Lue keskustelun säännöt.
Löytääkö kolmikymppinen nainen vielä hyvän miehen?
21.05.2016 |
Täytän tänä vuonna 30, olen lapseton. Pohdin eroa nykyisestä miehestä ja suurimpana kulmakivenä on, että ehdinkö löytää uutta miestä ennen kuin mahdollisuuteni lapsentekoon on ikäni puolesta ohi. En ole varma, onko nykyiseen parisuhteeseen järkevää tehdä lasta.
Onko kukaan löytänyt hyvää (kunnollista, luotettavaa) miestä vasta kolmikymppisenä vai ovatko kaikki hyvät miehet sen ikäisenä jo varattuja tai sitten luonteeltaan soveltumattomia parisuhteeseen?
Kommentit (39)
En ymmärrä miksei saisi. Off topicina suosittelen nuorempaa miestä. Olen samaa ikäluokaa ja mieheni on viisi vuotta nuorempi, just hyvä ikäero :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos pystyt pariutumaan 40+-miehen kanssa, niin kenties. Saman ikäisistä tuskin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos todettaisiin ettet löydä, niin jäisitkö huonoon suhteeseen sen vuoksi? Jos suhde ei toimi, niin eroa hyvä nainen! Ei kukaan voi antaa varmuutta siitä, että löydätkö vielä hyvän miehen. Hyviä miehiä varmasti on, ärsyttää suuresti nämä puheet siitä, että "hyvät olisi jo varattuja". Ei elämä ole mikään ala-asteen pesisjoukkuevalinta, jossa parhaat otetaan ja huonot jää. Elämä on jatkuvassa muutoksessa sinkkujen ja parisuhteessa olevien osalta; pariudutaan, erotaan, ollaan tarkoituksella yksin, etsitään vielä sitä sopivaa, joku jää leskeksi jne.
"Suhde ei toimi" = mies ei ole tarpeeksi tasokas lasten siittäjäksi.
Ei ole muiden tehtävä arvioida toisten suhteen toimimattomuuden syitä. Jokaisella on omat syynsä ja se on ihan heidän asiansa.
Tulkitsen, että ketjun avaaminen AV:lle on selvä kutsu keskustelemaan aloittajan suhteesta.
Vierailija kirjoitti:
Jos pystyt pariutumaan 40+-miehen kanssa, niin kenties. Saman ikäisistä tuskin.
Ei, vaan nuorempi mies! :)
Vierailija kirjoitti:
Tapasin mieheni kun olin 37 ja hän 39. Olemme molemmat korkeakoulutettuja. Molemmilla takana aikaisempi liitto, jotka päättyivät lapsettomina. Oma eksäni nukkui pois, miehen eksä asuu ulkomailla. Ei siis aikaisempia lapsia tai eksiä nurkissa pyörimässä kummallakaan. Ennätimme perustaa vielä hyvin perheen.
Tuohan tarkoittaa suurin piirtein ensitreffeistä lähtien seksiä ilman kumia. Aikamoinen riski, jos kumppani sitten osoittuukin ihan surkeaksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin mieheni kun olin 37 ja hän 39. Olemme molemmat korkeakoulutettuja. Molemmilla takana aikaisempi liitto, jotka päättyivät lapsettomina. Oma eksäni nukkui pois, miehen eksä asuu ulkomailla. Ei siis aikaisempia lapsia tai eksiä nurkissa pyörimässä kummallakaan. Ennätimme perustaa vielä hyvin perheen.
Tuohan tarkoittaa suurin piirtein ensitreffeistä lähtien seksiä ilman kumia. Aikamoinen riski, jos kumppani sitten osoittuukin ihan surkeaksi...
Ei parisuhteeseen liittyvää riskiä voi ikinä poistaa, suhteseen lähteminen on aina riski. Tuossa iässä yksilöt yleensä tuntevat hyvin jo itsensä ja tietävät mitä haluavat. Eihän sitä lasta puolisolle tehdä vaan siksi, että itse halutaan vanhemmaksi.
