Jotkut näyttävät luulevan että kiltti ihminen on joka tilanteessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä joku päivä kun osaan pitää puoleni, esitän jollekin heikkoa ja vedän sitten maton alta kun yrittää hyväksikäyttää.

Ja todennäköisesti se toinen ei ole edes yrittänyt tietoisesti hyväksikäyttää, vaan onpa vaan ajatellut automaattisesti, että sinulle kaikki pyydetty on ok, kun et kerran vastaankaan sano. Ja sinä tosiasiassa olet kerännyt tätä ihmistä vastaan syntilistaa, että taas se hyväksikäytti, ja taas, ja lopulta menee kuppi nurin. Vaikka voi olla ettei kukaan ole koskaan hyväksikäyttänyt, vaan ongelma on sinulla joka et ole itse sanonut ei ja pitänyt rajojasi.

t. "kiltteihin" lopen kyllästynyt, niiden kanssa täytyisi olla ajatustenlukija että tulee toimeen

No tämän sanojalla ei ole näemmä mitään kokemusta siitä millaista on olla sellainen ihminen, joka ei osaa puolustautua kuin vasta hätätilanteessa. Itse olen huomannut, että isosta osasta ihmisiä kuoriutuu toisten hyväksikäyttäjä jos siihen antaa tilaisuuden. 

Joo, ei ole välttämättä kovin tietoista, mutta esim. manipuloiminen oman asiansa eteen ei ole moraalista etenkin kun toinen tietää, että toinen on helppo puhua asioihin mukaan.

Ei varmasti ole helppoa, mutta sen sijaan että perus-kiltin tapaan syyttää vain pahaa maailmaa ja muita manipuloivia ihmisiä, pitäisi ymmärtää että ainakin osa ongelmaa on itsessä, juuri siinä kyvyttömyydessä rauhallisesti puolustautua jo varhaisessa vaiheessa, ja pyrkiä opettelemaan pitämään rajansa ja kertomaan mielipiteensä.

Kyllä se valitettava fakta on että jos kynnysmatoksi ryhtyy, niin riittää ihmisiä jotka tallaa päältä. Ei ilkeyttään, vaan siksi kun heillä on itsellään oman elämänsä ja työnsä kanssa kädet täynnä työtä, niin ettei ole energiaa ja aikaa pohtia niin toisten tunteita ja syvempiä motiiveja. He pyytävät apua jos kokevat että siitä olisi hyötyä, ja olettavat että jos avun annosta olisi vaivaa, toinen ihan vaan sanoisi että ei, nyt ei käy. Eivät he kerää listaa siitä, että olenkohan pyytänyt apua juuri tuolta henkilöltä kohtuuttoman monta kertaa niin että se voitaisiin laskea hyväksikäytöksi, vaan he vaan spontaanisti pyytävät sitä kun tarvivat, miettimättä sen enempää. Ja kyllähän sitä useammin pyydetään niiltä jotka todennäköisesti suostuvat. Se on harmi, jos se suostuminen ei lähde aidosta auttamisen halusta vaan jostain kyvyttömyydestä sanoa ei.

Mutta käsitättekö että moni tällainen kiltti tai ylikiltti on ohjelmoitu/kasvatettu/pakotettu siihen rooliin ihan pienestä pitäen ja heillä ei ole tajua, keinoja, voimia, ei mitään muuttaa sitä omaa käytöstään? Ei ainakaan ilman ulkopuolisten apua, on se sitten terapeutti, hyvät ystävät, fiksut työtoverit, kuka tahansa.

Ei ole kyse siitä että kiltti tahallaan myöntyisi ja keräisi jotain syntilistaa jonka räväyttää jossain vaiheessa vaan hän ei oikeasti pysty kieltäytymään ja joskus pinna katkeaa rajustikin.

Ihmettelen kyllä asennetta että kiltin oma vika kun ei pidä rajoja, terve aikuinen osaa kunnioittaa toisen rajoja vaikka tämä itse ei niitä tajuaisi.

Sitä on vaikea käsittää ellei ole itse kokenut. Minulla liialliseen kiltteyteen, ts. myös kynnysmatoksi muuttuminen tapahtui kasvatuksen seurauksena. Aina piti suostua kaikkeen, kieltäytymisestä rankaistiin, en saanut olla koskaan vihainen, en saanut koskaan sanoa vastaan kenellekään. Useimmiten vasta aikuisuudessa ehkä jossain kohtaa tajuaa, että asioiden ei kuulu mennä niin ja minullakin on oikeus vetää rajani.

Ikävintähän on, että juuri ne rajattomat ihmiset vetävät puoleensa toisten rajoja systemaattisesti hyväksikäyttäviä ihmisiä.

