa "sää saat tässä vielä joskus turpaas!" Vastasin "mutta en kyllä teiltä" ja hymyilen.

Tästä tuli mieleen entinen naapurin mies, joka oli muutaman kerran porukassa mukana kun mentiin baariin. Tämä mies ei koskaan käyttänyt pennin killinkiä näillä ravintolareissuilla. Hän oletti että pääsee naamavipillä sisään ja että joku (ravintolan työntekijä, joku seurueesta tai viimeistään joku tuntematon) tarjoaa juomat, tupakat ja taksimatkan kotiin. Kerran portsari sanoi ovella, että takki pitää jättää narikkaan ja maksaa narikkamaksu. Tyyppi ei suostunut ja alkoi vängätä asiallisen poken kanssa  ja kieltäytyi maksamasta. Sitten kun tyyppi huomasi, ettei ketään huvittanut maksaa hänen puolestaan, alkoi marina ja  vaatimus, että meidän kaikkien pitää vaihtaa paikkaa, koska nimenomainen baari oli niin paska.   

Mitä naamavippi tarkoittaa? En ole koskaan kuullukaan. Onko se sitä että ajattelee olevansa sen verran tunnettu ko. paikassa ettei tarvitse maksaa sisälle? Vai sitä että on niin komea että kuvittelee sillä varjolla pääsevänsä sisälle + kaverit maksaa illan?

Vierailija kirjoitti:

Olin isossa kauppaketjussa töissä ja henkilökunta-alennuksen sai näyttämällä työntekijäkorttia. Silloisen mieheni perhe sitten tämän äkkäsi ja etenkin miehen veli ja hänen vaimonsa marssivat aina röyhkeästi luokseni kun olin töissä. Annapas se alekortti, käydään ostamassa.

Vastavuoroon emme saaneet mitään. En todellakaan halunnut lainata korttiani ja olihan se väärin työnantajaakin kohtaan. Kerran sanoin, että kortti ei ole mukana. No, me käydään hakemassa se teiltä kotoa oli vastaus.

Ikäviä ihmisiä kaikin puolin. Onneksi ei tarvitse olla enää tekemisissä.

Mä oon ymmärtänyt et tuollaisesta lainailuista voi saada potkutkin? Kun sitä ei ole tarkoitettu suvun käyttöön vaan on henkilökohtainen.

Jos enää ruinaa, niin reippaasti sanot, että jos alennuskortin haluaa niin tervetuloa vaan töihin.

Sukulaismies on pumminut rahaa yms minulta lähes koko nuoruutensa ajan ties mihin autoihin, auton osiin, vuokrarästeihin yms sekoiluihin ajautuen ongelmasta toiseen ihan vain välinpitämättömyyttään ja aina on kirstunpohja ollut tyhjänä.

Raha kun polttaa taskuissa se on pakko tuhlata ja sitten taas on tultu käsi pitkällä kerjuulle, en muuten  muista että olisin saanut yhtä ainoaa markkaa tai euroa koskaan takaisin.  

Mökkillä on vierailtu- ilmaiseksi tietenkin kuten hänellä on tapana- eikä apua ole paljon tullut edes mökkiaskareissa vaan yleensä on saanut tehdä siivouksen jälkikäteen kun oluttölkkejä, tumppeja ja muuta moskaa on kuin suurienkin festarien jälkeen.

Joskus kun on jotain pientä apua saanut jälki on ollut kuin juosten virtsattua,  on saanut paljon tehdä uudestaan ja helpommalla olisi usein päässyt kun olisi senkin avun jättänyt ottamatta vastaan-mikä varmasti on ollut tarkoituskin.

Jutut ovat toki suuria  loputonta virtaa itsekehua, mutta kun yrittää omista asioista tai muusta kuin hänestä puhua keskustelu tyrehtyy alkaakseen hetken kuluttua taas hänestä ja  hän on mielestään tietenkin  lähes kaikkien alojen asiantuntija-kummallista kyllä nykyään myös selvänä. Vaikka paljon osaamista  varmasti löytyykin töissä eikä palkkakaan ole enää sellainen etteikö sillä pärjäisi sama sekoilu jatkuu jatkuu ja jatkuu.