Periaatteessa riski huonosta suhteesta on otettava joka tapauksessa. Ihmiset vieläpä kaiken lisäksi muuttuvat koko elämänsä ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Bashatkaa ja sheimatkaa nyt kunnolla miehiä, otan vielä paidan pois päältä, että voitte ruoskia minut.
Suomalaisissa miehissä on vähän hyvää ainesta. Suurin osa miehistä on tylsiä, viinaan meneviä tai muuten kiinnostavaan/omanlaiseen elämään kykynemättömiä. Parasta ainesta on kuitenkin yli 30v seurustelleet miehet tai toisella kierroksella olevat. Ihminen ymmärtää paremmin mitä haluaa parisuhteelta ja toisaalta millainen kumppani itselleen sopisi, ja he ovat joutuneet käymään henkistä mankelia läpi ollessaan parisuhteessa.
Itse olen juuri avoeronnut 33v nainen ja tietenkin uskon löytäväni uuden, mutta ei se ole maailmanloppu jos en löydäkään, sillä en ala kenenkään kanssa vain paniikkiratkaisuna seurustelemaan. Mutta en halua myöskään lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eikö se ole aika lapsellista ajatella että olisi ns.hyviä ja huonoja miehiä.Kaikissa meissä ihmisissä on hyviä ja huonoja piirteitä.Itse en usko että yksikään naimisissa oleva, varattu mies olisi täydellinen. (Eikå tietty nainenkaan) Että revi siitä.
Minä oon hyvä mies ja vapaana, mutta en halua lapsia. Mutta eiköhän joku lapsia haluavakin sulle löydy
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin koen olevani kunnollinen ja hyvä mies ja olen sinkku.. Ja tuskin olen ainoa lajiaan. Tietysti kunnollisuuskin lienee hieman tulkinnallinen asia. Riittääkö "tavallinen" ja itsestään selvä kunnolisuus, kuten mies, joka ei ryyppää jatkuvasti ei ole väkivaltainen tai muuten arvaamaton ja kykenee ylipäätään huolehtimaan itsestään.Vai haetko kenties jotain hieman enemmän? - Ja mitä tämä muu sitten on se, mikä asettanee eniten rajoituksia sille voitko löytää "kunnon miehen" itsellesi, mahdollisesti koskaan. Eli edellytätkö mieheltä, jotain tulotasoa, koulutusta, kykyä asua jollain tietyllä alueella, fyysistä kokoa....
Minulle kunnollinen mies: ei tee seksuaalista väkivaltaa, pitää minua tasa-arvoisena vaikka olen nainen ja hän itse mies.
t. korkeakoulutettu nuori nainen, joka haluaisi löytää aviomiehen ja perustaa perheen.
"Pitää minua tasa-arvoisena vaikka olen nainen" tökkäsipä silmään
Vierailija kirjoitti:
Täytän tänä vuonna 30, olen lapseton. Pohdin eroa nykyisestä miehestä ja suurimpana kulmakivenä on, että ehdinkö löytää uutta miestä ennen kuin mahdollisuuteni lapsentekoon on ikäni puolesta ohi. En ole varma, onko nykyiseen parisuhteeseen järkevää tehdä lasta.
Onko kukaan löytänyt hyvää (kunnollista, luotettavaa) miestä vasta kolmikymppisenä vai ovatko kaikki hyvät miehet sen ikäisenä jo varattuja tai sitten luonteeltaan soveltumattomia parisuhteeseen?
Minä olisin kunnollinen mies paskassa suhteessa,ikäsi puolesta olisit sopiva, mutta lasta en enää ala tekemään, itse olet sen ikäinen että lapset olisi tehtävä melko nopeasti jos niitä haluat.