Kaipa tämän kysymyksen moraali palautuu siihen, ovatko osapuolet olleet vilpittömiä pyynnöissään ja suostumisessaan.

Jos se osapuoli, joka pyytää muilta esim. palveluksia, toimii itsekkäästi laskelmoiden eli häntä motivoi toisen hyväksikäyttö, hän toimii moraalisesti väärin.

Jos se osapuoli, joka suostuu tekemään palveluksia, toimii harhaanjohtamisen motiivista, eli esittää uhrautuvampaa kuin onkaan ja mielessään paheksuu palveluksen pyytäjää, hän puolestaan tekee moraalisesti väärin.

(Mitä tulee kristityn uskovaisen elämään, niin Raamatussa kehotetaan "iloiseen antamiseen". Roomalaiskirje 12 opastaa uskovaista osoittamaan rakkautta puhtaasta, eli teon kanssa linjassa olevasta motiivista. Tämä ei tarkoita, että uskovaisen lähimmäisenpalvelijan tulee tuntea aina palvelemiseen ohjaavia emootioita, vaan että hän sydämessään uskoo palvelualttiuden olevan vanhurskasta. Uskovainenkin ihminen on silti voimavaroiltaan rajallinen eikä loppuunpalanut palvelija jaksa rakentaa Jumalan valtakuntaa maan päälle. Rajansa on siis tunnettava ja opittava kieltäytymisen taito, mutta motiivin on oltava vilpitön.)

Minä olen luonnostani jotenkin tosi miellyttämisenhaluinen, mikä ilmenee välillä liiallisena kiltteytenä. Itseäni se siis haittaa, ei muita. En vaan jotenkin osaa sanoa ei, kun en halua, että kukaan pahoittaa mieltään minun takiani. Myötäilen ihan liikaa muita ja sitten kärsin myöhemmin kun en osannut puolustaa itseäni tai sanoa ei. Onneksi olen jo vähän oppinut pistämään vastaan ja ymmärtämään, että minun ei todellakaan tarvitse miellyttää muita.

Tiffany (ei kirjautuneena) kirjoitti:

Kaipa tämän kysymyksen moraali palautuu siihen, ovatko osapuolet olleet vilpittömiä pyynnöissään ja suostumisessaan.

Jos se osapuoli, joka pyytää muilta esim. palveluksia, toimii itsekkäästi laskelmoiden eli häntä motivoi toisen hyväksikäyttö, hän toimii moraalisesti väärin.

Jos se osapuoli, joka suostuu tekemään palveluksia, toimii harhaanjohtamisen motiivista, eli esittää uhrautuvampaa kuin onkaan ja mielessään paheksuu palveluksen pyytäjää, hän puolestaan tekee moraalisesti väärin.

(Mitä tulee kristityn uskovaisen elämään, niin Raamatussa kehotetaan "iloiseen antamiseen". Roomalaiskirje 12 opastaa uskovaista osoittamaan rakkautta puhtaasta, eli teon kanssa linjassa olevasta motiivista. Tämä ei tarkoita, että uskovaisen lähimmäisenpalvelijan tulee tuntea aina palvelemiseen ohjaavia emootioita, vaan että hän sydämessään uskoo palvelualttiuden olevan vanhurskasta. Uskovainenkin ihminen on silti voimavaroiltaan rajallinen eikä loppuunpalanut palvelija jaksa rakentaa Jumalan valtakuntaa maan päälle. Rajansa on siis tunnettava ja opittava kieltäytymisen taito, mutta motiivin on oltava vilpitön.)

ongelma onkin että uhrautuja ei tajua uhrautuvansa eikä todellakaan paheksu mielessään. Jossain vaiheessa kaikki padotut tunteet (joita hän ei ole tiedostanut eli on toiminut vilpittömästi) pääsee valloilleen. Toki on olemassa myös marttyyreita jotka ovat erittäin tietoisia toiminnastaan mutta oletettavasti tässä ketjussa ei kuitenkaan puhuttu heistä.

Ja vaikka vilpittömästi pyytäisi toiselta jatkuvasti palveluksia kun toinen aina suostuu voisi kuitenkin meittiä onko se oikein. Samalla tavallahan esim joitain vammaisia voidaan hyväksikäyttää (pyytää rahaa/tekemään jotain/vielä pahempaa) kun se vammainen ei pidä rajoja eikä osoita milläänlailla kärsivänsä asiasta. Jos joku on rajaton ei sitä voi -jos suht normaaliälyinen on- käyttää oikeutuksena kyykyttämiselleen vaikka kuinka ei ajattelisi käyttävänsä hyväkseen.