Tietenkin minäkin tyhmä sitten aikanaan  hieman viisastuin luopuen tai ainakin vähentäen hyvänahkaisuuttani kun  lopputulema oli mikä oli niin palkaksi sain ansaitsemani verbaalisen kiitoksen, eikä se ollut kovin mairitteleva.

Kyllähän tuo vielä varmasti jouluisin  piipahtaa perheineen kun minulla on ollut tapana antaa lapsilleen rahaa, mutta ihan toki vain pikimmiltään käydään lahja hakemassa ja istutaan hetki sohvalla, kahvilla muodon vuoksi eikä paljon muuta kuin murahdella sitten lähdetään pikinmiten kun on kauhea kiire jonnekin- tuopin ääreen.

Setäni sai työnsä kautta lippuja erään kaupungin jäähallin tapahtumiin. Aikoinaan pääsimme kaverini kanssa yhdelle keikalle sinne setäni kautta. Pari kuukautta tästä kaverini sitten meinasi, että kysyisin sedältäni hänelle ja hänen kolmelle kaverilleen ilmaiset liput johonkin tulevaan tapahtumaan, johon he eivät olleet edes minua pyytäneet mukaan.

Vierailija kirjoitti:

sähkärin rouva kirjoitti:

sähkärin rouva kirjoitti:

Mieheni on sähkömies ja teki siskonsa perheen omakotitaloon kaikki sähkötyöt ilmaiseksi. Tavarat osti tukusta ja peri vain tukkuhinnan. Rahallinen hyöty heille oli useita tuhansia euroja. Mitään ei saanut vastineeksi, sanallisen kiitoksen ehkä. Monesti puhuttiin mieheni kanssa keskenämme, että leipoisi sisko kiitokseksi vaikkapa täytekakun herkkusuumiehelleni, mutta turha toivo! Ovat asuneet yli 10 vuotta jo talossaan, joten olisi ollut mahdollisuus kiittää monta kertaa.

Mieheni sisko on ammatiltaan opettaja. Muutama vuosi sitten pyysin häntä vaihtamaan rikkoutuneen vetoketjun lapsemme takista. Palkaksi hän pyysi 10 €. Tuolloin sanoin, että ihan kohtuullista olisi, että hän vaihtaisi sen talkoilla, kuten mieheni oli tehnyt heille sähköhommat. Ei tarvinnut sitten maksaa tuota kymppiä. Toisen kerran sisko ompeli meille verhot ja kaksi tyynynpäällistä. Mukana seurasi lasku 55 €. Enää en viitsinyt huomauttaa asiasta, mutta päätin, että en käytä enää hänen palvelujaan. Minusta hänen käytöksensä on törkeää. En mitenkään ymmärrä, miten kehtaa meiltä laskuttaa pienimmistäkin asioista, kun on itse saanut niin reilun "lahjan" mieheltäni. Jos olisimme tienneet, että asia menee noin, olisi sähkötöitä peritty asianmukainen korvaus tai jätetty työ tekemättä ja vietetty oman perheen kesken aikaa sen sijaan, että mieheni raatoi ilmaiseksi raksalla ja minä hoidin yksin pieniä lapsia kotona.

Siis sisko on ammatiltaan ompelija...

Tuo nyt on melko tyypillinen miehen ja naisen ero. Kaikki pahimmat tuntemani penninvenyttäjät ja joka euron laskijat ovat järjestään olleet naisia. Miehet ovat pääsääntöisesti paljon suurpiirteisempiä rahoistaan. Joo joo, juuri sinä tunnetkin sen MIEHEN joka on pahempi jne.

Ihan ohiksena. Meidän suku on pihiä ja suvussa on enimmäkseen miehiä. Naisia vain sen verran, että lisääntymään pystytään.

Serkkuni meni naimisiin maistraatissa (vain kahden todistajan läsnäollessa), eivätkä edes pitäneet hääjuhlia. Kun sukulaiset saivat tietää tästä, alkoivat keräämään rahaa häälahjaksi parille. Serkkuni äiti soitti minulle ja vaati minua ja miestäni osallistumaan lahjaan, sanoin etten tosiaankaan aio osallistua jos ei juhlaakaan ole. Meitä sitten haukuttiin törkeiksi pitkin sukua yms. Toki serkkuani ja miestään onnittelin kasvotusten heidän nähdessään mutta mielestäni häälahjaa ei ole tapana antaa jos hääjuhlaa ei vietetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin isossa kauppaketjussa töissä ja henkilökunta-alennuksen sai näyttämällä työntekijäkorttia. Silloisen mieheni perhe sitten tämän äkkäsi ja etenkin miehen veli ja hänen vaimonsa marssivat aina röyhkeästi luokseni kun olin töissä. Annapas se alekortti, käydään ostamassa.

