Miten kertoa lapselle ettei ole varaa jatkaa harrastusta? :(

Samoja asioita toisinaan.

Meillä menee yhden lapsen harrastukseen tällä hetkellä 190 euroa kuussa. Eikä puhettakaan, että tuo raha kattaisi kaiken. Kisamatkat on tuohon ympätty, mutta tarviihan sielläkin rahaa ja osa ruokailuja jne.

Hän on nyt myös neljättä vuotta harrastanut kys lajia ja rakkaudesta lajiin. On motivoitunut ja pitkälle tähtää. Miettii SM tasolle, se on pieni hyppy hänen treeniohjelmassaan, mutta miten se vaikuttaa lompakkoon. 

Mä leivon, osallistun, teen ja touhuan seuran hyväksi, että saadaan pidettyä tuossa noi kulut. Ensi syksynä on uuden välineen ja kilpapuvun osto. Ne vielä klaaraan, mutta kuinka pitkään. Syksy on pidempi kuin kevätkausi.

Tänä kesänä on kaksi puolentoista viikonleiriä. Oli puhetta jo ulkomaan leiristä. Se olisi palveluihin nähden ollut edullinen, mutta silti 500 euroa. Se tulee ensi kesänä eteen.

Ikää kun tulee, niin tulee noita Kisakallion viikonloppuleirejä ne on pari saturaista per viikonloppu. Näistä ei ole vielä syksyksi sovittu, mutta sinne niitä tulee. 

Säästän vähän kaikesta mahdollisesta. Tytär vaihtoi haastavampaan seuraan vuosi sitten ja luonnollisesti maksut nousivat silloin.. Hän on ymmärtänyt maksut, eikä enää vaadi uutta vaatetta kuukausittain. Elää säästeliäästi. Vaikken mä sitä haluaisi, mutta pakkohan se on.

Tää on  hirveetä sanoa, mutta olen tyytyväinen, kun toinen lapsi ei juuri harrasta. Käy korista pelaamassa pari kertaa viikossa. Se on 50 euroa per lukukausi.

Mä olen vannonut, että tästä selvitään vaikka väkisin. Mä en voi antaa tuon lapsen lopettaa rahan takia urheilua. Se ei ole mahdollista.

Kumpa liittotasolla nämä ymmärrettäisiin ja rahnaa alkaisi virrata junioriurheiluunkin tueksi. Eikä vaan kisajärjestelyihin. Ne ilmapallopatsaat eivät ole niin tärkeitä kuin urheilevat lapset.

En ymmärrä ongelmaa. Senkun sanot lapselle että meillä ei ole varaa harrastukseesi ja piste.

Mua ainakin kyrsi varhaisaikuisuudessa ihan sikana kun kuulin, että oikea syy minkä takia en saanut aloittaa lapsena ratsastusta oli se, että perheellä ei ollut rahaa. Lapsena se kuitattiin sillä että harrastus oli mukamas liian vaarallinen, eikä siinä ollut mielestäni mitään järkeä kun kaikki perhetuttujen lapset sai ratsastaa ja itse pääsin vain välillä säälistä ilmaiseksi hevosen selkään. Kyllä lapset ymmärtää faktat ja heille voi ja pitääkin puhua suoraan. Jos olisin tiennyt että on kyse rahasta olisin voinut itse yrittää säästää jne. Nyt luulin että minua on kielletty harrastamasta ihan absurdista syystä eikä tullut mieleenkään alkaa säästämään harrastusta varten rahaa.

Kuten todettu on, käy lapsen kanssa vakava kahdenkeskinen keskustelu, jossa avaat enemmän perheen taloustilannetta. Ja sanot selkeästi, että harrastus loppuu, jos ei mikään muutu.