Heikompien puolia pitäisi pitää, viidakon laki ei ole sivistyneiden ihmisten toimintaa.

Kiltteys on kunnioittamista ja sillon haluaa ajatella myös toisen ihmisen parasta siis toisin sanoen tooosi Epäitsekästä.

Jos kaikki ihmiset olisivat toisilleen kilttejä täällä voitas Paljon paremmin.

No toki kiltitkin ovat joskus tuhmia ja jääräpäitä, viimestään sillon ku pitää näpäyttää jotakin, että ymmärtää olla myös kilttiä kohtaan reilu ja armollinen.

Kiltteys ei ole martsaamista, vihan patoamista, passiivista aggressiota, rajattomuutta tms. Se on kiltteyttä. Olen kiltti, uskon sitkeästi sen tekevän hyvää minulle ja muille. Mutta tyhmä tai rajaton en ole. Kun sitten käy niin, että kiltteyteeni ei vastata hyväntahtoisuudella, tulen surulliseksi ja vihaiseksi. Joskus masennun, mutta palaan taas kiltteys-uskontooni. Osaan pitää puoleni ja sanoa vastaan mutta hyväksikäytettäessä väsyn kovin. En halua epäkilttejä ihmisiä ympärilleni. Täydellinen en ole, pirun hankala toisinaan. Mutta minulle se on elämäntapa.

Vierailija kirjoitti:

Eikös kiltteyden pohjalla ole hylätyksitulrmisen pelko? Monesti kiltteys pohjautuu lapsuuteen

Ei. Voi se sitäkin olla tosin. Minä olen kiltti, koska minua on kohdeltu arvostavasti.

Vierailija kirjoitti:

kiltti. Ja ällistyvät, kun tuleekin tiukka kommentti vastaan, kun menevät liian pitkälle.

Mä sain kälyni itkemään.

Vuosi tolkulla arvosteli ja annoin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Sitten meni kuppi nurin ja nostin sellaisen paskamyrskyn että oksat pois.

Siitä lähtien olen kommentoinut suoraan heti hänelle kun on ollut aihetta, ja taas itketään pahaa maailmaa.

Kiltti on huono nimitys. Kyse on submissiivisuudesta. Lapsuudessa ihminen voi omaksua sellaisen käytösmallin, jos vanhemmat ovat esim. narsisteja.

Submissiivisuus herättää toisissa ihmisissä petomaisuuden. Ihan 'normaalitkin' ihmiset alkavat kohdella tällaista henkilöä paskamaisesti. Ja hyväksikäyttäjät tietysti iskevät heti kiinni. Onkin ihan parasta seurata, kun tällainen submissiivinen ihminen lopulta räjähtää jonkun k-pään naamalle ja toinen saa maistaa omaa lääkettään!

Vierailija kirjoitti:

Kiltti on huono nimitys. Kyse on submissiivisuudesta. Lapsuudessa ihminen voi omaksua sellaisen käytösmallin, jos vanhemmat ovat esim. narsisteja.

Submissiivisuus herättää toisissa ihmisissä petomaisuuden. Ihan 'normaalitkin' ihmiset alkavat kohdella tällaista henkilöä paskamaisesti. Ja hyväksikäyttäjät tietysti iskevät heti kiinni. Onkin ihan parasta seurata, kun tällainen submissiivinen ihminen lopulta räjähtää jonkun k-pään naamalle ja toinen saa maistaa omaa lääkettään!

Ei muuten ala kohdella aina petomaisesti. Ne, ketkä alkavat, kierrän kaukaa. Osalle ihmisistä näet luonto kehittänyt ne aivojen kuorikerroksetkin;), ettei aivan saalis vs peto -asetelmassa tarvitse mennä.

T. Se kiltti tosta edeltä

Oli kiinnostavaa huomata eräs ilmiö yhdessä entisistä työpaikoista jossa oli huono ilmapiiri. Yhtä työntekijää sorsittiin tosi paljon. Kun hän välillä pääsi sorsimaan minua tai jotenkin mukaan siihen juttuun, silloin hän tunsi kuuluvansa joukkoon paremmin ja juttu luisti kovasti muiden kanssa.

Selvästi huomasi miten asetelma heti aina hetkellisesti muuttui. En tosin kauan onneksi ollut siinä työpaikassa, kun sain uuden.

Vierailija kirjoitti:

Kiltti on huono nimitys. Kyse on submissiivisuudesta. Lapsuudessa ihminen voi omaksua sellaisen käytösmallin, jos vanhemmat ovat esim. narsisteja.

