Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Introvertti narsismi
24.05.2016 |
Olen pidemmän aikaa ajatellut, että ystävälläni on jokin vakavasti pielessä. Miettinyt, että hänellä on kenties epävakaa persoonallisuushäiriö tai narsismi (tiedostan, että tällä palstalla tuntuu joka toisella olevan narsisismi) mutta narsismin määritelmä ei tähän asti ole kuitenkaan istunut täysin häneen, koska hän ei ole mikään ulospäin egoa pullisteleva, itsevarma nainen, vaan hänellä on enemmänkin huono itsetunto ja hän pitää itseään aina uhrina. Törmäsin sitten " covert narcissismiin" eli introvertti narsismiin, mielestäni todella outo suomennos. Eli käytännössä kyseessä energiasyöppö, jonka keskiössä on vain ja ainoastaan omat asiat ja ongelmat. Toki määritelmään liittyy vielä paljon muutakin. Tuli jotenkin kamala olo, kun tajuan vasta monen vuoden jälkeen, että tätä henkilöä ei oikeasti voisi vähempää kiinnostaa minun kuulumiseni tai oikeastaan kenenkään muunkaan kuulumiset. (paitsi jos niistä löytyy kritisoitavaa)
Minkälaisia kokemuksia teillä on tämäntyyppisistä ihmisistä ja oletteko vain kylmästi lopulta katkaisseet välit?
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikilla, joilla on syystä tai toisesta paha olo, se oma paha olo imee kaikki energiat niin ettei jaksa keskittyä muiden asioihin ja ehkä koko ulkomaailmaan. Todennäköisempää lienee että tuo tyyppi on esimerkiksi masentunut tai muuten syvästi elämäänsä onneton kuin joku narsisti tai persoonallisuushäiriöinen.
Itse en ole koskaan katkaissut välejä pahoinvoiviin ihmisiin heidän ongelmiensa takia. Joidenkin seuraa tosin rajaan, koska heitä jaksaa vain tiettyyn rajaan asti ja tietyissä mielentiloissa. En esim. vastaa puhelimeen jos en ole sillä tuulella että jaksaisin tietynlaisia juttuja. Näin tosin teen kaikkien muidenkin ihmisten kanssa, eli puhun vain jos olen sillä tuulella.
Sitten hän olisi ollut masentunut jo yli 10 vuotta. Hän on aina käyttäytynyt vastaavanlaisesti, viime vuosina ehkä hieman pahemmin. Vasta viime aikoina olen herännyt enemmänkin hänen käyttäytymiseen. Ja itsellä ei todellakaan ole tapana laittaa välejä poikki heti, kun toisella "menee vähän huonommin" tässä nyt ei ole kyse siitä. Hänellä on muun muassa useita ihmissuhteita mennyt katki ja tähän asti olen todella ajatellut, että kuinka on sattunutkaan, että hän on sattunut kohtaamaan niin paljon ikäviä tyyppejä..mutta totuus taitaakin olla hieman toinen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vau. Olipa älyttömän mielenkiintoinen ilmiö. Tunnistin nimittäin itseni tuosta introvertin narsistin kuvauksesta, 5 tai 6 kohtaa 7:stä täsmäsi aivan täysin. Samalla tajusin myös, että mies, josta olen ollut pitkän aikaa lähes pakkomielteisesti kiinnostunut, on hyvin samanlainen. En tiedä pystyisikö hän myöntämään asiaa itselleen, koska on itse (perinteisemmän) narsistin lapsi.
Minä en kyllä ole energiasyöppö enkä rasita muita ongelmillani, vaan vetäydyn hiukan ylimielisesti sellaisten ihmisten seurasta, jotka eivät ole "oikeanlaisia" - he eivät vain kiinnosta minua. Joten en osaa oikein neuvoa miten minuun pitäisi suhtautua. Välien katkaisu saattaisi tosiaan olla molemmille parasta, mitä voi tapahtua.
