Anopeista jatketaan:)
Tällä kertaa vaan ei tule valitusta, vaikka joskus meneekin sukset ristiin omankin anopin kanssa. Mitään vakavia riitoja ja erimielisyyksiä ei ole ollut, kumpikin osaa laittaa suunsa suppuun jos alkaa toinen ärsyttään. Ja tiedän itse päästeleväni suusta niitä kuuluisia sammakoita valitettavan useinkin...
Mutta asiaan. Lukiessani tässä näitä kertomuksia appivanhemmista huomasin että tosi moni näyttää syyttävän lapsen isovanhempia " omimisesta" ja suuttuvan siitä, että anoppi haluaa pitää lapsenlapsiaan sylissä ja leikkiä heidän kanssaan rauhassa tai hoitaa lapsia. Miksi ihmeessä?? Miksei oma äidin pikku kulta voi olla samalla isin kulta, mummin kulta ja vaarin kulta tai vaikkapa kummitätin kulta? Eihän se ole äidiltä pois, päinvastoin. Eikös se sylissä pitäminen ja hoitaminen ole yksi parhaimmista tavoista tutustua uuteen pikku tulokkaaseen. En siis nyt tarkoita loukata, mutta en voi ymmärtää miksei jo ihan vauvaa voi antaa isovanhempien syliin ja antaa heidän tutustua rauhassa lapsenlapseensa vaikkapa viereisessä huoneessa. Ei se vahingoita äidin ja lapsen symbioosia, sitä parempi vain mitä useampi läheinen ja rakas aikuinen lapsella on.
Mielestäni hyvät ja läheiset välit isovanhempiin on lapselle sellainen rikkaus jota ei voi vanhemmat korvata. Valitettavasti kaikilla ei ole mahdollisuutta siihen, ja on myös isovanhempia, jotka eivät valitettavasti ole kiinnostuneita lapsenlapsistaan.. Itse muistelen lämmöllä omaa mummoani, jonka luona olen viettänyt viikonloppuja ja lomia, ja jolle pystyin kertomaan kaikki huoleni, sellaisiakin, joita en vanhemmilleni kertonut. Jollei minulla olisi ollut niin läheisiä välejä mummoni kanssa, olisin jäänyt paitsi monista hyvistä neuvoista. Tämä ei ole mitenkään ollut äidiltäni pois, vaan mielestäni on vain tärkeää että lapsilla on useita läheisiä aikuisia.
Niin, ja sen halusin sanoa, että vaikka meilläkin lapset saavat herkkuja yms mummolassa, niin linja on selkeä, ruoka ensin, sitten herkut. Ja limsaa yms ei alle 4-vuotiaille. Eli sen ymmärrän että suututtaa, jos puolivuotiaalle tarjotaan suklaata, mutta eiköhän niistäkin asioista voi päästä yhteisymmärrykseen keskustelemalla. Voihan puolivuotiasta hemmotella esim marja- tai hedelmäsoseella. Jos isovanhemmat ovat nyt +50 v. niin heillä on kai lapsenhoitokokemusta 70-luvulta, ja silloin tosiaan tavat olivat vähän toiset. Mitä sitten, jos mummi vähän lahjoo herkuin tms, eihän ne lahjonnat kuitenkaan arjessa näy, lapsikin oppii nopeasti, että kotona on yhdet tavat, mummolassa toiset.
Niin, kiinnostaisi tietää millaiset välit näillä, jotka kammoavat anoppeja, jotka " yrittävät houkutella lasta syliin" , on ollut omiin isovanhempiinsa?
Sanoisin vielä, ettei siis ole tarkoitus loukata eikä mitenkään vähätellä ongelmianne, mutta jos valitellaan sitä että mummi haluaa pitää lasta sylissä ja niin kuin joku vielä kirjoitti kulkevansa anopin perässä huoneesta toiseen jos lapsi on tämän sylissä, tuntuu vain pikkuisen liioitellulta... koko juttu.
