Kaipaan neuvoja ihastusasioihin

Olen nelikymppinen nainen, kolmen lapsen äiti ja naimisissa. Olen vakavasti ihastunut työkaveriini. Suhdetta ei ole, mutta molemmat olemme toisiimme ihastuneita. Olemme monesti puhuneet asiasta. Mies on naimisissa ja isä myös.

En olisi koskaan voinut kuvitellakaan ihastuvani kehenkään. Olen tuntenut työkaverini kauan ja ihastuminen on syntynyt pikku hiljaa. Teemme jatkuvasti yhteistyötä ja ihan fiksulla meiningillä.

Olen ollut pitkään tyytymätön avioliittooni. Puolisoni on hyvä ja taitava sekä tekee paljon perheen eteen. Kuitenkin suhteessa kipinä on puuttunut pitkään. Seksi ei ole ollut koskaan intohimoista. Intressit eivät kohtaa ja puurramme arkea vuodesta toiseen suoritusotteella. Perheellä ei ole yhteisiä harrastuksia, kaikilla on omiaan. Minun kyllästymiseni heijastuu perheeseen.

En tiedä, olisinko valmis ihastuksen kanssa luomaan tulevaisuuttani. Olen kuitenkin tajunnut etten kuitenkaan halua elämääni tällaisessa tunteettomassa tyhjiössä. Puoliso rakastaa, mutta minä en. Olen surullinen rakkauden loppumisesta. Tätä on jatkunut pari vuotta.

Onko jotain neuvoja jollain antaa? Oikeasti tuntuu että elämä lipuu ohitse ja en saa koskaan kokea tosirakkautta. Koen ajatukseni tosi itsekkäiksi.