Olipa mielenkiintoinen "diagnoosi". Minulla on lähipiirissä tämäntyyppinen tapaus, ja olen miettinyt, että mikä hän oikein on "naisiaan". Todellakin energiasyöppö, kun hänen kanssaan on tekemisissä, on sen jälkeen niin väsynyt, ettei hetkeen jaksa mitään. Hän on selkeästi luonteeltaan introvertti ja vieraiden seurassa pitättyväinen, mutta läheisten kanssa, keneen luottaa, puhuu tauotta itsestään, omista ongelmistaan jne. Suunvuoroa ei saa, eikä hänelle tule mieleenkään kysyä mitä minulle kuuluu. Usein en edes yritä kertoa omia kuulumisiani. Ne eivät häntä kiinnosta, kääntää puheen tavalla tai toisella itseensä. Hän on sukulainen, olen tuntenut hänet koko ikäni joten jonkun heittämä masennusdiagnoosi ei kyllä sovi tähän - tai sitten hän on ollut ikänsä masentunut.
Välillä olen katkaissut välit. Kuten silloin, kun minulla oli todella, todella vaikea vaihe elämässäni ja hän soitteli minulle tunnin puheluita, joissa kertoi omista asioistaan kysymättä kertaakaan mitä minulle kuuluu. Hän kyllä tiesi, että olen vakavasti sairas, mutta ei se häntä kiinnostanut. Kunhan minä kuuntelin hänen juttujaan. Kuuntelin sitä tauotonta höpötystä saamatta puheenvuoroa ja päätin, että nyt minun ei tarvitse enää. Nuo kaksi vuotta välirikossa olivat hyvää hengähdysaikaa. Sen jälkeen välit pikkuhiljaa lämpenivät, hetken hän skarppasi, kyseli kuulumisia ym. Nyt tilanne alkaa olla taas ennallaan. Tavattiin taas joku aika sitten ja olen vieläkin henkisesti aivan väsynyt siitä kaikesta, miten hän kaataa kaiken toisten niskaan. Hänellä on niin vaikeaa, niin sitä, niin tätä. Otan taas etäisyyttä. Eroonkaan en pääse, koska on sukulainen.
Vierailija kirjoitti:
Vau. Olipa älyttömän mielenkiintoinen ilmiö. Tunnistin nimittäin itseni tuosta introvertin narsistin kuvauksesta, 5 tai 6 kohtaa 7:stä täsmäsi aivan täysin. Samalla tajusin myös, että mies, josta olen ollut pitkän aikaa lähes pakkomielteisesti kiinnostunut, on hyvin samanlainen. En tiedä pystyisikö hän myöntämään asiaa itselleen, koska on itse (perinteisemmän) narsistin lapsi.
Minä en kyllä ole energiasyöppö enkä rasita muita ongelmillani, vaan vetäydyn hiukan ylimielisesti sellaisten ihmisten seurasta, jotka eivät ole "oikeanlaisia" - he eivät vain kiinnosta minua. Joten en osaa oikein neuvoa miten minuun pitäisi suhtautua. Välien katkaisu saattaisi tosiaan olla molemmille parasta, mitä voi tapahtua.
Varmasti monilla voi olla joitakin piirteitä. Mutta narsistilla on nimenomaan nämä kaikki piirteet. Tuskinpa itse osaisit diagnosoida itseäsi narsistiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vitonen vielä lisää, että samalla lailla tällä mun sukulaisella on rikkonaisia ihmissuhteita, ei kestä parisuhteet eikä ystävyyssuhteet. Kaikki on aina toisten syytä, he ovat hankalia, eivät ymmärrä, ylireagoivat ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikilla, joilla on syystä tai toisesta paha olo, se oma paha olo imee kaikki energiat niin ettei jaksa keskittyä muiden asioihin ja ehkä koko ulkomaailmaan. Todennäköisempää lienee että tuo tyyppi on esimerkiksi masentunut tai muuten syvästi elämäänsä onneton kuin joku narsisti tai persoonallisuushäiriöinen.
Itse en ole koskaan katkaissut välejä pahoinvoiviin ihmisiin heidän ongelmiensa takia. Joidenkin seuraa tosin rajaan, koska heitä jaksaa vain tiettyyn rajaan asti ja tietyissä mielentiloissa. En esim. vastaa puhelimeen jos en ole sillä tuulella että jaksaisin tietynlaisia juttuja. Näin tosin teen kaikkien muidenkin ihmisten kanssa, eli puhun vain jos olen sillä tuulella.