Vastavuoroon emme saaneet mitään. En todellakaan halunnut lainata korttiani ja olihan se väärin työnantajaakin kohtaan. Kerran sanoin, että kortti ei ole mukana. No, me käydään hakemassa se teiltä kotoa oli vastaus.

Ikäviä ihmisiä kaikin puolin. Onneksi ei tarvitse olla enää tekemisissä.

Mä oon ymmärtänyt et tuollaisesta lainailuista voi saada potkutkin? Kun sitä ei ole tarkoitettu suvun käyttöön vaan on henkilökohtainen.

Jos enää ruinaa, niin reippaasti sanot, että jos alennuskortin haluaa niin tervetuloa vaan töihin.

Joo, mulla oli asian suhteen huono omatunto. Ihan kuin olisi varastanut. Tästä on aikaa ja en ole enää edes samalla alalla. Taitaisi olla nykyisin vaikeampaa, eiköhän niitä työntekijöiden alennuksia jo seurata elektronisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sähkärin rouva kirjoitti:

sähkärin rouva kirjoitti:

Mieheni on sähkömies ja teki siskonsa perheen omakotitaloon kaikki sähkötyöt ilmaiseksi. Tavarat osti tukusta ja peri vain tukkuhinnan. Rahallinen hyöty heille oli useita tuhansia euroja. Mitään ei saanut vastineeksi, sanallisen kiitoksen ehkä. Monesti puhuttiin mieheni kanssa keskenämme, että leipoisi sisko kiitokseksi vaikkapa täytekakun herkkusuumiehelleni, mutta turha toivo! Ovat asuneet yli 10 vuotta jo talossaan, joten olisi ollut mahdollisuus kiittää monta kertaa.

Mieheni sisko on ammatiltaan opettaja. Muutama vuosi sitten pyysin häntä vaihtamaan rikkoutuneen vetoketjun lapsemme takista. Palkaksi hän pyysi 10 €. Tuolloin sanoin, että ihan kohtuullista olisi, että hän vaihtaisi sen talkoilla, kuten mieheni oli tehnyt heille sähköhommat. Ei tarvinnut sitten maksaa tuota kymppiä. Toisen kerran sisko ompeli meille verhot ja kaksi tyynynpäällistä. Mukana seurasi lasku 55 €. Enää en viitsinyt huomauttaa asiasta, mutta päätin, että en käytä enää hänen palvelujaan. Minusta hänen käytöksensä on törkeää. En mitenkään ymmärrä, miten kehtaa meiltä laskuttaa pienimmistäkin asioista, kun on itse saanut niin reilun "lahjan" mieheltäni. Jos olisimme tienneet, että asia menee noin, olisi sähkötöitä peritty asianmukainen korvaus tai jätetty työ tekemättä ja vietetty oman perheen kesken aikaa sen sijaan, että mieheni raatoi ilmaiseksi raksalla ja minä hoidin yksin pieniä lapsia kotona.

Siis sisko on ammatiltaan ompelija...

Tuo nyt on melko tyypillinen miehen ja naisen ero. Kaikki pahimmat tuntemani penninvenyttäjät ja joka euron laskijat ovat järjestään olleet naisia. Miehet ovat pääsääntöisesti paljon suurpiirteisempiä rahoistaan. Joo joo, juuri sinä tunnetkin sen MIEHEN joka on pahempi jne.

Ihan ohiksena. Meidän suku on pihiä ja suvussa on enimmäkseen miehiä. Naisia vain sen verran, että lisääntymään pystytään.

Keskenäänkö te vaan lisäännytte? Saattaa olla aika sairasta porukkaa kohta. Kyllä noin niin kun yleisesti ottaen siihen lisääntymiseen otetaan niitä ihmisiä suvun ulkopuolelta...

