miesystävä ei haluaisi kosia minua. :(
Olemme nyt pitkäikäisen miesystäväni kanssa puhuneet kihlautumisesta ja naimisiinmenosta, ja olen kertonut hänelle haluavani kunnollisen kosinnan ennen kuin suostun hänen kanssaan naimisiin. Minä haluan kyllä naimisiin miehen kanssa ja olen sanonutkin miehelle että heti kun hän on valmis menemään naimisiin hän saa kosia minua. Mies inttää vain, että mihin kosintaa enää tarvitsee emmekö voisi vain mennä ostamaan sormukset ja alkaa suunnitella häitä. mutta kun olen pikkutytöstä asti uneksinut siitä, että saisin ihanalta rakastamaltani mieheltä kosinnan. :( Onko mies sittenkään vakavissaan minun kanssa, kun ei suostu kosimaan minua? Miten saisin hänet kosimaan?
Kommentit (38)
Jos kerran on sovittu naimisiinmenosta, siinä se kosinta on tehty. Pitäisikö miehen käydä pyytämässä naisen kättä tämän isältä?
Miksi miehen pitää anella, kun olette asiasta jo sopineet? Aiotko kyykyttää häntä myös liitossa?
Voi hyvä helvetti nyt taas näitä prinsessaharhoja. Mies parka, toivottavasti se ymmärtää jättää sut.
Olette käytännössä sopineet naimisiinmenosta. Olette käsittääkseni kihloissa. Onnittelut!
Me sovittiin miehen kanssa kihlajaispäivä paria vuotta ennen kihlajaispäivää. Olisi ollut todella outoa, jos siinä ois jotenkin polvistellut ja kysellyt, kun kaksi vuotta oli jo homma tiedossa.
Suahan on jo kosittu, silloin kun puhuitte/sovitte kihloista ja naimisiinmenosta. Te hoiditte sen kosinnan noin. Montako kertaa sua oikein pitää kosia ja kuinka monella eri tavalla?
Onko tämä uui yritys aloittaa satasivuinen kinastelu kosimisesta ja kihlauksesta?
Vierailija kirjoitti:
Olette käytännössä sopineet naimisiinmenosta. Olette käsittääkseni kihloissa. Onnittelut!
En minä ole omasta mielestäni kihloissa, kun minua ei ole edes kosittu. katson olevani kihloissa vasta kun minua ensin kositaan ja sitten minä vastaan kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette käytännössä sopineet naimisiinmenosta. Olette käsittääkseni kihloissa. Onnittelut!
En minä ole omasta mielestäni kihloissa, kun minua ei ole edes kosittu. katson olevani kihloissa vasta kun minua ensin kositaan ja sitten minä vastaan kyllä.
Te olette sopineet asiasta, joten kosinta on tapahtunut. Ajatustasolla usein on, että kihloissa on vasta sitten, kun on se sormus sormessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette käytännössä sopineet naimisiinmenosta. Olette käsittääkseni kihloissa. Onnittelut!
En minä ole omasta mielestäni kihloissa, kun minua ei ole edes kosittu. katson olevani kihloissa vasta kun minua ensin kositaan ja sitten minä vastaan kyllä.
Aloitusviestistä: "Emmekö voisi vain mennä ostamaan sormukset ja alkaa suunnitella häitä?" Tähän vastaat kyllä, niin se on siinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette käytännössä sopineet naimisiinmenosta. Olette käsittääkseni kihloissa. Onnittelut!
En minä ole omasta mielestäni kihloissa, kun minua ei ole edes kosittu. katson olevani kihloissa vasta kun minua ensin kositaan ja sitten minä vastaan kyllä.
Te olette sopineet asiasta, joten kosinta on tapahtunut. Ajatustasolla usein on, että kihloissa on vasta sitten, kun on se sormus sormessa.
Juuri näin. Sillä sormuksella ei ole mitään tekoa kihlautumisen kanssa. Sua on jo kosittu ja te olette kihloissa ja sä idiootti vaan vingut ja jankkaat kosinnan perään. Ethän sä nyt ihan oikeasti voi olla noin tyhmä?
Onkohan AP tosissaan miehen kanssa, kun mies haluaisi suunnitella tulevaisuutta, niin AP vain vänkää jostain pikkutytön prinsessaunelmastaan. Haluatko edes koko miestä vai sen prinsessaunelmasi?
Kosin vaimoani jokseenkin uunoturhapuron näköisenä, joskin jättimäinen ruusupuska kätösessä. Hän nauroi ja itki samaan aikaan, kun ei olisi koskaan uskonut että jollain äijällä on tosiaan pokkaa olla sen näköinen tuollaisella hetkellä, ja itki helpotuksesta koska oli alkanut luulla etten huolikaan häntä pitkälle yhteiselle taipaleelle.
No ymmärrän kyllä että tuo tuntuu ikävältä jos kovasti toivoit näyttävää kosintaa, mutta ihan oikeasti: tossa tilanteessa on vaan parempi hyväksyä tosiasiat, eli et saanut haluamaasi kosintaa etkä tule saamaankaan. Sen sijaan saat haluamasi miehen,häät ja avioliiton. Joitain asioita ei voi kontrolloida ja niissä kaikki ei vain aina mene niin kuin haluaa.
Ja et varmaan halua, että mies vasten tahtoaan käy läpi jonkun teatterikosinnan vain koska sinä käsket? Tuskin sekäään olisi kosinta jota toivoit.
Millainenkohan olisi ap:lle mieluinen kosinta?Kynttiläillallinen,jonka jälkiruuassa on piilotettuna sormus,ja mies julkisesti polvillaan anelemassa ap:ta vaimokseen?(Toivottavasti kukaan ei muuten tosi elämässä harrasta noita julkisia kosintoja,miten sellaiseen kehtaa vastata kieltävästi?!)
Kyllä se taitaa olla niin,että joko tyydyt tuohon arkiseenn "ostetaanko sormukset ja suunnitellaan häitä?"-kosintaan tai lemppaat kosijan ja jatkat harhoissa elämistä.Ehkä hankit jokun lemmikin seuraksesi, kun loppuikäsi odotat tyyppiä,joka osaa kosia "sopivalla tavalla"?
Ei oo mun mielestä kohtuutonta, että mies näkisi vähän vaivaa kosiakseen naista. Eihän sen tarvitse olla suuri rahallinen satsaus. Esim. järven rannalle, soutelemaan ja kosinta. Tai piknikki tms. Ihmetyttää lähinnä että suomalaiset naiset ovat niin tottuneet näihin junttieinareihin täällä, että ovat lähinnä kateellisia kun joku toinen nainen uskaltaa haaveilla kunnon kosinnasta.
Lue lisää harlekiinikirjoja ja katsele Sinkkuelämää-uusintoja. Kyllä se siitä.