Sitten hän olisi ollut masentunut jo yli 10 vuotta. Hän on aina käyttäytynyt vastaavanlaisesti, viime vuosina ehkä hieman pahemmin. Vasta viime aikoina olen herännyt enemmänkin hänen käyttäytymiseen. Ja itsellä ei todellakaan ole tapana laittaa välejä poikki heti, kun toisella "menee vähän huonommin" tässä nyt ei ole kyse siitä. Hänellä on muun muassa useita ihmissuhteita mennyt katki ja tähän asti olen todella ajatellut, että kuinka on sattunutkaan, että hän on sattunut kohtaamaan niin paljon ikäviä tyyppejä..mutta totuus taitaakin olla hieman toinen. Ap
Masentunut voi olla vaikka koko ikänsä. Esim. oma äitini on tuon tyyppinen, mutta tiedän että hän ei ole pohjimmiltaan mikään narsisti tai ilkeä, vaan hän on jo lapsuudessa syvästi haavoittunut ja sen takia kroonisesti levoton ja äkäinen. Hän ei lisäksi tiedosta omia olojaan, edes silloin kun kaikki muut jo näkee päälle elekielestä ja liikehdinnästä, että tuolla ihmisellä on nyt paha olla. Mutta äiti projisoi kaiken ulkopuolelle, ja näkee oman pahan olon sijasta ärsyttävän ihmisen, paskan sään, huonot poliitikot jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olipa mielenkiintoinen "diagnoosi". Minulla on lähipiirissä tämäntyyppinen tapaus, ja olen miettinyt, että mikä hän oikein on "naisiaan". Todellakin energiasyöppö, kun hänen kanssaan on tekemisissä, on sen jälkeen niin väsynyt, ettei hetkeen jaksa mitään. Hän on selkeästi luonteeltaan introvertti ja vieraiden seurassa pitättyväinen, mutta läheisten kanssa, keneen luottaa, puhuu tauotta itsestään, omista ongelmistaan jne. Suunvuoroa ei saa, eikä hänelle tule mieleenkään kysyä mitä minulle kuuluu. Usein en edes yritä kertoa omia kuulumisiani. Ne eivät häntä kiinnosta, kääntää puheen tavalla tai toisella itseensä. Hän on sukulainen, olen tuntenut hänet koko ikäni joten jonkun heittämä masennusdiagnoosi ei kyllä sovi tähän - tai sitten hän on ollut ikänsä masentunut.
Välillä olen katkaissut välit. Kuten silloin, kun minulla oli todella, todella vaikea vaihe elämässäni ja hän soitteli minulle tunnin puheluita, joissa kertoi omista asioistaan kysymättä kertaakaan mitä minulle kuuluu. Hän kyllä tiesi, että olen vakavasti sairas, mutta ei se häntä kiinnostanut. Kunhan minä kuuntelin hänen juttujaan. Kuuntelin sitä tauotonta höpötystä saamatta puheenvuoroa ja päätin, että nyt minun ei tarvitse enää. Nuo kaksi vuotta välirikossa olivat hyvää hengähdysaikaa. Sen jälkeen välit pikkuhiljaa lämpenivät, hetken hän skarppasi, kyseli kuulumisia ym. Nyt tilanne alkaa olla taas ennallaan. Tavattiin taas joku aika sitten ja olen vieläkin henkisesti aivan väsynyt siitä kaikesta, miten hän kaataa kaiken toisten niskaan. Hänellä on niin vaikeaa, niin sitä, niin tätä. Otan taas etäisyyttä. Eroonkaan en pääse, koska on sukulainen.
En kyllä yhtään ihmettele, että persoonallisuushäiriöisten läheisillä on vaikea irtaantua tai katkaista välit, kun tutuille tämä henkilö osaa "esittää" muuta, ja huomaa täälläkin keskustelupalstoilla kuinka yleinen mentaliteetti on, että "toisella menee vain vähän huonosti" ja pitäisi yrittää ymmärtää. Varsinkin kun persoonallisuushäiriöisiksi leimaaminen on nyt niin pinnalla. Ja varsinkin, kun itsekin "uhrina" välillä kyseenalaistan jopa omaa mielenterveyttäni, kun olen tämän henkilön kanssa tekemisissä, vaikka tiedän että hän ei ole se ihan terve. Se negatiivinen höpötys ei ole pahinta, vaan kaikenlainen asioiden vääristely, manipulointi ym.
