miksi ostaa kirjoja kun niitä voi lainata kirjastosta ?

majattelen, mutta jotkut tärkeät kirjat on vaan kiva omistaa kirjahyllyssä.

Mä teen tietokirjoihin usein merkintöjä ja muistiinpanoja, ja halua pitää ne osana käsikirjastoa. Kaunokirjallisuus on usein aika kertakäyttöistä ja lähtee silloin kiertoon muille lukijoille.

Joo, tosi kiva sitten kun joku tekee kirjalle varauksen ja itsellä olisi vielä kesken... Sitten odotat kuukauden, että saat sen uudelleen...

Haluan ostaa omiksi joitakin kirjoja, mutta suurinta osaa ei kyllä omaan hyllyyn tarvitse. 

Se on vaan kiva kun ne on omia. Kirjaston kirjoissa on vierauden tuntu.

En usko, että ilmastomuutokseen hirveästi vaikuttaa, että ostan useinkin kirjoja, joista valtaosa on painettu 30-60 vuotta sitten. Joskus toki uusiakin, mutta eiköhän kirjateollisuus ole ilmastonmuutoksen kannalta pienimpiä murheita. 

Samaa mieltä ap:n kanssa. Hyvistäkin kirjoista vain hyvin pieni osa on sellaisia, jotka haluaisi omaksi. Ja jos lukee paljon (niin kuin minä) niin kaikki rahat menisi kirjoihin jos ne joutuisi ostamaan. Kirjastolaitos on loistava keksintö.

Vierailija kirjoitti:

Joo, tosi kiva sitten kun joku tekee kirjalle varauksen ja itsellä olisi vielä kesken... Sitten odotat kuukauden, että saat sen uudelleen...

Tai maksat 20 senttiä / päivä siitä, että pidät kirjaa vielä sen aikaa kun sen lukemiseen menee.

Olen huono palauttamaan kirjoja ajoissa, saattaa olla laskuja tyyliin 34 euron myöhästymismaksu. Lainaan kouluni kautta nykyään, he muistuttavat kun eräpäivä lähenee.

Olen miettinyt, että saavatko kirjailijat nykyään suunnilleen mitään tuloja? Ajatelkaa vaikka jotain esikoiskirjailijaa, jonka teosta ostetaan lähinnä vain kirjastoon. Saako kirjailija niistäkään juuri mitään?

Kirjastojen valikoimaa ollaan supistamassa rajusti, koska erilaiset esitykset, karaokeillat ja tapaamiset vievät tilaa kirjahyllyiltä. Ostan ne kirjat, jotka haluan lukea, koska kirjastosta niitä ei saa.

Koska kirjoja ei kustantaisi kukaan, jos niiden ainoita ostajia olisivat kirjastot. Kirjojen tekeminen niin pientä asiakaskuntaa varten ei yksinkertaisesti kannattaisi.

Jos siis kirjoja eivät ostaisi myös yksityiset kansalaiset, niitä kirjoja ei pian olisi olemassakaan.

Kannattaisiko kirjoja kustantaa jos niitä ostaisivat vain kirjastot? Ostan oikeastaan kaikki kirjat jotka luen; enimmäkseen käytettynä netistä tai kirpputoreilta, mutta myös uusia, enimmäkseen kotimaisia, jonkin verran ruotsin- ja englanninkielisiä dekkareita.

Nykyisin on mm. lomakohteissa vaihtokirjahyllyjä, joten lomallekaan ei tarvitse raahata montaa kirjaa. Toki kierrätän surutta myös ostamiani.

Yritän aina karsia myös kirjahyllyä, mutta klassikoista ja mielikirjoista ei vain raaski luopua,

Joten meillä on edelleen epämuodikkaasti n. 35 metriä kirjoja.

Mulle käy halvemmaksi ostaa kirjoja pikkurahalla antikvariaatista, kun maksaa jatkuvasti kirjastolle useiden kymppien laskuja... Välillä jopa katoaa joku kirjaston kirja ja sitten vasta harmittaa. Luen myös paljon kirjoja uudestaan ja haluan suosikkinin hyllyyni.

Suositut kirjastokirjat ovat ällöjä. Esin Agatha Christiet ja vaikka Anne Frankin päiväkirja.

ja hobitti.

Ne ovat todella tahraisia sivuja ja sormetbovat kellastaneet sivujen reunat. Yöks. Lapseni lukee niitä ja käsken oestä kätensä ja ei saa pitää tyynyllään.

Puhtaan oloiset ovat ok.

Luen e-kirjoja, joita, kröhöm, netistä, ymmärrättehän... En edes muista, milloin olisin viimeksi ostanut paperisen kirjan. Olen ehkä ostanut 5 paperista kirjaa viimeisen 5 vuoden aikana.