Vierailija kirjoitti:

Työn perässä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Törkeää on mielestäni myös se, että lapsen koululuokalla on oma tili, johon vanhemmat maksavat pikkusumman (15 €) ja jonne pannaan myyjäisten tuotot. Opettaja käyttää tiliä  lasten kanssa tarvittaviin kuluihin (retket, jätskit, tarvikkeet sekä me vanhemmat hommaamme opettajalle lukukauden päätteeksi tilin lopuilla yhteisen lahjan). Kätevää ja helppoa, ei tarvitse jatkuvasti olla leipomassa myyjäisiin eikä opettaja huku kymmeniin tyhjänpäiväisiin pikkulahjoihin joka joulu ja kevät. 

No, luokallamme tosiaankin on joitain perheitä, jotka eivät ole  n e l j ä n  vuoden aikana osallistuneet tähän ollenkaan. Käsittämätöntä. Heistä ei ole kuulunut mitään, ei selitystä, mikseivät ole osallistuneet ja tilinhoitaja on laittanut omistaan tarvittavat summat, että saadaan yhteinen lahjakortti opettajalle (ettei 1-2 perheen lapsosen nimi jää ainoana kortista pois). Lisäyksenä vielä, että asumme melko varakkaalla alueella, eikä kenestäkään todellakaan voi olettaa päälle päin, että jollakin olisi rahasta niin tiukkaa, etteikö 15 euroa irtoaisi... Ehkä kyse on lokkeilusta tai periaatteesta, mene tiedä. Ihmeellisiä änkyröitä!

Miksi tähän tulee alapeukkuja? Kirjoitinko jotenkin sekavasti tai ylimielisesti? Ihmetyttää vain, millaiset perheet eivät osallistu yhteiseen kassaan, vaan kehtaavat maksattaa muilla.

Mua ihmetyttää vaan tuollainen tili mihin pitäisi "jätski-, retki- tai "tarvikerahoja" maksella. Voi sillä paremmallakin alueella asuvalla tiukkaa olla. Ja miksi korttiin ei voi kirjoittaa vaan että on luokalta vuosimallia se ja se.. Ai niin, sitten tilinhoitajat ei pääse kirjoittamaan niitä maksamattomien nimiä sinne...

Ja mua ihmetyttää että mihin näitä jätski-, retki-, ja tarvikerahoja oikein tarvitaan? Eikös peruskoulu ole ihan ilmainen? Ja kuinka paljon jätskiä lasten pitää koulussa saada ja miksi? Ja mikä oikeus muutamalla vanhemmalla on perustaa luokalle oma tili ja velvoittaa kaikki muut maksamaan tietty summa tilille? Ei mikään, homma on vapaaehtoista joten on ihan turha kitistä jos joku ei maksa. Itse halusitte ja itse maksatte.

OK, no selvennän tätä hieman. Eli tuo luokan oma tili on koulussamme jokaisella luokalla. Siitä sovittiin ensimmäisessä vanhempainillassa opettajan toimesta. Syy tiliin on se, ettei kaupunkimme kouluilla ole varaa kustantaa oikein mitään perusopetusta kummempaa oppilailleen ja opettaja itse ei saa olla tilin haltija. Sieltä maksetaan matkakulut retkille (mm. bussit uintiin), joitain askartelumateriaaleja, pääsylippuja sekä keväisin jäätelöt lapsille. JA olemme lopuilla hiluilla hankkineet jonkun yhteisen pienen muistamisen opettajalle joka joulu ja kevät (mielestäni hyvä juttu, niin open ei tarvitse miettiä, minne laittaisi tontut, kynttilät, suklaarasiat ja kotimatkalle ei tarvitse pakettiautoa kukille...) Enkä tiedä, mitä pahaa on opettajan muistamisessa? Eikös joka työpaikalla jotenkin muisteta hyvin tehdystä työstä? Ja luokkamme pidetty ope on todella työnsä hyvin tehnyt. Kortissa ei luetella nimiä erikseen, mutta itseäni risoo tuo joidenkin a s e n n e , että siivellä pääsee... Kyse ei ole kuitenkaan mahdottoman isoista summista.

Tuolle tilille olisi tarkoitus kerätä rahaa koulun myyjäisillä ja muilla tempauksilla MUTTA: vanhemmat ovat nähneet mukavammaksi maksaa sen 15 egeä/vuosi, niin ei tarvitse pitää buffettia, näperrellä myyjäiskakkuja ja ostella muodon vuoksi toisten tekemiä tuotteita. Helppoa, ei tarvitse laittaa niin paljon vaivaa eikä aikaa. (Ehkä jotkut vanhemmat sitten haluaisivat sen periaatteensa merkeissä leipoa ja olla vapaaehtoisina joka kissanristiäisissä, mitä koulu järjestää? Myydä keksejä ja kalentereita työkavereilleen? Mutta eipä heitä näy vapaaehtoisina siinäkään.)