Ehkä narsisti olet sinä, Ap! Jonkin tason häiriöinen kumminkin olet narsismisi laadulta, kun et kestä tunnistaa totuutta teeskeentelystä. Vai oletko vain tyhmä, ettet ymmärrä sitä?
Olet ehkä se kultalusikka suussa syntynyt tai sitten itse niin teennäinen, että ystäväsi luonnollisuus imee kulissiesi voiman. Tai ehkäpä tunnet kaipuun silloin itsekkin teennäisyyden alta päästää niitä "syvällisempiä ongelmiasi ulos". Tämä jälkimmäinen voi olla lähempänä, jos ulos antisi on luokkaa "kauniit ja rohkeat".
Kieltämättä tällainen convertaatio narsisti on totta ja mahdollisesti ystävääsi, mutta ei sinullakaan narsismissasi ole kaikki "inkkarit kanootissa". Kulissit ja teatteri jota kannatat itse (taidat olla ammattilainen siinä) eivät ratkaise ystäväsi masentavia ongelmia, vaan kroonistavat ja tekevät niistä jonkilaisen "elävän kotelon".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistakaa että energiasyöpölle ei ole pakko antaa sitä energiaa... Sen takia energiasyöpöt ovat teidän kanssa tekemisissä, kun heille itselle tulee niin hyvä olo siitä. Ongelmat ovat heidän ongelmiaan, ei ole muiden asia ottaa niitä taakaksi! He ovat itse vastuussa itsestään. Neuvoja voi toki antaa mutta he itse päättävät mitä tekevät. Älkää jääkö murehtimaan jonkun toisen ihmisen asioita joille ette voi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä narsisti olet sinä, Ap! Jonkin tason häiriöinen kumminkin olet narsismisi laadulta, kun et kestä tunnistaa totuutta teeskeentelystä. Vai oletko vain tyhmä, ettet ymmärrä sitä?
Olet ehkä se kultalusikka suussa syntynyt tai sitten itse niin teennäinen, että ystäväsi luonnollisuus imee kulissiesi voiman. Tai ehkäpä tunnet kaipuun silloin itsekkin teennäisyyden alta päästää niitä "syvällisempiä ongelmiasi ulos". Tämä jälkimmäinen voi olla lähempänä, jos ulos antisi on luokkaa "kauniit ja rohkeat".
Kieltämättä tällainen convertaatio narsisti on totta ja mahdollisesti ystävääsi, mutta ei sinullakaan narsismissasi ole kaikki "inkkarit kanootissa". Kulissit ja teatteri jota kannatat itse (taidat olla ammattilainen siinä) eivät ratkaise ystäväsi masentavia ongelmia, vaan kroonistavat ja tekevät niistä jonkilaisen "elävän kotelon".
Kiitos tästä, heh. Onneksi itselläsi on selkeästi kaikki inkkarit kanootissa. Viesti 9 siis myös Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa että energiasyöpölle ei ole pakko antaa sitä energiaa... Sen takia energiasyöpöt ovat teidän kanssa tekemisissä, kun heille itselle tulee niin hyvä olo siitä. Ongelmat ovat heidän ongelmiaan, ei ole muiden asia ottaa niitä taakaksi! He ovat itse vastuussa itsestään. Neuvoja voi toki antaa mutta he itse päättävät mitä tekevät. Älkää jääkö murehtimaan jonkun toisen ihmisen asioita joille ette voi mitään.
Millaisen ihmisen määrittelet "energiasyöpöksi". Psykopaatti narsisti?
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa että energiasyöpölle ei ole pakko antaa sitä energiaa... Sen takia energiasyöpöt ovat teidän kanssa tekemisissä, kun heille itselle tulee niin hyvä olo siitä. Ongelmat ovat heidän ongelmiaan, ei ole muiden asia ottaa niitä taakaksi! He ovat itse vastuussa itsestään. Neuvoja voi toki antaa mutta he itse päättävät mitä tekevät. Älkää jääkö murehtimaan jonkun toisen ihmisen asioita joille ette voi mitään.