Himohamstraaja ostaa kaiken ja laittaa riviin muiden ihanien tavaroiden jatkoksi. Eli ostan kaikki kirjat ja myös cd-levyt ja leffat.

Ostan edullisesti e-kirjoja. Lainaan tosi harvoin. Harva kirja on niin tärkeä, että viitsin säilyttää kirjahyllyssä! Klassikoita kyllä löytyy printyikirjoina.

Majatellaanpa ilmastonmuutosta ja kirjoja:

- Omissa kirjahyllyissämme on paljon kirjoja. Niiden paino on varmasti laskettavissa jo tuhansissa kiloissa.

- Aion säilyttää suurimman osan tähän asti hankkimistani kirjoista. Se on mahdollista, koska asumme vanhassa tilavassa omakotitalossa, jossa on paljon erilaisia varastotiloja, vinttejä, komeroita ym.

- Suurin osa kirjoista on vanhoja, jopa vanhempia kuin minä itse. Ne on valmistettu pääasiassa paperista ja pahvista.

- Kirjan elinkaari saattaa venyä jopa sataan vuoteen tai yli. Uskon eläväni vielä n. 50 vuotta, aina 2060-luvulle. Tällöin suurin osa kokoelmiini jo nyt haalimistani kirjoista tulee yli 80-vuotiaiksi, osa jopa yli 100-vuotiaiksi. Jos kuolemani jälkeen ainakaan kaikkia kirjojani ei tuhota, elinikä pitenee vielä tuosta.

Mielestäni varsinkin vanhojen kirjojen hankkiminen ja säilyttäminen on varsinainen ekoteko. Nehän ovat mainioita hiilinieluja. Niitä voi kierrättää käytössä, ja jos niistä haluaa eroon, ne voi kannet irrottamalla laittaa paperinkeräykseen.

Paljon ilmastovihamielisempiäkin harrastuksia on.

Pitäisi tässäkin asiassa kaikkien olla samanlaisia. Kun joukon kingi tai sen akkapuolinen vastine päättää, että ilma pillaantuu, jos ostaa kirjoja, niin kaikkien pitäisi heti lopettaa moinen synnin teko. Minä on juo viinaa enkä polta tupakkaa, joten voin liikenevän rahan käyttää vaikka kirjojen hankkimiseen. Teen sen toki harkiten. Puhdas fiktio harvoin kiinnostaa niin paljon, että siihen hukkaisin eurojani, mutta historiallinen romaani, jossa faktat ovat kohdallaan fiktioon sekoitettuna, vetää kyllä puoleensa. On mielenkiintoista lukea, miten ihmiset elivät eri aikoina ja eri ympäristöissä, jopa eri maissa. Historia tietomäärä kasvaa ihan huomaamattani.

Lukutapani on lisäksi aika omituinen. Hotkaisen kirjan ensin muutamana suupalana keskittyen vain pintakertomukseen ajattelematta, mitä kaikkea tekstin takaa löytyy. Sitten annan kirjan tarinan hautua jonkin aikaa, kunnes palaan siihen. Nyt ei ole kiirettä hotkia, vaan voi makustella kaikessa rauhassa ja pohdiskella, mitä oikeasti on tapahtunut ja syitä ja seurauksia. Usein täytyy poimia esille jopa historian kirja ja lukea mainitusta tapahtumasta laajemmin. Aikaa kuluu, sillä luen rauhallisella tahdilla ja viipyillen. Ja kun aikaa on kulunut lukemisesta riittävän kauan, niin saatan ottaa kirjan uudelleen käteeni ja lueskella taas sitä. Juuri tällä menetelmällä pyrin parhaillaan karsimaan kirjamäärää, sillä teen muuttoa toiseen asuntoon eikä siellä ole yhtä paljon tilaa kirjoille kuin nykyisessä. Osa kirjoista lähtee itsestään selvästi mukaan, mutta suuri osa on sellaisia, että pitää miettiä. Luen kirjaa alusta jonkun matkaa ja mietin, haluanko vielä lukea sen kokonaan. Jos en, niin se menee poistopinoon. Jos kyllä, niin se pääsee mukaan.

En ole kokeillut e-kirjojen lukemista, sillä se ei vaan ole kiinnostanut. Lisäksi pitäisi hankkia vähän toisenlainen tablettikin, jotta kirjan hankkiminen ja lukeminen sujuisi hyvin. Myönnän kyllä, että esim. pitkällä matkalla tai vaikka mökillä e-kirjat voivat olla ihan omiaan, edellyttäen tietysti, että on mahdollisuus ladata laitteen akku ja toisaalta ladata luettavaa.