Joo ja sori närkästyneestä tekstistäni, mutta hieman ärsyttää :-)

Jos uinti kuuluu koulun opetussuunnitelmaan liikuntatunnilla, niin ei todellakaan kerätä rahaa kyyteihin. Se kuuluu opetukseen. En ole myöskään neljän lapsen kokemuksella koskaan kuullut, että vanhempien pitää laittaa kuussa 15 euroa, että saa arkastelutarvikkeita yms. Ne kuuluu kyllä opetukseen.

Ja opettajan lahja on vapaaehtoinen. Aika härskiä opettajan käskeä aukaisemaan tili, millä voidaan ostaa hänelle sitten kunnollinen lahja.

Peruskoulu on lapselle ilmainen ja lahja opettajalle vapaaehtoinen. Kenenkään ei ole pakko laittaa rahaa mihinkään epämääräiseen tiliin, millä maksellaan lasten jätskejä ja uintimatkoja, mitkä kuuluu koulun maksettavaksi ja ennen kaikkea, että opelle saadaan kunnon lahja.

Minäkin ihmettelin bussimaksuja koulun järjestämälle liikuntatunnille. Kyllä ne kuuluu koulun maksaa. Paitsi jos on joku Steiner-koulu tai muu yksityinen koulu, niin sinnehän vanhemmat maksaa itse kaiken.

Meidän lasten luokilla omat tilit. Käyvät siis tavallista peruskoulua. Syksyllä 5. luokalle menevän esikoisen luokka on kerännyt 1-luokasta asti rahaa 6-luokan keväällä toteutettavaa luokkaretkeä varten. Ihan mukava summa on kasassa. Ei niitä mihinkään askartelutarvikkeisiin tai jätskeihin käytetä. Sama homma 1. luokalta päässeellä kuopuksella, keräävät rahaa luokkaretkeen.

Tuo ei ole käytäntö joka koulussa.

Entä ne oppilaat, jotka muuton takia vaihtavat paikkakuntaa/koulua, saavatko he rahat mukaansa vai pitääkö maksaa moneen kertaan, jos muuttoja on esim. neljä jo alakoulun aikana?

Tiedän että ei ole käytäntö joka koulussa. Kirjoitinkin että meidän lasten luokilla... Vastauksena niille jotka ihmettelevät mitä varten luokkien tilit on.

Eivät saa rahaa mukaansa, jos vaihtavat koulua. Molempien lasteni luokan tiliä varten piti vanhemmilla allekirjoittaa lappu jossa ilmoittaa hyväksyvänsä sen että muuttaessa sinne kerättyä omaa osuutta rahoista ei saa pois. Sitä en tiedä miten käy jos joutuu vaihtamaan koulua, joutuuko uudessa koulussa maksamaan uudestaan...

Mua pännii tää rahan kerääminen. Edellisessä tytön koulussa kerättii rahaa. Tehtii myyjäisiä ja ties mitä, jotta pääsevät sitten kuudennella retkelle. Muutettii, ja rahat jäi sitten käyttämättä meidän tytön osalta. Uudessa koulussa oli heti syksyllä leirikoulu. Uusia oppilaita oli muutama. Vanhat oppilaat oli keränny rahaa, että voivat lähteä kuudennella leirikouluun. Kaikki uudet vanhemmat joutu maksamaan siitä itse 90e/lapsi. Et turhaa sitä tehtii ylimäärästä työtä edellisessä koulussa, kun uudessa joutu kuitenkin maksamaan. Yläasteella piti kerää taas rahaa. En ollut enää kovin innokas keräämään.

Voi jos äiti on mummin kuollessa vielä elossa. Koska lapsenlapset eivät tällöin peri mummia muuten kuin testamentilla.

Mikäli äiti on kuollut hänen sijaan tulevat lapsenlapset, jolloin tämä perinnöttäjäänyt voi vaatia lakiosaansa.