Tämä. Energiasyöpöt pystyvät syömään energiaa vain niiltä, jotka eivät osaa pitää omia henkisiä rajojaan, olemaan menemättä liikaa toisten ongelmiin ja tunnetiloihin.
Itselläni on useampi tuttu, joita voisi sanoa pahemman luokan energiasyöpöiksi. "Pahin" on kroonisesti masentunut, masennuksen vuoksi työkyvytön. Mutta ei hänkään minua pysty masentamaan, koska en ota hänen masentuneita huomioitaan ihmisistä ja elämästä totuudeksi itselleni, enkä anna itseni upota sellaiseen empatiaan jossa alkaisin tuntea kuten hän. Minä pysyn omana rauhallisena, tyytyväisenä itsenäni, ja masentuneen valitus on vain harmitonta taustamelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. Kukaan ei odota empatiaa muita ihmisiä kohtaan saati näiden ongelmien kuuntelua ihmiseltä jolla on sääriluu katki ja kauheat tuskat. Henkisiä ongelmia ei osata nähdä tästä näkökulmasta, että sillä ihmisellä saattaa olla järkyttävän paha olo ja sen takia se on itsekäs. Toki aikuisen ihmisen pitäisi ymmärtää vähän tarkkailla omaa käytöstään myös, eli ei nyt aivan yksi yhteen voi vetää. Mutta mieti kohdallesi joku tilanne jossa tunnet että et pysty ja et kestä ja mieluimmin kuolisit kuin tekisit jotain, ja mieti mimmosta on kun tuollainen olo on ihan koko ajan 24/7 ja pitäisi jaksaa elää normaalia elämää.
Kyllä ihmiset ovat sitten ap:mukaan lukien kusipäitä. Olen useinkin miettinyt vikaa itsestäni, mutta tällaiset keskustelupalstat ja sisarpuolen sukulaiskuviot palauttavat taas maan pinnalla, kuka sitä energiaa imee.
Ei ihmekkään, että ystäväpiirissäni on huumekuvioisia, vammaisia, masentuneita, autistisia, elämän yksinäisiä, Yksinäisiä vanhuksia jne paljon "ihanan "ällöttäviä", kuten hiljainen tieto antaa heistä puhuvan pahan suun kuulla ja lukea".
tämän ketjun ihmistyyppi on sitä, jonka puheet menevät toisesta korvasta ulos ja "vuorovaikutus" on lähinnä havainnoinin esittämistä.
En koe olevani mikään jeesus, vaan he antavat energia olemalla itsensä. Minä olen enemmän kuulija ja pohtija tyyppiä, mutta en siinä "joka päivän juoru ja media- löpinöissä".
T:mies29v.
Vierailija kirjoitti:
Joo. Kukaan ei odota empatiaa muita ihmisiä kohtaan saati näiden ongelmien kuuntelua ihmiseltä jolla on sääriluu katki ja kauheat tuskat. Henkisiä ongelmia ei osata nähdä tästä näkökulmasta, että sillä ihmisellä saattaa olla järkyttävän paha olo ja sen takia se on itsekäs. Toki aikuisen ihmisen pitäisi ymmärtää vähän tarkkailla omaa käytöstään myös, eli ei nyt aivan yksi yhteen voi vetää. Mutta mieti kohdallesi joku tilanne jossa tunnet että et pysty ja et kestä ja mieluimmin kuolisit kuin tekisit jotain, ja mieti mimmosta on kun tuollainen olo on ihan koko ajan 24/7 ja pitäisi jaksaa elää normaalia elämää.