Mulla on 4v lapsi ennestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin koen olevani kunnollinen ja hyvä mies ja olen sinkku.. Ja tuskin olen ainoa lajiaan. Tietysti kunnollisuuskin lienee hieman tulkinnallinen asia. Riittääkö "tavallinen" ja itsestään selvä kunnolisuus, kuten mies, joka ei ryyppää jatkuvasti ei ole väkivaltainen tai muuten arvaamaton ja kykenee ylipäätään huolehtimaan itsestään.Vai haetko kenties jotain hieman enemmän? - Ja mitä tämä muu sitten on se, mikä asettanee eniten rajoituksia sille voitko löytää "kunnon miehen" itsellesi, mahdollisesti koskaan. Eli edellytätkö mieheltä, jotain tulotasoa, koulutusta, kykyä asua jollain tietyllä alueella, fyysistä kokoa....
Minulle kunnollinen mies: ei tee seksuaalista väkivaltaa, pitää minua tasa-arvoisena vaikka olen nainen ja hän itse mies.
t. korkeakoulutettu nuori nainen, joka haluaisi löytää aviomiehen ja perustaa perheen.
"Pitää minua tasa-arvoisena vaikka olen nainen" tökkäsipä silmään
Perustele toki miksi tökkäsi silmääsi.
Riippuu missäpäin asut. Pk-seudulla asuvana miehenä täytyy todeta että kaikilla tuon ikäisillä kavereilla on jo perhe. Suurin osa pariutuu opiskeluaikana. Vakitöiden alettua sosiaalinen elämä tahtoo jmuutenkin äädä. Kun en käy, niin en tiedä löytyykö baareista muita kuin baarijamppoja. Epäilen että fiksummat viettävät aikansa muualla. Ehkä noista kaupunkiin töihin tulevista maalaispojista löytyy seuraa tai ulkkareista. Tai sitten lähdet kiertämään maakuntiin kesäkaupunkeja. Siellähän on pulaa naisista.
Olin 32 v kun tapasin nykyisen mieheni. Ollaan oltu jo 15v. Uskon , että löydät vielä omasi ja lapsettomana onnistaa vielä paremmin.
Sanoisin, että oikein hyvä ajankohta. Tuossa iässähän vähän koulutetummat ihmiset vasta alkavat tosissaan pariutua ekalle kierrokselle.
Mä erosin lapsettomana tasan 30-vuotiaana. Tuossa iässä olisi ollut aivan hitosti vientiä. Aloin sitten (edelleen tasan 30-vuotiaana) seurustella tasan 30-vuotiaan miehen kanssa perheen perustaminen mielessä. Tai no jos rehellisiä ollaan, olin tuntenut ja todennut miehen tarkoitukseen sopivaksi jo ennen eroani, vaikka en sitä luonnollisesti hänelle silloin vielä kertonutkaan.
Nyt olen 40 ja kahden lapsen äiti ja onnellisesti tuon kolmekymppisenä tavatun kumppanin kanssa. Ei muuten enää paljon kaduilla perään vislailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin koen olevani kunnollinen ja hyvä mies ja olen sinkku.. Ja tuskin olen ainoa lajiaan. Tietysti kunnollisuuskin lienee hieman tulkinnallinen asia. Riittääkö "tavallinen" ja itsestään selvä kunnolisuus, kuten mies, joka ei ryyppää jatkuvasti ei ole väkivaltainen tai muuten arvaamaton ja kykenee ylipäätään huolehtimaan itsestään.Vai haetko kenties jotain hieman enemmän? - Ja mitä tämä muu sitten on se, mikä asettanee eniten rajoituksia sille voitko löytää "kunnon miehen" itsellesi, mahdollisesti koskaan. Eli edellytätkö mieheltä, jotain tulotasoa, koulutusta, kykyä asua jollain tietyllä alueella, fyysistä kokoa....
Minulle kunnollinen mies: ei tee seksuaalista väkivaltaa, pitää minua tasa-arvoisena vaikka olen nainen ja hän itse mies.
t. korkeakoulutettu nuori nainen, joka haluaisi löytää aviomiehen ja perustaa perheen.
"Pitää minua tasa-arvoisena vaikka olen nainen" tökkäsipä silmään
Perustele toki miksi tökkäsi silmääsi.
Ja alapeukuttajat myös!
Ei ole muiden tehtävä arvioida toisten suhteen toimimattomuuden syitä. Jokaisella on omat syynsä ja se on ihan heidän asiansa.