Kerran syntymäpäiväjuhliensa lähestyessä eräs kaverini sanoi äitipuolellaan olevan minulle asiaa lahja-asioissa, joten hän soittaisi minulle myöhemmin. Olin todella köyhästä perheestä ja nuori tyttö silloin, en saanut viikkorahaa enkä muutenkaan tienannut satunnaisia kymmeniä markkoja(esim naapurin puutarhatyöt) lukuunottamatta mitään. Omia pieniä hankintoja kuten meikkejä varten täytyi säästää kauan.

Äitipuoli sitten soitti, ja sanoi että "ystäväni" haluaa alkaa keräilemään erästä astiastoa ja hän ostaa kerralla enemmän niitä astioita, ja minun osuuteni olisi pieni, koska olen opiskelija yms. Tämä siis todettiin vain minulle. Olin nuorena ja ujona hämmästynyt puhelinsoitosta enkä osannut sanoa mitään vastaan. Normaalisti hankin lahjaksi jotain pientä/tein itse, jos juhlia oli tiedossa.

Juhlan edelleen lähestyessä äitipuoli soittaa uudelleen ja kertoo hankkineensa astian "minkä sovimme" minun osuudekseni ja sen hinta oli nuorelle opiskelijatytölle pöyristyttävä!! Maksoin kuitenkin lähes kaikki säästöni tuolle äitipuolelle että se minun osuus olisi kuitattu. Osaltaan en siksi pannut vastaan koska häpesin köyhyyttäni. Juhlissa minut sivuutettiin täysin, eikä edes juhlakalu pitänyt minulle seuraa, muut olivat siellä minulle outoja. Tajusin siellä, että tämä "ystävä" ja hänen äitipuolensa olivat kutsuneet minut sinne vain saadakseen minut osallistumaan tuon kalliin astiaston hankintakuluihin. Muistan ikuisesti miten likaiselta tuo tuntui. Toisaalta opin itse pitämään puoliani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sähkärin rouva kirjoitti:

sähkärin rouva kirjoitti:

Mieheni on sähkömies ja teki siskonsa perheen omakotitaloon kaikki sähkötyöt ilmaiseksi. Tavarat osti tukusta ja peri vain tukkuhinnan. Rahallinen hyöty heille oli useita tuhansia euroja. Mitään ei saanut vastineeksi, sanallisen kiitoksen ehkä. Monesti puhuttiin mieheni kanssa keskenämme, että leipoisi sisko kiitokseksi vaikkapa täytekakun herkkusuumiehelleni, mutta turha toivo! Ovat asuneet yli 10 vuotta jo talossaan, joten olisi ollut mahdollisuus kiittää monta kertaa.

Mieheni sisko on ammatiltaan opettaja. Muutama vuosi sitten pyysin häntä vaihtamaan rikkoutuneen vetoketjun lapsemme takista. Palkaksi hän pyysi 10 €. Tuolloin sanoin, että ihan kohtuullista olisi, että hän vaihtaisi sen talkoilla, kuten mieheni oli tehnyt heille sähköhommat. Ei tarvinnut sitten maksaa tuota kymppiä. Toisen kerran sisko ompeli meille verhot ja kaksi tyynynpäällistä. Mukana seurasi lasku 55 €. Enää en viitsinyt huomauttaa asiasta, mutta päätin, että en käytä enää hänen palvelujaan. Minusta hänen käytöksensä on törkeää. En mitenkään ymmärrä, miten kehtaa meiltä laskuttaa pienimmistäkin asioista, kun on itse saanut niin reilun "lahjan" mieheltäni. Jos olisimme tienneet, että asia menee noin, olisi sähkötöitä peritty asianmukainen korvaus tai jätetty työ tekemättä ja vietetty oman perheen kesken aikaa sen sijaan, että mieheni raatoi ilmaiseksi raksalla ja minä hoidin yksin pieniä lapsia kotona.

Siis sisko on ammatiltaan ompelija...

Tuo nyt on melko tyypillinen miehen ja naisen ero. Kaikki pahimmat tuntemani penninvenyttäjät ja joka euron laskijat ovat järjestään olleet naisia. Miehet ovat pääsääntöisesti paljon suurpiirteisempiä rahoistaan. Joo joo, juuri sinä tunnetkin sen MIEHEN joka on pahempi jne.

Ihan ohiksena. Meidän suku on pihiä ja suvussa on enimmäkseen miehiä. Naisia vain sen verran, että lisääntymään pystytään.