Voin kirjoittaa tästä kokemuksen syvällä rintaäänellä siitä näkökulmasta että olen itse vuosien työllä parantunut persoonallisuushäiriöstä ja tiedän minkälaisessa helvetissä ihminen siinä voi elää. Eikä mun tapaus edes ollut pahin mahdollinen. Olen monta kertaa jo tänne kirjoittanutkin metaforan siitä miltä se tuntuu, se on kuin polkisi paniikissa suossa eikä jalansijaa löydy mistään. Ja oman tilani ymmärsin vasta kun psyykeen rakentui paranemisen myötä se kantava maa, jolle laskea jalat ja levätä. Kun on koko elämänsä elänyt noin, ei ole hajuakaan mitä mielestä puuttuu kunnes se puuttuva sinne työstetään. Kyllä mullakin oli elämässäni vaihe jolloin olin todella kuormittava kaveri varmasti ymmärtämättä sitä itse. Tarkoitus oli kuitenkin aina paranemista kohti, vaillinaisilla keinoilla. Ei se sääriluunsa katkaissutkaan lopeta valittamista ennenkuin sille tehdään riittävät toimenpiteet apteekkiburanan sijaan. Tuon ajanjakson jälkeen minunkin elämässä on ollut monia muita hyvin erilaisia ajanjaksoja. Esim. se kun löysin positiivisen ajattelun oikein rytinällä ja muutuin toisella tavalla rasittavaksi :D. Suojelkaa itseänne jos joku "energiasyöppö" tulee tielle, ei ole teidän asia häntä parantaa. Mutta muistakaa kuka on vetänyt kaikesta huolimatta sen pidemmän tikun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa että energiasyöpölle ei ole pakko antaa sitä energiaa... Sen takia energiasyöpöt ovat teidän kanssa tekemisissä, kun heille itselle tulee niin hyvä olo siitä. Ongelmat ovat heidän ongelmiaan, ei ole muiden asia ottaa niitä taakaksi! He ovat itse vastuussa itsestään. Neuvoja voi toki antaa mutta he itse päättävät mitä tekevät. Älkää jääkö murehtimaan jonkun toisen ihmisen asioita joille ette voi mitään.
Tämä. Energiasyöpöt pystyvät syömään energiaa vain niiltä, jotka eivät osaa pitää omia henkisiä rajojaan, olemaan menemättä liikaa toisten ongelmiin ja tunnetiloihin.
Itselläni on useampi tuttu, joita voisi sanoa pahemman luokan energiasyöpöiksi. "Pahin" on kroonisesti masentunut, masennuksen vuoksi työkyvytön. Mutta ei hänkään minua pysty masentamaan, koska en ota hänen masentuneita huomioitaan ihmisistä ja elämästä totuudeksi itselleni, enkä anna itseni upota sellaiseen empatiaan jossa alkaisin tuntea kuten hän. Minä pysyn omana rauhallisena, tyytyväisenä itsenäni, ja masentuneen valitus on vain harmitonta taustamelua.
Niin tämä joukkuepelin henki suomessa. Nämähän ovat pitkälti kierteitä ja tulisi pyrkiä estämään ettei sellaiseen pidempään masentuneisuuden kierteeseen ajauduta. Tai että vuorovaikutus toimii. It takes two to tango.
Vierailija kirjoitti:
Joo. Kukaan ei odota empatiaa muita ihmisiä kohtaan saati näiden ongelmien kuuntelua ihmiseltä jolla on sääriluu katki ja kauheat tuskat. Henkisiä ongelmia ei osata nähdä tästä näkökulmasta, että sillä ihmisellä saattaa olla järkyttävän paha olo ja sen takia se on itsekäs. Toki aikuisen ihmisen pitäisi ymmärtää vähän tarkkailla omaa käytöstään myös, eli ei nyt aivan yksi yhteen voi vetää. Mutta mieti kohdallesi joku tilanne jossa tunnet että et pysty ja et kestä ja mieluimmin kuolisit kuin tekisit jotain, ja mieti mimmosta on kun tuollainen olo on ihan koko ajan 24/7 ja pitäisi jaksaa elää normaalia elämää.