Vanhempana tuntuu kurjalta, ettei voi tarjota lapselle kaikkea. Lohduttaudu sillä, että tämä voi olla nuorelle todella tärkeä läksy, joka voi auttaa häntä jatkossa ymmärtämään, ettei kaikkea voi saada. Moni nuori omilleen muuttaessaan kuvittelee, että voi hankkia kaikki uudet pelit ja vehkeet ja jatkaa elämää samalla elintasolla kuin lapsuudenkodissa. Sitten ajaudutaan pikavippikierteisiin jne. On hyvä oppia, että äidinkään kukkaro ei ole pohjaton.

Vierailija kirjoitti:

Mikä kumma nykyihmisissä mättää? Ei osata elää tulojen mukaan!? Aivan sama vaikka tienaat miljoonan kuukaudessa jos laitat kaksi menemään, niin ei riitä rahat....

Ööö tota eikös AP juuri yritäkin elää tulojensa mukaan ja miettii, miten teinin harrastuskustannukset saataisiin kuriin tai vaihtoehtoisesti etsii tapoja kertoa teinille, ettei harrastusta ole varaa jatkaa.

Kyllä siinä on jotain kylmää ensin antaa ja sitten ottaa pois jotain tärkeää. Harrastus on kuitenkin osa sitä kasvua ja kehitystä ja antaa eväitä siihen aikuisuuteen. Vähän eri kuin lapsi tahtoisi kalliita puhelimia, yms..

Lapsen kanssa tosiaan kannattaa keskustella asiosta ihan avoimesti. Seuraa johtoon kannattaa olla yhteydessä, eri sponsoriohjelmista kannattaa ottaa selvää. 

Jokainen lapsi suomessa saa lapsilisää ja jos tää äiti on yh niin elatustukea jotka on tarkotettu molemmat LAPSELLE ei äidin siidereihin ja menoihin.

Järkkyä oli lukea että 14vee pitäs hommata työpaikka,kun ei kukaan ota lasta töihin. 16 vee pitää olla. Miksei äiti itse tee töitä??? Miksi lapsesta pitäs tulla samanlainen luuseri kuin äiti. Hän sentään yrittää olla hyvä jossain.

Itselläni on 2 lasta,ja molempien harrastukset maksoi maltaita. Mutta toinen on nyt harrastuksensa ansiosta työssä unelma-ammatissaan. Tiukoilla olin monta kertaa,mutta en vauva palstoilla vinkunut vaan TEIN RAHAA työllä.

Jos harrastus on mieluinen, yritä jollain muotoa kustantaa harrastus. Voisitko seuralta kysyä talkoohommia tms, jotta lapsesi ei tarvitsisi lopettaa. Kerro rehellisesti tilanteesi, yh ja tulot tippuneet.

Jos ei ole varaa, ei ole varaa. Vähän kyseenalaista mielestäni on, että muu perhe joutuu kitumaan tiukilla yhden perheenjäsenen harrastamisen takia.  Keskustele nuoresi kanssa. Perustele. Hakekaa yhdessä tilalle joku korvaava harrastus. 

Onko se oikeasti teistä äideistä mukavaa, kun lapsella on sitova, kallis harrastus? Kuskaatte, leivotte, istutte myyjäisissä, teette ilmaista työtä ja käytätte omaa aikaanne siihen, että lapsi saa käydä esim. potkimassa palloa valmentajan opastuksella? 

En ole yh, ollaan uusperhe.

Lapsilisä ja elatustuki (vähemmän kuin Kelan minimi koska huonosti muotoiltu sopimus silloin 13 vuotta sitten) joo... Mut oiskohan tuolla lapsella aika hitosti muitakin menoja. Oma huone pitää olla, uusia vaatteita ja meikkejä, kulkeminen paikasta toiseen, tuon harrastuksen vuoksi joutuu useamman kerran viikossa syömään ulkona (koska treenit koulupäivän jälkeen heti toisella puolen kaupunkia) yms yms yms. Kyllä kaikki teinien vanhemmat tietää. Lapsilisä ei ole kuin näyttää (ei riitä edes asumiskustannuksiin jos haluaa alkaa laskea lapsen osuutta asumismenoista, vastike, sähkö, vesi... No ei kyllä lasketa)

Mitkään sponsorikuviot eivät liene mahdollisia eikä seura jousta maksuissa.