Kommentit (8)
Mai-Lin:
" Mutta asiaan. Lukiessani tässä näitä kertomuksia appivanhemmista huomasin että tosi moni näyttää syyttävän lapsen isovanhempia " omimisesta" ja suuttuvan siitä, että anoppi haluaa pitää lapsenlapsiaan sylissä ja leikkiä heidän kanssaan rauhassa tai hoitaa lapsia. Miksi ihmeessä?? Miksei oma äidin pikku kulta voi olla samalla isin kulta, mummin kulta ja vaarin kulta tai vaikkapa kummitätin kulta? Eihän se ole äidiltä pois, päinvastoin. Eikös se sylissä pitäminen ja hoitaminen ole yksi parhaimmista tavoista tutustua uuteen pikku tulokkaaseen. En siis nyt tarkoita loukata, mutta en voi ymmärtää miksei jo ihan vauvaa voi antaa isovanhempien syliin ja antaa heidän tutustua rauhassa lapsenlapseensa vaikkapa viereisessä huoneessa. Ei se vahingoita äidin ja lapsen symbioosia, sitä parempi vain mitä useampi läheinen ja rakas aikuinen lapsella on. "
---------------
AIVAN. Lapsen voisi antaa isoäidille ihan vauvanakin. Toinen asia on, kun isoäiti tulee, ottaa ja repii lapsen äitinsä sylistä - yhtään ainutta kertaa kysymättä, sopiiko ottaa, kerran jopa rinnalta kesken syönnin? Jos itse et ole moista kokenut (toivottavasti), niin tuskinpa ymmärrätkään... Jos isoäiti ilmoittaa, että teidän pitää käydä joka viikko, olla vähintään yksi kokonainen päivä JA että " kun te olette täällä, minä pidän lasta sylissä, pidä sinä sitä kotonasi" . Eli siinä äiti itku silmässä kuuntelee 10 tuntia, kun lasta viedään huoneesta toiseen että mahdollisimman kaukana oltaisiin vastasyntyneen äidistä eikä edes parkuvaa nälkäistä lasta anneta äidilleen... Taas kysyn: oletko kokenut?
-----------------------
" Mielestäni hyvät ja läheiset välit isovanhempiin on lapselle sellainen rikkaus jota ei voi vanhemmat korvata. Valitettavasti kaikilla ei ole mahdollisuutta siihen, ja on myös isovanhempia, jotka eivät valitettavasti ole kiinnostuneita lapsenlapsistaan.. "
----------------------
TAAS olen samaa mieltä - normaaleissa suhteissa. Kovasti vaan mietin, miten lapselle voisi olla hyväksi viettää aikaa sellaisten isovanhempien kanssa, jotka eivät kunnioita lapsen omaa vanhempaa pätkän vertaa ja myöskin näyttävät sen? Jotka puhuvat lapselle, että " äitiä ei täällä tarvita" ja " voi kun tulis se ihana päivä, jolloin sä pääset tulemaan tänne ilman äitiäsi" yms. Oikeastiko se on hyväksi lapselle?
---------------------
" ...Jollei minulla olisi ollut niin läheisiä välejä mummoni kanssa, olisin jäänyt paitsi monista hyvistä neuvoista. Tämä ei ole mitenkään ollut äidiltäni pois, vaan mielestäni on vain tärkeää että lapsilla on useita läheisiä aikuisia. "
----------------------
EHKÄ sulla on jo mun pienistä esimerkeistä ymmärrys, että se voi olla äidiltä poiskin? Jos ei, niin suren kyvyttömyyttäsi ymmärtää erilaisia tilanteita ja ihmisiä...
----------------------
" Sanoisin vielä, ettei siis ole tarkoitus loukata eikä mitenkään vähätellä ongelmianne, mutta jos valitellaan sitä että mummi haluaa pitää lasta sylissä ja niin kuin joku vielä kirjoitti kulkevansa anopin perässä huoneesta toiseen jos lapsi on tämän sylissä, tuntuu vain pikkuisen liioitellulta... koko juttu."
-------------------
ITSE ainakin tein kirjoitusvirheenkin jutussani ja siitä taisi jäädä kuva, että minä kuljin anppin perä' ssä: tosiasia oli, että anoppi kulki minun perässä ja nappasi lapsen heti, jos pieninkin mahdollisuus tuli - ja tosiaan jopa kesken imetyksen. Ja kyllä, otin itseeni ja koen kirjoituksesi vähättelynä sellaisen ihmisen kohdalta, joka ei itse (onneksesi) ole joutunut kokemaan noita asioita.
-------------
Meidän lapsella on myös toiset isovanhemmat: eivät ole repineet lasta vanhempiensa sylistä, eivät ole ikinä tarjonneet karkkia, eivät ylittäneet ja talloneet vanhempien toiveita ja periaatteita, nöäin vain muutaman esimerkin luetellakseni. Tämän myöntää jopa mieheni, jonka kanssa ollaan jouduttu asioista paljon keskustelemaan. Silti lapseni tykkää heistäkin kuin hullu puurosta: miten ihmeessä he ovat onnistuneet vanhempia tallomatta luomaan hyvän suhteen lapsenlapseensa...? Ja onneksi myös anopillani on anoppi: tämä isoanoppi on aivan kertakaikkisen ihana ja on myös lapselleni tärkeä, vaikka hänkään ei ole koskaan tarvinnut sen suhteen luomiseen minun tallomistani, loukkaamistani ja mollaamistani...
Tilanteita on erilaisia, ihmisiä monenlaisia....?
eli juttuni näyttää siltä, kuin kaikki olisi lainattu Mai-Liniltä. Näinhän ei ole. Pahoittelut!