Jokaisella varmasti on joskus elämässään vaikeita hetkiä, ja silloin henkilö on ymmärettävästi itsekäs. Vaikea ottaa muita huomioon, kun kaikki energia menee oman elämän kasassa pitämiseen. Mutta tässä ei nyt ole kyse siitä, vaan systemaattisesta häikäilevästä käytöksestä läheisiä kohtaan. Itsellä tuntuu, että menetän oman identiteetin tai persoonani tämän henkilön seurassa, kun ainoa tehtäväni on kuunnella ja myötäillä. Eri mieltä ei saa olla, koska muuten tämä henkilö suuttuu. Minun asioistani ei olla kiinnostuttu. Tutustuimme niihin aikoihin, kun ystävälläni oli avioero meneillään ajattelin vuosia, että hänen käytöksensä johtuu siitä. Mutta uusia "kriisejä" ilmaantuu viikoittain. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Kukaan ei odota empatiaa muita ihmisiä kohtaan saati näiden ongelmien kuuntelua ihmiseltä jolla on sääriluu katki ja kauheat tuskat. Henkisiä ongelmia ei osata nähdä tästä näkökulmasta, että sillä ihmisellä saattaa olla järkyttävän paha olo ja sen takia se on itsekäs. Toki aikuisen ihmisen pitäisi ymmärtää vähän tarkkailla omaa käytöstään myös, eli ei nyt aivan yksi yhteen voi vetää. Mutta mieti kohdallesi joku tilanne jossa tunnet että et pysty ja et kestä ja mieluimmin kuolisit kuin tekisit jotain, ja mieti mimmosta on kun tuollainen olo on ihan koko ajan 24/7 ja pitäisi jaksaa elää normaalia elämää.
Jokaisella varmasti on joskus elämässään vaikeita hetkiä, ja silloin henkilö on ymmärettävästi itsekäs. Vaikea ottaa muita huomioon, kun kaikki energia menee oman elämän kasassa pitämiseen. Mutta tässä ei nyt ole kyse siitä, vaan systemaattisesta häikäilevästä käytöksestä läheisiä kohtaan. Itsellä tuntuu, että menetän oman identiteetin tai persoonani tämän henkilön seurassa, kun ainoa tehtäväni on kuunnella ja myötäillä. Eri mieltä ei saa olla, koska muuten tämä henkilö suuttuu. Minun asioistani ei olla kiinnostuttu. Tutustuimme niihin aikoihin, kun ystävälläni oli avioero meneillään ajattelin vuosia, että hänen käytöksensä johtuu siitä. Mutta uusia "kriisejä" ilmaantuu viikoittain. Ap
Kirjoitat itsekin että epäilet tällä henkilöllä olevan tunne elämältään epävakaa persoonallisuushäiriö ja tämä on juurikin se pahin tuskainen persoonallisuushäiriö. Sitä on osuvasta kuvattu "henkiseksi avohaavaksi". Sepä se että et terveenä pysty kuvittelemaan millaista hänen elämänsä on, yhtä vähän kuin hän pystyy sairaana kuvittelemaan tervettä mieltä. Itselläni ei ole diagnosoitu epävakaata, mutta kaikki pershäiriöiset kyllä tunnistaa piirteitä itsessään vähän sieltä sun täältä pershäiriöiden kirjoissa. Esimerkki omasta elämästä, kun mulle tuli avioero se tuntui hyvältä, koska sai kerrankin kokea "normaaleja tunteita" joilla oli joku järkevä ja ymmärrettävä lähde. Suru ja pettymys esim. tuntuivat suorastaan hyvältä sen normaalin olotilan sijaan joka oli käytännössä jatkuva lievä paniikki. En osaa sanoa mikä ystävääsi vaivaa, mutta sun tehtävä on suojella itseäsi ja asettaa rajoja ja jos haluat, voit keskustella hänen kanssaan asiasta rakentavassa hengessä. Todennäköisesti suuttuu mutta leppyy aikanaan jos on leppyäkseen.
Alue: Aihe vapaa
Lähes kaikilla, joilla on syystä tai toisesta paha olo, se oma paha olo imee kaikki energiat niin ettei jaksa keskittyä muiden asioihin ja ehkä koko ulkomaailmaan. Todennäköisempää lienee että tuo tyyppi on esimerkiksi masentunut tai muuten syvästi elämäänsä onneton kuin joku narsisti tai persoonallisuushäiriöinen.
Itse en ole koskaan katkaissut välejä pahoinvoiviin ihmisiin heidän ongelmiensa takia. Joidenkin seuraa tosin rajaan, koska heitä jaksaa vain tiettyyn rajaan asti ja tietyissä mielentiloissa. En esim. vastaa puhelimeen jos en ole sillä tuulella että jaksaisin tietynlaisia juttuja. Näin tosin teen kaikkien muidenkin ihmisten kanssa, eli puhun vain jos olen sillä tuulella.