:D Mutta ei tosipihit kyllä yleensä lapsia tee. Ne kun tulee ikävän kalliiksi.

Vierailija kirjoitti:

Voi jos äiti on mummin kuollessa vielä elossa. Koska lapsenlapset eivät tällöin peri mummia muuten kuin testamentilla.

Mikäli äiti on kuollut hänen sijaan tulevat lapsenlapset, jolloin tämä perinnöttäjäänyt voi vaatia lakiosaansa.

Niinpä niin....

Kaveri jäi työttömäksi.2013. Pyysi 300 euroa lainaa vuokran maksuun.

Sai uuden työpaikan, sanoi maksavansa takaisin seuraavasta tilistä.

Penniäkään en ole vielä nähnyt.

Vierailija kirjoitti:

Kaveri jäi työttömäksi.2013. Pyysi 300 euroa lainaa vuokran maksuun.

Sai uuden työpaikan, sanoi maksavansa takaisin seuraavasta tilistä.

Penniäkään en ole vielä nähnyt.

Mitenkä sinä pennejä näkisitkään, jos euroja lainasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sähkärin rouva kirjoitti:

sähkärin rouva kirjoitti:

Mieheni on sähkömies ja teki siskonsa perheen omakotitaloon kaikki sähkötyöt ilmaiseksi. Tavarat osti tukusta ja peri vain tukkuhinnan. Rahallinen hyöty heille oli useita tuhansia euroja. Mitään ei saanut vastineeksi, sanallisen kiitoksen ehkä. Monesti puhuttiin mieheni kanssa keskenämme, että leipoisi sisko kiitokseksi vaikkapa täytekakun herkkusuumiehelleni, mutta turha toivo! Ovat asuneet yli 10 vuotta jo talossaan, joten olisi ollut mahdollisuus kiittää monta kertaa.

Mieheni sisko on ammatiltaan opettaja. Muutama vuosi sitten pyysin häntä vaihtamaan rikkoutuneen vetoketjun lapsemme takista. Palkaksi hän pyysi 10 €. Tuolloin sanoin, että ihan kohtuullista olisi, että hän vaihtaisi sen talkoilla, kuten mieheni oli tehnyt heille sähköhommat. Ei tarvinnut sitten maksaa tuota kymppiä. Toisen kerran sisko ompeli meille verhot ja kaksi tyynynpäällistä. Mukana seurasi lasku 55 €. Enää en viitsinyt huomauttaa asiasta, mutta päätin, että en käytä enää hänen palvelujaan. Minusta hänen käytöksensä on törkeää. En mitenkään ymmärrä, miten kehtaa meiltä laskuttaa pienimmistäkin asioista, kun on itse saanut niin reilun "lahjan" mieheltäni. Jos olisimme tienneet, että asia menee noin, olisi sähkötöitä peritty asianmukainen korvaus tai jätetty työ tekemättä ja vietetty oman perheen kesken aikaa sen sijaan, että mieheni raatoi ilmaiseksi raksalla ja minä hoidin yksin pieniä lapsia kotona.

Siis sisko on ammatiltaan ompelija...

Tuo nyt on melko tyypillinen miehen ja naisen ero. Kaikki pahimmat tuntemani penninvenyttäjät ja joka euron laskijat ovat järjestään olleet naisia. Miehet ovat pääsääntöisesti paljon suurpiirteisempiä rahoistaan. Joo joo, juuri sinä tunnetkin sen MIEHEN joka on pahempi jne.

Ihan ohiksena. Meidän suku on pihiä ja suvussa on enimmäkseen miehiä. Naisia vain sen verran, että lisääntymään pystytään.

Lainaan edellistä "sinä tunnetkin sen MIEHEN joka on pahempi jne."

Mun ex-avomies sai ylinopeudesta tosi isot sakot, ehdotti sit, ett sanotaan mun ajaneen, kun oot kodinhoidontuella, niin ei tuu niin isot sakot. Sanoin, ett peltipoliisin kameran kuvassa taitaa kuitenkin näkyä se sun parta!!!

Ex-aviomies vaati erotessa (10 avioliittovuoden jälkeen) minua maksamaan puolet häistämme hänelle takaisin. Olimmehan maksaneet aikoinaan häiden kustannukset puoliksi. En maksanut.