Submissiivisuus herättää toisissa ihmisissä petomaisuuden. Ihan 'normaalitkin' ihmiset alkavat kohdella tällaista henkilöä paskamaisesti. Ja hyväksikäyttäjät tietysti iskevät heti kiinni. Onkin ihan parasta seurata, kun tällainen submissiivinen ihminen lopulta räjähtää jonkun k-pään naamalle ja toinen saa maistaa omaa lääkettään!

Rajojen opetteleminen on ollut kaikista vaikeinta kun tausta on tuollainen. Etenkin alussa on tuntunut, että on aivan käsittämättömän töykeä jos _asiallisesti_ perää oikeuksiaan. Tai miettii 6 kk jälkeen vielä, että olinko oikeutettu suuttumaan jostain asiasta. Kun on nähnyt ihmisten toisen puolen on todella vaikea luottaa kehenkään enää, koska tietää millaisia suurin osa ihmisistä voi olla. Tuntuu, että aina täytyisi olla varuillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös kiltteyden pohjalla ole hylätyksitulrmisen pelko? Monesti kiltteys pohjautuu lapsuuteen

Ei. Voi se sitäkin olla tosin. Minä olen kiltti, koska minua on kohdeltu arvostavasti.

Sinä oletkin terveesti kiltti :)

Mutta tässä ketjussa on puhuttu lähinnä rajattomista "kilteistä" ja heillä se on ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös kiltteyden pohjalla ole hylätyksitulrmisen pelko? Monesti kiltteys pohjautuu lapsuuteen

Ei. Voi se sitäkin olla tosin. Minä olen kiltti, koska minua on kohdeltu arvostavasti.

Sinä oletkin terveesti kiltti :)

Mutta tässä ketjussa on puhuttu lähinnä rajattomista "kilteistä" ja heillä se on ongelma.

Ymmärrän sen, mutta minusta on surullista, että kiltti sanana niin huonossa kurssissa. Empatia ja hyväntahtoisuus myös samassa mielessä käytettynä likimäärin synonyymina tuntuvat olevan sama kuin höntti, kunnianhimoton, persoonaton jne. Se surettaa, ja siksipä kirjoitin tähän. Kiitti näkemisestäni.

Asiakaspalvelijan on periaatteessa oltava työssään "kiltti" vaikkei sitä oikeasti olisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Asiakaspalvelijan on periaatteessa oltava työssään "kiltti" vaikkei sitä oikeasti olisikaan.

Nyt minua naurattaa, ihan sisäpiiri vitsinä:)!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiltti on huono nimitys. Kyse on submissiivisuudesta. Lapsuudessa ihminen voi omaksua sellaisen käytösmallin, jos vanhemmat ovat esim. narsisteja.

Submissiivisuus herättää toisissa ihmisissä petomaisuuden. Ihan 'normaalitkin' ihmiset alkavat kohdella tällaista henkilöä paskamaisesti. Ja hyväksikäyttäjät tietysti iskevät heti kiinni. Onkin ihan parasta seurata, kun tällainen submissiivinen ihminen lopulta räjähtää jonkun k-pään naamalle ja toinen saa maistaa omaa lääkettään!

 

Rajojen opetteleminen on ollut kaikista vaikeinta kun tausta on tuollainen. Etenkin alussa on tuntunut, että on aivan käsittämättömän töykeä jos _asiallisesti_ perää oikeuksiaan. Tai miettii 6 kk jälkeen vielä, että olinko oikeutettu suuttumaan jostain asiasta. Kun on nähnyt ihmisten toisen puolen on todella vaikea luottaa kehenkään enää, koska tietää millaisia suurin osa

Nostan vanhaa ketjua, koska asia on itselleni ajankohtainen ja oli jo valmiiksi sopiva ketju. Etenkin tuo lainaamani viesti: tässä harjoitellessani rajojen vetämistä olen myös huomannut kuinka paljon on ihmisiä, jotka niitä testaavat. Miten paljon on ihmisiä, jotka pyrkivät hyötymään muista. Joko konkreettisina palveluksina, tai saadakseen huomiota tai ihailua, itsetunnon pönkitystä.

Olen aika introvertti, ja keski-ikäiseksi asti jatkunut rajattomuus ja siitä seuranneet pettymykset ihmissuhteissa tekivät minusta lähes erakon. Nyt kun olen omia tarpeitani ja rajojani opetellut tunnistamaan ja puolustamaan ajattelin yrittää rakentaa uusia ihmissuhteita. Mutta kävikin niin, että kun aloin tunnistaa hyväksikäyttäjät nopeammin meni lähes kaikki viimeinenkin usko ihmisiin. Taidankin vetäytyä takaisin helppoon ja tasaiseen erakkoelämääni.