Itselläni ei ole mahdollista tehdä mitään talkoohommia (kun on se oma työ ja muut pienemmät lapset ja reissutöitä tekevä puoliso).

Kerrot lapselle, että ei ole varaa ja otat vastaan lapsen pettymyksen, joka voi purkautua vihaisuutena sinua kohtaan. Kyllä se reaktio menee sitten ohi.

Samassa yhteydessä voit suoraan sanoa, että varaa voisi olla, jos lapsi ottaa selvää siitä, että kuinka paljon alennusta voi kausimaksuista saada valmentamalla nuoria. Jos harrastus on lapselle todella tärkeä, niin hän on tuossa iässä valmis tekemään itse töitä sen rahoittamiseksi.

Urheiluseurojen kulut hilautuvat vuosi vuodelta ylöspäin. Kuinka monella muulla tulee jo kipuraja vastaan? Varmaan aika monella. Täytyy elää suu säkkiä myöten ja jos ei ole varaa enää rahoittaa harrastusta, niin ei ole. Jos lapsesi ei ole huippuvalmennuksessa, niin olisiko jokin harrastusryhmä kys.lajissa olemassa halvemmilla kustannuksilla? En ymmärrä myöskään sitä, että johonkin lajiin käytetään satoja tuhansia vuodessa ja sitten pullautetaan jossain vaiheessa kuitenkin ulos, kun ei tullutkaan selännettä tai litmasta.

Ainakin Lappeenrannassa pystyy hakemaan avustusta lasten ja nuorten liikuntaharrastuksiin kaupungilta. Kannattaa selvittää onko teidänkin kaupungissa sama mahdollisuus!

Kysy sossusta apua? Mulla oli 14v sama tilanne, että olisin joutunut lopettamaan rakkaan harrastuksen eikä täällä ollut mahdollisuutta valmentaa nuorempia, enkä saanut töitä vaikka kuinka yritin. Satunnaiset lapsenvahtikeikat eivät riittäneet kattamaan kuluja. Onneksi sossu auttoi ja sain jatkaa. :) Osallistuin myös kyllä talkoisiin, jolla sai kuluja vähän pienennettyä.

Mutta jos teinille ihan sanoo suoraan, että saa jatkaa harrastusta, jos alkaa toimia apuvalmentajana (eikö se pienennä noita maksuja?) ja säästää meikki- ja vaaterahoistaan hieman. Vaihtoehtona lopettaa harrastus.

(hiukan särähti korvaan tuo uusperhe, miehen reissutyö ja teini ainoa edellisen liiton lapsi - toivottavasti olette tasapuolisia kaikkia lapsia kohtaan, eikä teini ole ainoa, jonka kuluista tingitään. Joo pienemmillä lapsilla ei ole vielä niin suuret kulut, mutta saavatko he sitten paljon enemmän teini-ikäisinä kuin esikoinen?)

Vierailija kirjoitti:

Onko se oikeasti teistä äideistä mukavaa, kun lapsella on sitova, kallis harrastus? Kuskaatte, leivotte, istutte myyjäisissä, teette ilmaista työtä ja käytätte omaa aikaanne siihen, että lapsi saa käydä esim. potkimassa palloa valmentajan opastuksella? 

Kun näkee miten oma lapsi nauttii ja kehittyy, viihtyy siellä salilla, lähtee aina iloisin mielin treeneihin ja tulee väsyneenä ja onnellisena takaisin.

Kaikki on sen arvoista. Kyllä se on mukavaa silloin, vaikka toisinaan mennään lompakon äärirajoilla. Mä sijoitan lapseni tulevaisuuteen kuitenkin. En hullummin, omasta mielestäni.

Eiköhän se uuden harrastuksen löydä ja uudet kaverit...alkoholista, tupakasta ja huumepiireistä.

Jos teini kuluttaa muutenkin, niin sitten vaan tingitään niistä meikeistä ja tehdään eväät reppuun ennen harjoituksia. Miten leirit muuten VOI olla pakollisia?