Miten se lapsenlapsien hoitamiseen liittyy, jos anoppia ei sattumalta satu kiinnostamaan jonkun piskin hyysääminen ?
Kyse ei ole siitä, etteikö häntä kiinnostaisi vaan hän ei jaksa.
Toisaalta, ovat kyllä apen kanssa muutenkin hieman jo hupsahtaneita ja yltiöpäisen vanhanaikaisia mitä kasvatukseen tulee, joten en tiedä haluanko/uskallanko lastani jättää heidän huomaan
Iglu
Tilanteesi kuulostaa aivan järkyttävältä! Olethan muistanut sanoa anopillesi, että hänen käytöksensä ei ole suotavaa? Miten hän on reagoinut siihen?
Ensinnäkin, vanhemmat päättävät, miten lasta kasvatetaan ja isovanhemmat saavat luvan kunnioittaa vanhempien toiveita! Jos se ei heiltä onnistu, voi sanoa, että silloin lasta ei voi viedä hoitoon heille.
Olethan sanonut anopillesi, että hänen käytöksensä loukkaa sinua? Hänellä ei ole minkään valtakunnan oikeutta käyttäytyä siten kuin käyttäytyy. Vaikka " jokaisella isovanhemmalla on oikeus lastenlapsiinsa" niin kyllä siinä jotkut rajat täytyy olla. Jos oma anoppini käyttäyisi samoin tekisin hänelle selväksi, että vauva ei tule taloon niin pitkään aikaan, kun minun ja miehen toiveita ei kuunnella.
Välien poikkipistäminen ei ole ollenkaan toivottava juttu, mutta ei mitä tahansa kohtelua kannata ottaa vastaan välien poikkimenemisen pelossa.
Tietääkö miehesi tunnoistasi? Mitä mieltä hän on? Voisiko hän puhua äidilleen, jotta tämä lakkaisi tallomasta varpaillesi? Vai onko anoppisi tietoinen tunnoistanne, muttei ota niitä huomioon? Oli miten oli, ANOPILLASI EI OLE OIKEUTTA TUOLLAISEEN KÄYTÖKSEEN. Toivottavsti saat asianne kuntoon.
Meillä on aika lailla sama tilanne..Ja vaikka tuntuu, ettei aina ole voimia ns.taistella, niin pidä kiinni periaatteistasi. Älä anna anoppisi määrätä elämästänne. Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty!
Olen yrittänyt sanoa ja sanonutkin monesti anopilleni miten lastani hoidetaan, tuloksetta! Hän tekee ihan oman päänsä mukaan. Ja esim. vaikka sanon, ettei kahvia anneta..hän silti antaa ja kun otan kupin lapselta pois, niin sitten hän supisee lapsellemme, että ompas äiti tuhma, kun ottaa kahvin pois yms. Mä tiedän just mitä sä tarkotat..
Me emme mieheni kanssa riitele oikeastaan koskaan ja aina jos riitoja on, ne koskevat hänen vanhempiaan. Olen kuin mielipuoli, hullu ja raivoan silloin kun otamme anoppini kanssa ns. yhteen! Normaalisti en raivoa koskaan. Ja mieheni ei uskalla sanoa äidilleen vastaan, koska pelkää että välit menevät poikki. Laitoinkin mieheni lukemaan muiden kirjoituksia samasta asiasta ja luulen että hän ymmärtää minua nyt paremmin! Suosittelen..Hän onkin parantanut tapojaan..yrittämällä sanoa äidilleen miten lastamme hoidetaan! Ja se on valitettavaa, ettei anoppi piittaa mitään mitä vanhempana sanon..se on todella ikävää! Ja minua loukkaavaa!!! Voimia..ja jaksa taistella!
Meillä myös toiset isovanhemmat..jotka eivät vähättele meitä vanhempina ja todella arvostavat sitä miten hoidamme lastamme ja pitävät ns. säännöistä kiinni. Ja minulla oli erittäin hyvät välit mummooni ja pappaani ja mummiini ja ukkiini..jutellimme mistä vain milloin vain! Oli myö hyvät välit mieheni pappaan..joka oli aivan ihana ihminen. Mieheni vanhemmat vain tuottavat ongelmia..
mieleen, että kun anopille tuntuu olevan tuo meidän koirankin hoitaminen lähestulkoon ylitsepääsemättömän vaikeaa ja raskasta, niin en kyllä ihan helpolla hänelle lastammekaan tule hoitoon antamaan. Koira kun vaatii kuitenkin todella paljon vähemmän huomiota ja aikaa.
Lasta saa toki paapoa kun heillä muuten käydään kunhan asiat eivät mene hänen perustyylinsä mukaisesti sille linjalle, että hän tietää kaiken paremmin ja että hänen näkemyksensä on absoluuttinen totuus.
Iglu rv33+2