Lasta ei enää kiinnosta ulkoilu, mikä avuksi?

Onko sattunut jotain riitaa muiden lasten kanssa?

Tuleeko kukaan enää pyytämään ulos?

Millaisia sosiaalisia suhteita hänellä on, koulukavereita, harrastuksia?

Meidän 9-vuotias tykkää pyöräillä, skeitata, pelata pihapelejä muiden kanssa, pomppi trampalla jne. Reviiri on laajentunut.

Trampoliinista tykkää omakin, mutta tabletilla pelaaminen vie siitäkin voiton :(

Ap

Vierailija kirjoitti:

9-vuotias. Vielä muutama kuukausi sitten liikkuminen kiinnosti ja ulkoili naapurin tyttöjen kanssa 3-4 tuntiakin päivässä. Mielikuvitusleikkejä, eläinhahmoilla, keinumista ja sellaista. Olen puhunut hänelle ja sanoo, ettei ole masentunut vaan on iloinen ja viihtyy paremmin yksin.

No monella tuossa iässä alkaa kuvatun kaltaiset kiinnostukset vähitellen loppua. 

Lapsilla muutenkin on kaikenlaisia henkisiä kasvuprosesseja käynnissä, ja on ihan normaalia että välillä kääntyy enemmän sisäänpäin ja haluaa vain olla ja miettiä. 

Mulla kävi samalla lailla siinä 10 vuoden hujakoilla. Kiinnosti touhuta omia vain kotona, kaveritkin jäi aika lailla. Eikä silloin vielä edes ollut älylaitteita.

En minä masentunut ollut vaan ehkä todellinen luonne alkoi tulla enemmän esiin, vieläkin nimittäin viihdyn omissa oloissani eikä ystäviä juurikaan ole (enkä niitä kaipaa). Lapsi ja mies on sekä hyvät välit lapsuuden perheeseen.

Ulkoilusta tosin aloin taas 16-vuotiaana kiinnostua eli kai se ap:nkin lapsella on vielä edessä!

Naapurin tytöt tulevat pyytämään ulos mutta kun tyttöni mieluummin pelaa/kirjoittaa tabletilla niin kavereiden näkeminen ja liikunta on vähentynyt. On lihonutkin muutaman kilon.

Ap

No jos vaikka asetat sille tabletille aikarajan? Esim. 2h/päivä?

Vierailija kirjoitti:

Mulla kävi samalla lailla siinä 10 vuoden hujakoilla. Kiinnosti touhuta omia vain kotona, kaveritkin jäi aika lailla. Eikä silloin vielä edes ollut älylaitteita.

En minä masentunut ollut vaan ehkä todellinen luonne alkoi tulla enemmän esiin, vieläkin nimittäin viihdyn omissa oloissani eikä ystäviä juurikaan ole (enkä niitä kaipaa). Lapsi ja mies on sekä hyvät välit lapsuuden perheeseen.

Ulkoilusta tosin aloin taas 16-vuotiaana kiinnostua eli kai se ap:nkin lapsella on vielä edessä!

Sama muuten mulla. Esimurrosiässä, juuri jossain 10 vuoden paikkeilla, aloin tulla sellaiseksi mikä aikuisenakin olen, eli nörtiksi ja kirjatoukaksi, jota ei niin kaverit ja ulkoilut kiinnosta. Hyvä elämä sitä on tällaisena ollut.

Perkeleen tabletit ja kännykkäpelit :(

Älä päästä tuota pahemmaksi. Pelit vaihdetaan lautapeleihin ja lukeminen hoidetaan kirjojen kautta. Ainakin oma 9-vuotiaani tulee mielellään sänkyyn viereen kun luen satua. Pysäytä tuo homma nyt ja takavarikoi vaikka koko vekotin jos ei pysy sovituissa säännöissä.

Samaa mieltä nro 10:n kanssa! Ei se lapsi kuole ilman sitä jatkuvaa tabletin näpertelyä.